Rientää rientää! Taas on vuosi edellisistä synttäreistä. Yhdeksän vuotta on pitkä aika näissä ympyröissä ja tämän ikäisenä. Nuorin siskoni aloitti jo paljon aikaisemmin ja opetti homman sitten minullekin. Kukapa olisi uskonut, että tästä tulee näin pitkäaikainen harrastus.
On tämä vaan ollut ihana henkireikä tällaiselle kotona viihtyvälle ihmiselle. Oikeastaan pian blogin aloittamisen jälkeen sain mahdollisuuden tehdä vähemmän töitä ja jäädä myöhemmin puolikkaaseen työsuhteeseen kokonaan. Alussa sosiaalinen elämäni oli aika vähäistä, joten siksi olin melko aktiivinen bloggaaja. Valokuvaaminen, kirjoittaminen ja ihmiset joihin olen täällä tutustunut, ovat olleet valtavan antoisia asioita elämässäni.
Se aktiivisuus on kyllä nyttemmin hiipunut ja olen ilokseni ollut taas enemmän yhteydessä vanhoihin ystäviin. Olen saanut jopa muutaman uudenkin ystävän. Viihdyn myös töissä erinomaisen hyvin.
En harmikseni ole saanut takaisin kadonnutta intoa kirjallisuuteen. Entinen lukutoukka lukee nyt alle yhden kirjan kuukaudessa, jos sitäkään. Monta odottaa pinossa, mutta en halua tarttua niihin. Enpä olisi uskonut tätä mahdolliseksi joskus aiemmin, kun olin aina nenä kirjassa.
Ihan uusimpana ilon aiheena on ollut ooppera, josta toki olen aina ollut kiinnostunut, mutta en mikään alan harrastaja. Pienellä naisporukalla olemme käyneet katsomassa kaikki Jyväskylän alueoopperan esitykset, viimeksi mainion Don Giovannin tammikuussa. Innostuin nyt lähtemään mukaan Finnkinon lauantaiesityksiin New Yorkin Metropolitanista ja sehän on ollut uskomattoman ihanaa! Alkuvuodesta on tullut jo Bizet'n Helmenkalastajat ja Puccinin Turandot. Kevät näyttää myös hyvältä, siellä on mm. Manon Lescaut ja Madama Butterfly.
Kotona on kuuntelussa ollut eniten Ismo Alangon, Chisun ja J. Karjalaisen uudet levyt. Nautinnollista musiikkia nekin. Seuraavaksi olen menossa livenä kuuntelemaan yhtä Pink Floyd -tribuuttia.
Kotona on kuuntelussa ollut eniten Ismo Alangon, Chisun ja J. Karjalaisen uudet levyt. Nautinnollista musiikkia nekin. Seuraavaksi olen menossa livenä kuuntelemaan yhtä Pink Floyd -tribuuttia.
Olen ollut nyt pari kuukautta alkuviikon kaksi ja puoli päivää töissä ja loppuviikon vapaalla. Se ei ole yhtään hullumpi järjestely. Töissä on tulossa muutoksia, mutta toivon silti voivani jatkaa tätä viikkorytmiä, joka tuntuu sopivan hyvin jaksamiselleni. Myös muun elämän suunnitelu on näin helpompaa, kun rytmi on aina sama.
Heti kun saimme tänään vähän lunta sohjon päälle, suostui Vilma kävelemään ja juoksentelemaan ulkona ja sain minäkin tehtyä kunnon lenkin. Vesisateella se on vain sännännyt lähimmän puun alle ja kääntynyt takaisin. Ja minä viettänyt aikaani lähinnä sohvalla...Nyt odottelen vielä kirkasta helmikuista taivasta ja pientä pakkasta. Lisää lunta. Oikeaa talvea, edes vähäksi aikaa.
Palaillaan!
Paljon onnea! Toivon, että vuosia tulee vielä lisää. Oma blogini täyttää keväällä 4 vuotta, sekin tuntuu pitkältä aijalta, mutta kivaa on ollut. Hienoa, että sopiva työrytmi on löytynyt ja saat nyt myös aikaa levätä.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua <3
Kiitos Ninni! Alkuun blogi oli suorastaan koukuttava harrastus, se meninasi vähitellen viedä koko käden. Ainakin itse olen melko hidas ja yhden postauksen tekoon saan helposti menemään monta tuntia. Siksi nyt on hiljaista, kun en halua istua koneen ääressä kotona.
PoistaSinulla intoa riittää varmaan vielä pitkään:) Hyvää viikonloppua!
Onnittelut ysi vuotiaalle! Itselläni vasta seitsemäs blogivuosi alkanut.
VastaaPoistaBlogi-maailmaan mukaantulon myötä kiinnostuin heti blogistasi ja aloin aktiivisesti sitä seurata. Usein postauksiasi lukiessa nyökyttelen ja hymyilen itsekseni, niihin samaistuessa.
Vilmaa jo kerkesin kaivata, kun viimeaikoina olet harvemmin täällä ollut.
Kivalta kuulostaa ystävyyssuhteiden elpyminen ja työkuvioiden tila. Itsekin aloitin tässä kuussa osa-aikaeläkeläisenä! Lukemiset jäävät eittämättä vähemmälle, kun elämä jo itsessään täyttää hetket. Mukavaa kevättä ja Vilmalle terkkuja!
Kiitos Rita, ja onnea itsellesikin! Tosi pitkä aika on takana blogielämää sinullakin. Kovin moni samaan aikaan aloittanut ikätoveri on lopettanut, onneksi me ollaan vielä täällä:D
PoistaOnnittelut osa-aikaeläkkeestä! On ihanaa saada vähän enemmän omaa aikaa ja toisaalta nauttia vielä työelämästä virkeänä. Se kannattaa varmasti, vaikka rahan määrässä kärsiikin. Elämänlaatua saa lisää.
Hyvää Synttäriä! Näin ne vuodet vierähtävät ja ollaan jo isoja blogityttöjä! 9 vuotta on todella pitkä aika täällä blogistaniassa. Samaa ihmettelin toissa viikolla kun se oma 9 tuli täyteen.
VastaaPoistaUpeita tulppaanikuvia!
Mukavaa alkavaa kevättä!
Kiitos Lepis ja isot onnittelut itsellesikin! Kohtahan täällä on roikuttu vuosikymmen:) Olen helposti kyllästyvää sorttia, joten en olisi uskonut tämän kantavan näin pitkään.
PoistaKaunista kevättalvea sinullekin!
Wow, paljon onnea! <3 Itsekin olen vähän luovuttanut tuon lukemisen suhteen, ei vaan keskittymiskyky ja muisti enää riitä siihen yhtä kovaan tahtiin kuin ennen.
VastaaPoistaKiitos Jonna! Sitten kuitenkin kun lopulta tartun kirjaan, se saattaa vetäistä täysin mukanaan ja se pitää saada luettua nopeasti kokonaan. Toisaalta paksun kirjan maailmassa viihtyy mielellään pitkään.
PoistaOnnea vaan sinnikkyydestä bloggaajana! Mulla on mennyt viime vuosina aika paljon aikaa taiteiluharrastukseen, vaikka haluaisin itsekin lukea enemmän. Olen nykyään tosin aiempaa kronkelimpi lukemisen suhteen. Saatan jättää kirjan jopa kesken, jos en tykkää tekstistä tai se ei vaikuta muuten kiinnostavalat. Oopperasta en ole koskaa innostunut, vaikka tykkään näytelmistä ja konserteista. Joku juttu ooppera-taiteessa ei vissiin vaan ole napannut?
VastaaPoistaKiitos Päivi! Eikö ole muuten ihanaa jättää kirja kesken! Annan sen luvan itselleni helposti, jos ei kirja ole viidenkymmenen sivun jälkeen vielä vetäissyt mukaansa. Tunnen suorastaan riemua, kun en pakota itseäni enää kahlaamaan kaikkea tunnollisesti läpi. Olen jopa alkanut ymmärtää ihmisiä, jotka eivät lue. Hiukan.
PoistaOoppera on ehkä sellainen taiteenlaji, josta voi innostua paikan päällä. Ihan lapsena niitä tunnettuja aarioita tuli usein radiosta, sieltä ne ovat minun päähäni iskostuneet. Nuorena olin progemusiikkia kuunteleva hippi, mutta kävin pari kertaa ulkomailla oopperassa muitten konserttien lomassa. Sieltä lähti ikuinen rakkaus Taikahuiluun:D
Onnittelut Virpi! <3 Yhdeksään vuoteesi paljon, ja bloggaus jatkuu. Tämä sinun blogisi taitaa olla nitä pitkäikäisimpiä <3
VastaaPoistaOopperaharrastus tuntuisi ihanalta! Lukemisinnon hiipuminen on muuten tuttua minullekin, muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että palaan kirjojen pariin sillä innolla, mikä minulla nyt on. Aika aikaa kutakin, siis...
Kiitos Kaisa Reetta! Olen yhä innokas blogienlukija, vaikka oma tuotanto on jäänyt vähiin. Jopa kommentointi on jäänyt ihan minimiin. Ihailen sellaista ajattelua vaativaa kirjablogia kuin sinulla, en silti halua itse tehdä enää mitään työlästä. Järjestelmäkamera, valot ja jalustat saavat pölyttyä kaapissa, kun otan kuvani pokkarilla ja puhelimella.
PoistaTuskin minäkään olisin muuten innostunut niin usein opperaa kuuntelemaan, jos ei olisi lady-porukkaa, jonka kanssa mennä yhdessä:)
Onnea näin jälkikäteen :o) ! Ihan varmasti bloggaaminen on tuonut iloa, uutta ohjelmaa, virikkeitä ja vaikka mitä. Olen itse blogannut vasta n kuukauden, ja voin jo nyt todeta että tämä on ihanaa ja olen jo nyt tutustunut ihaniin naisiin tämän puitteissa. Sinulla näkyy olevan paljon herkullisia reseptejä; niihin pitääkin paneutua oikein ajan kanssa. Mukavaa kevään odotusta.
VastaaPoistaKiitos Maarit! Parasta bloggaamisessa onkin juuri löytää uusia ihania ihmisiä. Joittenkin kanssa syntyy läheisyyden tunne, vaikka ei koskaan tapaisi. On kiva saada kurkistaa toisten maailmaan ja saada vaikutteita. Itselleni blogit ovat siten pitkälti syrjäyttäneet naistenlehdet. Ihmiset ovat myös nyt paljon avoimempia kuin aloittaessani, mikä on hyvä muutos.
Poista