lauantai 6. elokuuta 2011

Vilma remontoi


Vilmuska sai pitkästä aikaa uuden koirankopin, tosin kovin heikkolaatuisen. Siinä kului pikkukoiran aika rattoisasti, kun isäntäväki huhki ympärillä listojen ja kirjojen kanssa.



Nuorempi poika houkutteli hankkimaan samanlaiset äänentoistolaitteet televisioon kuin itselläänkin. En ole varsinaisesti kotiteatteriäänentoistoa kaivannut, mutta tarjous oli hyvä ja näin saatiin kaivattua lisätilaa kirjahyllyyn. Dvd-laitteen kautta voi nyt kuunnella cd-lvyjä ja television usb-portin kautta vaikka muistitikulta musiikkia. iPodia en sentään ole vielä hankkinut, kun musiikinkuuntelu on muutenkin niin paljon vähäisempää kuin ennen. Enkä halua käyttää nappikuulokkeita

Vanhat stereot siirrettiin pois olohuoneesta ja näin saatiin työhuoneeseen kaiuttimet vanhalle vinyylisoittimelle. Ja niitä vanhoja vinyylejä meillä riittää! Pistettiinhän niihin nuorena kaikki rahat.




Tässä näkyy hyvin olohuoneen takaseinän väri. Olen siihen hyvin tyytyväinen. Lattia hohtaa himmeänä ja tammilistakin on uusi. Vanhoja seinälevyjä ei ole koskaan uusittu, vaikka olen aina inhonnut niitä. Onneksi muut seinät ovat erilaisia.

Tiikeri on Vilmaa hiukan isompi ja tuliainen Ikeasta muutaman viikon takaa. Toinen korva on syöty, mutta lopullinen suolistus tehtäneen vasta talven tullen.


Tämä päivän varsinainen urakkani oli kirjahyllyn kokoaminen takaisin paikoilleen ja ennen kaikkea sen täyttäminen. Tein sitä kuutisen tuntia. Lopulta tarvitsi laittaa vain yhdelle ylähyllylle pokkareita kahteen riviin, ja heittää muutamia kirjoja kierrätyspinoon. Tykkään järjestää saman tekijän kirjat vierekkäin ja osan värienkin mukaan. Tosin oranssi pokkaririvistö sai mennä nyt piiloon takariviin.

Elokuvat vievät kolme hyllyä, siksi olemme lopettaneet niiden ostamisen. Minä olen lopettanut kirjojenkin ostamisen, mutta mies kartuttaa dekkarikokoelmaansa jatkuvasti. Kohta hukumme murhaan! Työhuoneen hyllyssäkin on kirja poikineen.

Näissä ei ole murha pääosassa.

Nämä vanhat Lundiat ovat olleet meillä alusta lähtien. Ensin oli yksi osa, jota kartutettiin vähitellen kolmeksi. Jossakin vaiheessa 90-luvulla maalattiin koko homma mustaksi, mikä paransi huomattavasti ulkonäköä. Haaveilen silti eleettömästä valkoisesta kirjahyllystä.

Heitin kerran ajatuksen, että siirtäisimme kirjahyllyn toiseen huoneeseen. Ei sitä voinut ajatellakaan. Kummankin mielestä kirjat, elokuvat ja cd-levyt ovat niin tärkeä osa elämäämme, että niitten on oltava aina näkyvillä. Siis meille itsellemme.






12 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, kateellisena katselen. Omat kokoelkmat ovat miten sattuu. eilen katselin vanhoja valokuvia ja lupasin lähettää velipojalle joitakin unohtuneita otoksia. Niistä sitten muistelemme. Nuorempana muistaa hän jopa parivuotiaasta, joten..

    iisi

    VastaaPoista
  2. Meillä on just sellainen systeemi, että dvd-soittimen kautta voi kuunnella cd-levyjä. Kotiteatterilaitteissa pahinta on vain kaiuttimet, jotka eivät sovi ympäristöön. Muutenkaan en ole mikään hifisteiljä, joku muu meillä on. Onneksi vain vähäisessä määrin. Tämä hifistelijä ei sitten ostakaan koskaan kirjoja, se on taas minun roolini. Nykyään enemmän pokkareita, niitä murhia :)

    VastaaPoista
  3. Ah, mikä kirjahylly! Siis visuaalisesti - murhia tai ei, tuota katselee mielellään monta vuotta, ja nuo värit antavat ja luovat vankkaa tausta- tai sivustatukea elämään. Bravo!

    Ulla

    VastaaPoista
  4. Hyvältä näyttää. Sulosen lämmin tuo seinän väri.

    Samoin meilläkin, pitäisi saada tämä kirjahuoneen lattia hiotuksi.
    Ja sitten saada myös kaikki vanhat perintökirjat asiallisesti kirjahyllyihin.

    VastaaPoista
  5. Iisi, olisitpa nähnyt sen pölymäärän ennen hyllyn purkamista! Vanhat valokuvat ovat aarteita, ajattelen aina, että ne ovat muistini. Monet jutut unohtuisivat kokonaan, jos ei olisi kuvia kertomassa niistä. Joskus niitten avulla voi muistella kaikenlaista muutakin, kuten te veljesi kanssa. Saman perheen lapset ovat voineet kokea samat tapahtumat ihan eri tavalla. Niitä on jännä kerrata siskojen kanssa, kun jokainen muistamme eri asioita.

    Aikku, suostuin ostamaan tämän synsteemiin, kun ei tarvitse kaiuttimia eri puolille huonetta, vaan on (tietokoneen tapaiset) pienet kaiuttimet tv:n sivuilla ja yksi subbari vieressä lattialla. Ei varmaan saa äänen suuntia jne. oikein, mutta mitäpä sillä niin väliä:)

    Ulla, kiva ajatus, että väri tuo taustatukea elämään;) Tulkaapa joskus käymään!

    VastaaPoista
  6. Rita, perintökirjoissa on sitä jotakin. Minulla ei ole mitään rahallisesti arvokasta, mutta vaalin joitakin tätieni vanhoja pokkareitakin, joita tykkäsin lukea lapsena.

    VastaaPoista
  7. Lattiasta tuli jopa parempi kuin uusi. Kaunis himmeä hohto, seinän sävy sopii hyvin tammen kanssa.

    Sainpas idean kirjahyllystäsi. Kun seuraavan kerran puhdistan ja järjetelen hyllyn sisällön, ladon osan kirjoista perinteisestä pystyasennosta poiketen vaakapinoihin. Kaunis sommittelu.

    VastaaPoista
  8. Arleena, vaakapinot säästävät tilaa. Varsinkin pokkarit ovat pienikokoisia, joten ne menevät mukavasti päällekkäin.

    VastaaPoista
  9. Nuo Vilman puuhailut ovat aivan ihania!

    VastaaPoista
  10. Rita ja Lumo, Vilma on meidän pieni höntti, sitä on kiva seurata:)

    VastaaPoista
  11. Seinä on kyllä hienon näköinen ! Pakko saada tuota väriä jonnekin ! ;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...