maanantai 16. kesäkuuta 2014

BM III: Etruskit ja roomalaiset

'

Etrurian historia on lyhyt, mutta loistokas. Joka on lukenut Frances Mayesin kirjoja, on saanut kuulla kaikenlaista kiinnostavaa aiheesta. Frances oli/on hyvin kiinnostunut etruskeista ja heidän jäljistään Pohjois-Italiassa. Ja kukapa ei olisi kiinnostunut kulttuurista, joka kukoisti noin viisisataa vuotta e.a.a. ja oli tunnettu kauneudentajustaan ja tasa-arvoisesta yhteiskunnastaan. Naiset saivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja muutenkin tehdä arvostettua työtä muuallakin kuin kotona.


 Ihan mukavia koruja varakkaalla etruskinaisella on ollut.


Jos muuten ihmettelette, miksi otan niin paljon kuvia museoista, niin otan ne itseäni varten, en niinkään blogia varten. Isossa museossa tulee äkkiä ähky eikä jaksa ottaa vastaan kovin paljon informaatiota. Kun katselee kuvia jälkeenpäin, voi syventyä vähän enemmän sellaisiinkin juttuihin, jotka on vaan kuvannut kivannäköisinä. Otan itselleni joskus kuvat myös selityksistä. -Ja kuvaan nopeasti pokkarilla automaattiasetuksilla.

Toivottavasti tämä silti kiinnostaa jotakin muutakin kuin minua. No äitiä ainakin! Edellisellä Lontoon-reissulla vanhempani olivat mukana BM:ssa.



Minusta on ihan huikeaa, että tällaisia kolmentuhannen vuoden takaisia esineitä on säilynyt nykypäivän turistille pällisteltäväksi. Ihmisen historia on sotaisa, ja niinhän se on nykypäiväkin. Ajatella, miten lyhyt tämä meidän rauhanaikammekin on, vain silmänräpäys ihmiskunnan historiassa.

Kilpi, käsivarsi- tai säärisuojukset ja panssari.

Pelottavan näköistä.

Jotain tärkeää näillä rautavälineillä on tehty.

Terrakottaveistos on tyypillistä etruskitaidetta.


Ihastuttavia astioita!


Huokaus: kaunista! Oikealla on parfyymiastia.

Kuten hieman myöhemmin roomalaiset, etruskitkin pukeutuivat juhliin ja 
lepäilivät divaaneilla syöden ja juoden.


Nyt tulemmekin jo roomalaiseen taloon, etruskit on voitettu ja valtakunta on hajonnut taivaan tuuliin. Jokin muuttui tunnelmassakin, vai kuvittelenko vain? Oliko etruskitaiteessa omanlaistaan viehkeyttä ja aistillisuutta ja roomalaisessa taas käytännöllistä arkisuutta? Vai mystifioiko mielikuvitus kulttuuria, josta tiedämme vain vähän?


Kiehtova seinämosaiikki,


Naisveistokset tuntuvat kiehtovilta, koska niitä näkee suhteellisen harvoin.
Kenestä naisesta tehtiin veistos roomalaisaikaan?

Otetaan vielä muutama rouva lisää.


Näyttää kukkakäädyltä tai hiuskoristeelta. 
En ymmärrä, miten se on voinut säilyä yli kaksituhatta vuotta. Entä kenkä sitten!

Naisten korut muuten eivät ihan hirveästi muutu vuosisatojen tai edes -tuhansien kuluessa. Samantyyppisiä on käytössä vieläkin, jopa ihan samanlaisia.

Lääkärin työkaluja ennen ajanlaskun alkua, mm. käännettävä veitsi.
On siis osattu muutakin kuin valuttaa pahaa verta pois.

Amforan muoto on kaunis. Tosin en tiedä, miksi se on tuon muotoinen.

Yksi komea roomalainen mieskin pääseen mukaan.




3 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, kiva kun tuolla on saanut kuvata, Suomessa kun on yleensä aina kielto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa paikassa on kielto, mutta usein myös saa kuvata. Syvennyn usein taideteoksiin vielä uudestaan kotona. Jopa Tate Modernissa sai kuvata, paitsi Matissen näyttelyssä, johon piti ostaa lippu.

      Poista
    2. Siellä taas kuvasin puhelimella kuten muutkin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...