Syysretkellä Päijänteen rannoilla

Läksin eilen liikkeelle jo aamusta, mikä on tosi poikkeuksellista vapaaviikon maanantaille. Tavallisestihan vietän sen ihan hissukseen kotona. Nyt kuitenkin yksi vasta vapaaherrattaren päiviä viettämään jäänyt ystäväni oli kutsunut neljä muuta samassa tilanteessa olevia kylään mökilleen Päijänteen rannalle Korpilahdella. Minä pääsin mukaan, koska kuulun samaan työporukkaan ja olemme muutenkin kulkeneet pitkän matkan yhdessä, noin neljännesvuosisadan yhteistä työelämää. Ja tapailleet tietysti muutenkin myös työn ulkopuolella.

Kävimme kävelemässä ja katsomassa vähän Päijänteen jylhiä maisemia. Kovin korkealle emme viitsineet nousta, koska muutamat nitistivät  jo hirvikärpäsiä niskastaan eikä kukaan halunnut tehdä enempää tuttavuutta niitten kanssa. 

Ruska oli alkanut värittää maisemaa täälläkin.

Kuvassa näkyy yksi puolukka. Minulle tuli hätä, onko puolukka-aikakin jo ohi, kun ohitin sujuvasti kesällä mansikka-ajan. Tai syötiin me kyllä paljon mansikoita, mutta se tavallinen säilöntätouhu jotenkin ohi, kun olin niin paljon menossa.

Löytyi muuten pannullisen verran kehnäsieniä tuolta metsästä. Vaikka on ollut kuivaa, oli niissä tuoreita ja sopivan nuoriakin tarpeeksi. Ja tietenkin madottomia!

Ison järven rannalla on ison järven tuntu. Oli mukavaa istua hetki katselemassa maisemia. Suurelle Vanhanselälle etelään päin näkyy vain yhdestä nurkasta tässä eikä siitä saanut kuvaa vasta-auringon takia.

Loppuaika istuttiinkin sitten sisällä ison ruokapöydän ympärillä. Syötiin ja puhuttiin, ja puhuttiin ja syötiin. Oli se ihanaa!