keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Lomapäiviä



Aatonaatto oli kirkas päivä muistaakseni, ja olikin erikoisen kaunis sinisine taivaineen pitkästä aikaa. Kirkasta taivasta on näkynyt harvakseltaan, kun koko joulukuun on tiputellut lunta. Tänään tapanina olisi ollut myös ihanan kirkasta, mutta jäin kuitenkin koko päiväksi sisälle haahuilemaan yöpuku päällä. Vaikka ette ehkä usko, niin en tee sitä juuri koskaan. No, huomenna on kuitenkin taas herättävä aikaisin töihin.


Luna luuraa isäntänsä peiton alla, siis ei minun karvaisella rinnallani. "Kuin hiiru roppeessa", sanoisi äitini tästä kuvasta. Lunakin palasi isäntineen kotiinsa tänään, joten täällä ollaan taas omalla porukalla. Kumpikin puuhaa omiaan ja Vilma nukkuu välillä paikkaa vaihtaen. 


Amaryllis avasi kukintonsa juuri aattoaamuna! Siihen asti näytti, ettei tästä jouluksi kukkaa saada, vaan saatiinpa sittenkin.



Aina ei jaksa heittää päiväpeittoa sängylle. Kunhan oikaisin edes peitot. Kuvassa ei nyt näy uusi Tempur-tyynyni. Hyvästi puutuneet korvalehdet ja niskavaivat, toivon ainakin. Mies on nukkunut lämpömuovautuvalla tyynyllä jo vuosia, ja nyt minäkin sain omani. Seuraavaksi alan toivoa patjaa...




Tänään ei katettu pöytää eikä tehty edes ruokaa. Kumpikin olemme syöneet jääkaapista jouluruokien rippeitä. Hyvältä maistuvatkin niin kalat kuin lihatkin saaristolaisleipäviipaleen päällä. Rosolli sen sijaan alkaa kolmantena päivänä olla jo liikaa, siihen kyllästyy äkkiä, vaikka syö vain muutaman kerran vuodessa. Taas kerran kirjoitan jouluruokavihkooni muistutuksen, että puolikas annos riittää ensi vuonna. Muitakin ruokia riittäisi entistä pienempi määrä, tai sitten olemme alkaneet syödä vähemmän.


Joulupäivän iltana oli jo aikaa kaivaa tietokone esille. Pukki toi uuden ulkoisen kovalevyn, jota tässä olen asentamassa. Ajatuksena on siirtää kaikki kuvat sinne. 


Näistä hyasinteista ei varmaankaan ole kukkijoiksi. Nuppujen valkoiset päät ovat pilkottaneet saman kokoisina noin viikon. Oli virhe lyhentää juuria, vaikka olenkin kastellut kevytsorakerrosta pohjalla. Ehkä ostin ne liian pienenä, tai olisi pitänyt jättää multaan. 

Tyytyväisenä joulunviettoon  painun nyt pehkuihin ja otan mukaan Ulla-Leena Lundbergin Jää -kirjan. Saa nähdä, tykkäänkö yhtä paljon kuin aikoinaan Leosta ja Suureen maailmaan -kirjoista. Kuninkaan Annan olen myös joskus lukenut eli vain näitä -80-luvun kirjoja. 

Miten ehdinkään muuten lukea niin paljon silloin, kun lapset olivat pieniä ja olin kokopäivätyössä? Ehkä sittenkin toistin omien vanhempieni mallia. Muistan että heilläkin oli aina nenä kirjassa. Ei se lapsesta niin kivaa ollut, mutta samanlainen tuli itsestänikin, ja sellainen on mieskin. Ei tosin lukuinnostus enää meistä eteenpäin periytynyt.



12 kommenttia:

  1. Vain pari päivää "arkea" ja juhlat jatkuvat.
    Sama täällä ruokien kanssa, kalat on syöty paitsi lasimestarin silli. Se tosin säilyy hyvin vielä muutamia päiviä.
    Mukavaa joulunjatkoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin kuin saatiinkin menemään koko kuuden kilon kinkku kuitenkin;)

      Poista
  2. Joulun rääppeitä on täälläkin syöty ja kohta alkaa olla mitta täynnä. Maha on jo. Kun on montaa sorttia, pienetkin annokset riittävät, vaikka ensin tuntuu hassulta ostaa 100 g suolasiikaa. Jos on yksi syöjä, vähäkin määrä voi olla liikaa.

    Ylihuomenna tulee nuoripari yökylään ja vietämme pojan 24-vuotispäivää sekä samalla muutamaa päivää etukäteen kuopuksen 19-vuotispäivää. Lupasin tehdä leivinuunissa pizzaa. Paluu arkeen siis. Leivonnaisia ei kyllä oikein tee mieli, mutta jos vaikka kääretortun pyöräyttäis.

    Kohta ollaan taas vuoden vanhempia ja toivottavasti minäkin saisin tuollaiset ulkoisen muistin hankituksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivinuunipizza on varmasti hyvää! Tulee oikeaa tunnelmaa.

      Joo, tuo muisti on kiva, kun vielä opin käyttämään sitä. Meillä on yksi yhteinen ulkoinen kovalevy ollut tähänkin asti, johon olen muutaman kuukauden välein tallentanut kuvia, mutta tätä ajattelin käyttää aktiivisena kuvavarastona.

      Poista
  3. Jäätä täälläkinluetaan pää uudella tempur-tyynyllä. Nukkumisen totutteluun meni tasan 2 yötä. Nyt en enää vaihda tyynyä kesken unien. Patjasta minäkin olen alkanut hiljalleen haaveilla. Hieman hymyilytti, kun muistelimme matkailuautoamme (pakettiauto) ja joustavia heräämisiä sen takakontista kumipatjalta. Se oli olevinaan ylellistä, kun ei tarvinnut teltassa nukkua. Kaikkeen sitä on taivuttu, mutta ei enää. Kodin turvallisuuskin on taattu, kun ollaan niin paljon kotona etteivät varkaat uskalla tehdä kotihyökkäyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se tyynyn vaihtelu ja kääntely on nyt jäänyt pois. On mulla silti yksi tyyny polvien välissä ja toinen sylissä, hehe.

      Poista
  4. Kun olet päässyt Jäässä alkua pitemmälle, olisi kiva kuulla mitä tykkäät. Omani, ruotsinkielinen versio, odottelee vielä avaamattomana.

    Minusta hyasintit ovat suloimmillaan juuri nuppuisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Jään alku vetäisi hienosti mukaansa. Nautin kirjailijan tyylistä ja siitä, miten lähdetään liikkeelle iloisissa ja kevyissä merkeissä. Se antaa arvata, että jatko on erilaista. Lupaavaa on.

      Poista
  5. Jäätä on lueskeltu täälläkin.

    Joulunne kuulosti hyvältä... ihanan rauhalliselta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen oli tapana saada joulukirjoja, mutta nyt olen viime vuosina lukenut vähemmän ja kaiken kirjastosta. Oli tosi mukava saada taas kirja lahjaksi ja vielä sellainen, josta tiedän tykkääväni. Mukavia lukuhetkiä sullekin!

      Poista
  6. Tulin pitkästä aikaa tsekkaamaan, mitä tänne kuuluu.
    Niska on ollut mullakin muutaman päivän ihan jumissa. Nyt vasta tajusin, etten ole käyttänyt tempur-tyynyä pariin viikkoon. Kävin heti hakemassa sen tuonne sänkyyn. Toivottavasti tää kipu ja jumitus hellittää.
    terveisin Olivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo tyyny tuntuu toimivan. Ei ollenkaan tarvitse kohennella tai kääntyillä sen takia. Ihme homma! Toivottavasti auttaa sullekin:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...