Väriä elämään

Kesää on vielä pari viikkoa jäljellä, mutta niin vaan mieli kiitää jo tulevaan syksyyn. Päivien lievän viilenemisen myötä on pitänyt tarkastella kaappia sillä silmällä, että saa taas pukea vaatetta päälle. Ja mitä ihmettä sitä syksyllä käyttäisi? Kovin ankealta näytti talvivalikoimani, joten päädyin jotakin kautta katselemaan Gudrun Sjödénin sivuja. Se ei ole ihan lempikauppojani, vaikka muutama hyvä vaate sieltä onkin tullut hankittua. Äitini ja tätini ovat löytäneet sieltä paljon enemmän, samoin yksi ystävä: ihanan värikkäitä vaatteita.

Niin pistin minäkin tilauksen vetämään ja valitsin varovaisesti vain yhden puuvillatunikan. Hain tänään paketin automaatilta ja riemastuin ikihyväksi tästä iloisesta pussista. Siis mahtavaa! Väriä vaikka muille jakaa! Tästä jos mistä tulee iloiseksi. (Ja jos niin on, niin miksi hemmetissä meillä on sitten kotona niin vaaleanhaaleaa?)

Tunika on juuri sellainen kuin luvattiin, koko on sopiva, ainakin muutaman pudotetun kilon jälkeen, joten en vaihda sitä väljempään. Kesällä hankkimani sandaalit sopivat siihen, samoin kuin monet yläkaapissa parempia laihempia aikoja odottavat housut. Nyt täytyy käyttää joustavia LauRie-housuja, joita minulla onkin joka lähtöön, myös pinkkinä.

Violetti tulee joka syksy, ainakin minun palettiini, ja perässä rynnistää kanervanpunainen. Joka syksy. Olisi ihana käyttää kantarellinkeltaistakin, mutta se ei vaan sovi.

Messuhelmiä 2: neutraalia

Hämmästyin asuntomessuilla sitä, miten paljon pidin vaaleista ja niukkavärisistä sisätiloista. Olin luullut kaipaavani enemmän värejä, mutta huomasinkin niukan ja luonnonläheisen paletin tuovan tiloihin rauhallisen vaikutelman. Hirsitalo Laajaranta, numero 14, sai henkäisemään ihastuksesta oleskelutilaan astuessa. Ihana tuoksu, katto korkealla, vaaleaksi käsitelty puu ja seesteinen sisustus toivat tunteen, että täällä on hyvä olla. Jos muistan oikein, tämän sisustuksen takana on Kirsi Valanti. 

Pidän siitä, miten tässä on käytetty tilaa järkevästi: ei ole turhaan montaa pöytää, vaan yksi hyvä pöytä kaikkiin tarpeisiin.

Toisin kuin ehkä kuvista voisi päätellä, tila on varsin avara ja väljästi sisustettu. 

Huonekorkeus on juuri sopiva, ei liian korkea.

Vaalea makuuhuone on kaunis, seesteinen, ilmava ja kaikkea sitä. 

Rauhoittava paikka materiaaleista ja väreistä lähtien.

Nämä kuvat ovat muista kohteista, mutta rupesi ihan naurattamaan, kun huomasin kuvanneeni niin paljon samaa sävymaailmaa. Ehkä sitä on käytetty nyt enemmän? Ehkä se näyttää taas uudelta?

Väriläikkä tekee kuitenkin terää, ilman sitä ei mielenkiinto heräisi yhtä tehokkaasti.

Mistä lienevät kaapin päällä olevat astiat kotoisin, houkuttelevia joka tapauksessa.

Ehkä tässä on mökkitunnelmaa enemmän kuin loma-asuntomessuilla, mutta silti hirsiseinä on kaunis. Hirsitaloja on messuilla yleensä useampikin ja jostakin syystä tykkään niistä aina.

Ei nyt kaunis, mutta harvinainen: meikkaus- ja tukanlaittopaikka ikkunan ääressä. Niitä ei kovin usein näe.
Toimii ainakin puolet vuodesta.

Tämän neidin huoneeseen olisi varmasti tulijoita.

Kiva idea ripustukseen.

 Saman talon saunasta löytyi maailman söpöimmät lauteet.

Talossa 22 eli Villa Lumouksessa on tällainen ylellinen kylpyamme atriumpihan puolella. 

Vain lasiseinä erottaa sen pihan uima-altaasta. Luoja miten ihana!

Ja miten ihana koko talo oli!

Luonnolliset sävyt ja silti kiinnostava makuuhuone talossa 2, Cube. 

Pidän kovasti tuollaisista vaakasuorista ikkunoista.

Eksoottinen ja trendikäs marokkolaishenkinen kattaus tällä kerralla, mutta helposti muunneltavissa muuksi vuodenaikojen mukaan.

 Perinteisempää suomalaista linjaa, mutta niin kauniisti. Hiihtäjä Matti Heikkisen talo 29 oli erittäin onnistunut kokonaisuus, siellä aisti arkkitehdin, perheen ja sisustajan saumattoman yhteistyön. 

Puun käyttö ihastutti minua kovasti, mm. ikkunat.

Talo 20 eli Honka Harmonia miellytti muuallakin kuin rauhallisessa makuuhuoneessa. 

Muun muassa keittiö oli upea.

Mustavalkoisilla kehyksillä saa kummasti ytyä huoneen ilmeeseen. 

Pidän myös ilmavista verhoista ja tuosta seinänrajasta epäsuorasti tulevasta valosta. Sitä näkyi monessa paikassa.

Muotia tai ei, mutta tykkään kaikesta!

Tämän makuuhuoneen talosta 33 haluaisin omaksi!

Asuntomessujen helmiä

Asuntomessut ehtivät jo loppua ennen kuin sain tehtyä ottamilleni kuville mitään. Olen siis aika myöhässä näitten kanssa, mutta katsotaan nyt. Pidin monesta talosta kovasti, ja koska en etsi taloa, vaan virikkeitä itselleni, painottuu ihastukseni tilaan ja sisustukseen. Jälkimmäiseen kaikkein eniten.

Kannustalon Lato eli kohde numero 10 nousi sisustuksellaan ehkä kaikkein miellyttävimmäksi nyt näkemistäni taloista. Helena Karihtala nyt vaan osaa hommansa paremmin kuin muut! Hänen sisustuksensa on kodikasta ja trendikästä samaan aikaan, ja hänellä käytännöllisyys kulkee selvästi punaisena lankana eikä hän unohda koskaan taidetta ja pieniä yksityiskohtia.

Maton kotiuttaisin erittäin mielelläni meillekin, samoin sohvan, tuolit, pöydät ja tekstiilit!

Miten ihanan avara tila: tuossa huoneessa on hyvä olla ja hengittää.

Värit ovat niukat ja hallitut, mutta lopputulos ei silti ole yhtään tylsä, päinvastoin.

Lukupaikka on kaunis ja rauhallinen, tuoli että lamppu ovat kuitenkin kivan kevyet.

Yksityiskohta lastenhuoneesta. Talon viimeistellyt puuovet sekä puiset ikkunanpielet l

ämmittävät tunnelmaa kodikkaaksi.

Leveät lattialaudat tuovat rauhallista tunnelmaa. Kiinteät yöpöydät ovat hyvä ratkaisu.

Pidän tuosta sängynpäätyratkaisusta: se rauhoittaa tilaa mukavasti.

Heh, vaikka otan kuvia itselleni muistiin ja vinkiksi, niin olisihan se mukavaa, jos blogia varten saisi otettua joskus vähän kauempaakin. Messuvieraana saa kuitenkin kulkea aikamoisessa tungoksessa. Jos on onnea, ei ole kovin montaa ihmistä kuvissa.

Tätä keittiötä on paljon hypetetty, minua se ei innostanut. Vaikka pidän mustasta, on sitä tässä liikaa. Tummanruskeaan (oikeasti) mattapintaan jää jokainen sormenjälki näkyviin. Tavallista korkeampi välitila näyttää uudelta, ja täytyy toivoa, että keittiön käyttäjälläkin riittää pituutta.

Kuva näyttää ahtaalta, mutta oikeasti tämä klassinen pöytäryhmä näytti todella kauniilta paikallaan eikä ollenkaan ahtaalta. Alemmalla tasanteella oleva valloittavan näköinen grillipaikka on oivallinen keksintö ja muistuttaa vanhoista nuotioajoista. Tuossa voi tuijotella tulta lämpiminä elokuun iltoina ja ehkä paistaa tikun nokassa makkaraa nuorison kanssa.

Lämpimänvärinen terassilaudoitus sopii kauniisti valkoiseen taloon. Istutuksetkin tietysti.

Nämä ovat tietenkin piste iin päällä!

To be continued...

Marinoituja ajatuksia työstä

Olen tehnyt viimeksi ruokaa kotona viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina menin töihin viiden viikon loman jälkeen ja sehän oli suorastaan sokki loman leppoisaan menoon ja hitauteen tottuneelle. Löysin kyllä avaimet ja muistin jopa salasanat, toisin kuin viime kesänä, ja oli mukava tavata taas ihmisiäkin, mutta siinä ne positiiviset puolet sitten olivatkin. Kävi ilmi, että työsarkaa ja -huonetta on vaihdettava yhden työkaverin kanssa. Siitä oli ollut puhetta ennen lomia, mutta että se piti tehdä heti lomalta palatessa ilman yhtään siihen varattua aikaa, samalla kun perehdyin taas sähköposteihin, kirjanpitoon ja asiakkaisiin!

Niin sitten kävin asiakastyön välissä läpi siinä huoneessa viettämäni yhdentoista vuoden aikana kertyneitä papereita ja nakkelin turhimpia roskiin. Tyhjensin kaapeista omia tavaroitani kahteen pahvilaatikkoon, pinosin omat kirjat mukaani ja keräsin taulut seiniltä. Samalla vastailin kahden ihmisen puhelimeen, kun olin ensin muistellut, miten aataminaikuisesta nokiasta saa näppäinlukituksen pois päältä.

Illalla kotona ajattelin, etten jaksa mitenkään mennä enää aamulla takaisin, olin ihan lopussa jo yhden päivän jälkeen. Tunne oli varsin tuttu pahimman uupumuksen ajoilta, silloin olin tosin varma, etten mene enää ikinä takaisin. Seuraavana aamuna tunnelma oli jo toinen ja kannoin töihin tultuani kiltisti tavarat uuteen huoneeseen. Uusi on paljon suurempi ja valoisampi kuin entinen, talon pienin huone. Sitä paitsi huomasin, että ikkuna on aamuauringon puolella eikä valo tule koskaan silmiin eikä paahda seinää kuumaksi. Kesällä sillä on merkitystä. Jaan huoneen vuoroviikoin toisen osa-aikatyötä tekevän kollegan kanssa.

Siellä sitten paiskin viikon hommia, (meitä oli kaksi tekemässä viiden ihmisen töitä näin kesälomakaudella) ja yritin samalla ottaa selvää, missä mitäkin on. Koska en löytänyt mitään tarvitsemaani, päädyin järjestämään kaappeja uudelleen. Onneksi meillä kummallakin huoneen nykyisellä käyttäjällä on melko säntillinen tapa tehdä töitä ja pidämme huoneemme järjestyksessä.

Muutos itsessään oli toivottu ja kiva juttu, mutta muuttamiseen olisi pitänyt jonkun älytä jättää vapaaksi edes puoli päivää.  Olin ennen lomalle jäämistä jättänyt itseni tuntien ensimmäisen päivän melkein tyhjäksi hommiin perehtymistä ja mahdollista muuttoa varten, mutta muut olivat lisäilleet siihen yhtä ja toista. Olin vihainen ja närkästynyt, niin kuin voi olla sellainen, joka on ollut kauan töissä, tottunut itse organisoimaan hommansa ja kestää huonosti stressiä.

Ja niin meillä syötiin viikko salaattia. Mies oli vielä alkuviikon lomalla ja tarjosi maanataina itse tekemäänsä Nizzan salaattia, mistä olin iki-kiitollinen. Töihin ostin joka päivä evääksi valmiin salaatin ja useimpina päivinä söimme niitä illallakin. Jääkaappi oli täynnä tuoreita vihanneksia, mutta minä olin niin väsymyksestä lamaantunut, etten edes kuvitellut tekeväni mitään itse. Aika lailla salaattilinjalla on menty viikonloppukin ystävien luona kyläillessä, joten tässä kirjoittaessa taidan kääntää kelkkani: tämähän oli loppujen lopuksi hyvä viikko! Muutos töissä teki ja tekee minulle hyvää ja salaatti on ehdotonta lempiruokaani. Mitä tässä vielä valitan?

Ensi viikko on kuitenkin vapaa.