maanantai 13. tammikuuta 2014

Me, myself and I


Taas yksi sellainen päivä, jolloin en siedä mitään sovittua tekemistä, en yhtään hoputtamista. Tosin ei ole ketään hoputtamassakaan, kun olen yksin kotona ja kalenteri on ihan tyhjä. Koiran tyytyväinen kuorsaus kuuluu jostakin läheltä. Vetelehdin iltapäivään asti pyjamassa. Venytän uloslähtöä niin pitkään, että selkään alkaa sattua pelkästä sohvalla makaamisesta. Jostakin syystä en haluaisi juuri koskaan lähteä ulos, mutta lähden kuitenkin. Onneksi on koira, tai no, sitä ennen oli sauvakävely. En halunnut koskaan lähteä sauvomaankaan, mutta lähdin kuitenkin. Yksin tein mahdollisimman lyhyen lenkin, kaverin kanssa pitemmän.


Kävelyn jälkeen suuntaan suihkuun ja tulen sieltä ulos kuin uutena ihmisenä, hyväntuulisena ja tyytyväisenä. Kyllä ulkoilu tekee hyvää! Viidentoista asteen pakkanen ja pohjoistuuli on tervetullutta vaihtelua. Onneksi uudessa takissa on huppu. Rasvaan itseni päästä varpaisiin, kuivaan tukan ja loihdin siihen  tuuheutta suoristusraudalla. Nyt kurniikin jo nälkä, onhan iltapäivä pitkällä.


Viikonlopun jälkeen otetaan jääkaapista, mitä on. Pilkon pannulle höyrystymään parsakaalia, salottisipulia ja sellerinvartta. Hetken kuluttua lisään vähän öljyä, pari keitettyä perunaa ja kananmunia. Rakastan kanamunia kaikissa muodoissa ja syön niitä usein, samoin parsakaalia. Odotellessa istun syömään avaamaani raejuustoa, ja huomaan pian purkinpohjan häämöttävän. Annan loput Vilmalle. Raastan munakaspannun päälle parmesaania makua tuomaan. Jääkaapissa on purkissa eilen uunissa kuivaamiani luumukirsikkatomaatteja. Ne maistuvat aivan jumalaisilta munakkaan päällä. Otan itselleni puolet ruoasta ja jätän loput odottamaan kohta töistä palaavaa miestä.


Annan Vilmalle päivän toisen ruoan, lihapaloja, jonka se hotkaisee hetkessä. Koira on aina ollut varsinainen imuri! Nyt tekee ihan hirveästi mieli kahvia ja suklaata. Ihan hirveästi. Munakas ja tumma kahvi ovat minulle match made in heaven. Selviän aamusta hyvin ilman kahvia ja joskus huomaan töissä, etten ole edes muistanut juoda aamukahvia kotona. Mutta lounaan jälkeen sitä on pakko saada. Ajatuksiani häiritsee erittäin paljon pikkupulla, joka jäi eiliseltä ja jonka jätin miehelle. Itse söin oman pullani heti aamulla herättyäni. Karistan pullan mielestäni ja kaivan salaisesta kätköstä pari palaa 70-prosenttista Fazerin premium-suklaata. Se on ainoa, joka säilyy, koska sitä ei tee mieli ottaa lisää. Sitä paitsi se on todistettavasti terveellistä.


Päivähän alkaa olla jo putkessa. Tavalliseen tapaan en ole tehnyt mitään hyödyllistä. Kodinhoitohuoneen pöytä on täynnä joulutavaroita odottamassa yläkaappiin pakkamista. Silitettävien pino nousee nousemistaan. Ompelukone odottaa valmiiksi ladattuna useaa pientä ompelutyötä. Yksi seinä odottaa taulujen sommittelua. Uusi kirjakin odottaa.

Viime viikko vaatii veronsa.


6 kommenttia:

  1. Toisinaan on huilattava isolla hoolla. On myös taito osata tehdä se ja jättää arjen askareet tuonnemaksi ilman syyllisyyden tunteita. Olemme sen ansainneet. Lämpöä pakkaspäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähisukuni naisilla tuo huilaamisen taito on hyvin hallussa, näin kotioloissa. Töitäkin osataan paiskia, mutta vaan töissä. Aloittamisen kynnys on korkea, mutta kieltämättä tuo aikaisemmin löytämäni kahden minuutin sääntö puree moneen asiaan hyvin. Tein illalla ompelutöitä, joihin ei mennyt paljon aikaa, mutta joita on pitänyt venyttää pari viikkoa. Miehen liian tiukat mustat farkut saivat pienet kiilat vyötärölle ja käänsin haalistuneen tyynykankaan nurinpäin. Pikkukikalla Indiskan syklaaminpunainen tyyny on kuin uusi. Kahden viikon harkinta-ajalla sekin.

      Poista
  2. Työ ei tekemällä lopu, ei töissä eikä kotona. Vaatepino joutaa odottaa, joulutavaratkin etsivät paikkansa joku päivä.
    Tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä. Tätä yritän itsekin opetella.

    Viikonloppuna olin kundaliinijoogakurssilla. Lauantaina mentiin kurssin jälkeen porukalla syömään intialaiseen ja sieltä menin miniälle katsomaan elokuvaa. Mies toi jääkiekkoharkkoihin mennessään koiran meille seuraksi ja kotiin menin vasta 11 aikaan illalla. Yhtään kotityötä en ehtinyt tehdä, mutta mieli oli tyytyväinen ja rauhoittunut. Kerrankin maltoin olla suorittamatta.

    Olli on käynyt kahtena aamuna 5 metrin päässä kotiportista asialla. Pakkanenkaan ei ole kaverin mieleen. Vilma on sentään vähän reippaampi, kun voit tehdä sen kanssa päivälenkin.

    Hyvää viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait ihanan erilaisen lauantain! Tuollainen kiva tekeminen on kauhean virkistävää, Jokivarren Maaretta kertoi vähän samanlaisesta. Joogakurssi kuulostaa mielenkiintoiselta, en tiedä yhtään, minkälaista tuo on. Olen käynyt vain hathajoogaryhmissä.

      Vilma on hyvä pakkaskoira, kunhan on pusero päällä. Kahdessakymmenessä se alkaa jo nostella tassuja, mutta aina pieni lenkki menee. Olli on niin herkkä herrasmies, toivotaan teille sopivia talvisäitä!

      Poista
  3. Kuulostipa herkulliselta jääkaappijämistä loihdittu!

    On se ihanaa saada maata pitkään ja hitaasti tehdä mitä viitsii. Ja juuri kun tuntuu, että ei mitään jaksa, niin liikunnan ja suihkun jälkeen on taas kuin uudesti syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset pikaiset pannuruoat ovat lemppareitani. Niihin saa upotettua paljon kasviksia ja jotakin kaapista löytyvää proteiinia. Silmälääkärini kertoi, että vihannesten antioksidanttiset vaikutukset tehostuvat vielä, kun lisää lopuksi tilkan kylmäpuristettua öljyä. Tämän kun muistaisi.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...