Sytyttelin yhtenä aamuna kirkasvalolamppua keittiössä, kun huomasin oreganon kukkivan yrttilaatikossa. Eipä ole ennen osunut silmään sellainen kukka. Tämä purkki on sitä paitsi ollut täällä korkeintaan kuukauden. Samassa isossa purkissa kasvaa timjamia, salviaa ja oreganoa, ja se oli hyvä hankinta. Kaikki ovat käyttökelpoisia yrttejä jokapäiväisessä ruoanlaitossa.
Oikeasti jaksoin tehdä viime viikolla ruokaa tasan kerran. Ostin työhön evääksi valmisannoksia tai parhaimmillaan valmissalaatin. Illalla söimme joko valmiskeittoa tai pelkkää leipää. Leivässä on se vika, että sitä tulee sitten syötyä pitkin iltaa. Aika säälittävää naiselta, jonka pojat valmistavat joka päivä omissa kodeissaan hyvätasoista kotiruokaa.
En vaan jaksa. Onneksi oli tilaisuus perjantain koulutuksessa jutella kahvitauolla parin samanikäisen kollegan kanssa, ja ihan samantapaisia tuntemuksia heilläkin oli: työ vie kaiken energian. Luojan kiitos minulla on mahdollisuus kerätä välillä viikko voimia ja palata sen jälkeen hyvissä voimissa takaisin työhön. Nyt olen enimmäkseen nukkunut koko lauantain. Välillä käynyt lenkillä, tehnyt ruoaksi lohta ja kasviksia ja palannut takaisin sohvalle viltin alle. Jospa huomenna heräisin eloon.
Vilma on keittiön lattialla omalla paikallaan pentuaikojen pikkupetissä lukemassa lehtiä suoraan lehtikorista. Oikealla puolestaan Keskisuomalaista tutkii Meidän Mies.
Rita3.11.2013 10.20
VastaaPoistaMedia julkaisi äskettäin listoja kärkipään pääoma- ja ansiotuloisista. Se kirvoitti keskustelemaan miehen kanssa varakkuuden suhteesta onnellisuuteen ja hyvästä elämästä yleensä. Mies oli yrittäjä ja nyt pari vuotta jo eläkkeellä. Eläköitymisen myötä elämänlaatu ja tyytyväisyys tuntuu parantuneen, kun on aikaa ja voimia tehdä monenlaista mukavaa ja hyödyllistä. Myös minun elämään siitä on ollut myönteistä vaikutusta, kun mies kokkaa ja siivoaa sekä kohentelee kotia ja pihapiiriä. Todettiin yhdessä, että vaikka eläkkeellä ansiot laskee, niin jääpä kuitenkin voimia ja aikaa enempi omaan elämään.
Nyt vielä kun olen täysillä työssä, jää monet kotityöt ja harrastukset pelkiksi aikomuksiksi. Nautin jopa perinpohjaisesta siivoamisesta, mutta viime vuodet sen suhteen olen aika pintapuolisesti siihen voimiani käyttänyt. Tavarat ja paikat pidetään järjestyksessä ja puhtautta niin että talossa ei alkaisi haista…
Sinun leipomukset ja ruuanlaitot ovat mahtavaa luokkaa, joten ei aivan saamaton voi sen tasoiseen aikaansaantiin olla. Kuvasikin kertovat, että olet pedantti ja taiteellisen nainen.
Elämä sujuu kyllä kepeämmin, kun toinen on kotona. Meillä on onneksi molemmilla nyt paljon vapaata, miehellä siis opettajan kesäloma ja muutenkin hiukan lyhyemmät päivät. En osaa edes kuvitella, millaista elämä olisi, jos työpäivät venyisivät molemmilla aina iltaan asti. Onneksi ei tarvitsekaan!
PoistaEi meilläkään sentään ihan joka päivä ruokaa tehdä (tunnustan, että tällä viikolla ollaan syöty sekä heseä että mäkkiä). Usein tehdään kyllä ruokaa niin paljon kerralla, että sitä syödään monena päivänä. Tällä viikolla olen syönyt neljänä päivänä itse tehtyjä pinaattilettuja, perunamuussia ja puolukkahilloa. Alkaa tulla jo korvista ulos viimeisenä päivänä, mutta on kyllä halpaa, terveellistä ja herkullistakin. Minä koen ruoan niin kalliiksi, että tsemppaan itseni siksi tekemään halpaa kotiruokaa. Saan ihan järjettömän suuret kiksit siitä, kun olen tehnyt itse edullista ja terveellistä ruokaa. Aina se ei ole edes erityisen maukasta, mutta ei sen aina tarvi ollakaan.
VastaaPoista- E
Nonii, tätäkin olen ihmetellyt, miten en tajua tehdä kerralla isompaa määrää, kun tekin osaatte ajatella järkevästi ja ennakoida. Kannattaakin onnitella itseään järkevästä toiminnasta, se on terveellistä ja säästää rahaa.
PoistaJa pakko vielä lisätä, että minusta tuo ei ole mitenkään säälittävää naiselta, joka tarjoaa pojilleen ja heidän vaimokkeilleen joka kerta ravintolatasoista ruokaa. Ja sinultahan nuo pojat ylipäätään tuon kipinän ruoanlaittoon ovat varmasti saaneetkin. Eli iso kiitos kuuluu sinullekin siitä, että meillä syödään hyvätasoista kotiruokaa.
VastaaPoista- E
Se on minusta suuri ihme, että Pyry on innostunut ruoasta! Ette varmaan kumpikaan ole siinä kotona kunnostautuneet, mutta omassa kodissa kaikki onkin toisin. Teistä on kehittynyt aikamoisia gourmet-ihmisiä:)
PoistaMun perusruokana on työviikolla työpaikan lounasravintolan tai Silvopleen sapuskat. Pää ei muuten kestä, jos en välilä käy ulkona ja vähän "tuuleta" päänuppia. Illalla menee enempi tai vähempi voileipälinjalla, viikonlopun jälkeen jämäruuilla. Kahtena päivänä ei tarvitse kotona satsata ruokaan ollenkaan, kun keplottelen illat kevytpaastopäivinä teen voimalla.
VastaaPoistaEn ole nähnyt tuollaista yrttien kukintaa kotiolosuhteissa. Pari oksaa voileivän päälle, nii jo alkaa henki pihistä. Luulisin?
Jos olisin järkevä, aloittaisin minäkin kevytpaaston; auttaisi kummasti tässä ruoantekodilemmassakin:D
PoistaJos joskus syön oikeaa ruokaa päivällä, siis lautasmallin mukaan, en minäkään kaipaa päivällisellä lämmintä ateriaa. Mutta kevyet eväät töissä ei riitä koko päiväksi. Olisi ihana, jos olisi lounaspaikka lähellä, hyvä siis.
Ruokaohjeesi ovat kyllä tod.herkun näköisiä, useita olen kokeillutkin!
VastaaPoistaMeillä parisen viikkoa sitten Riitu sairastu vatsatautiin, joka oli erilainen kuin ennen joten ellille. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen tuli samaan tulokseen kuin ittekin et johtuu uudesta liian leveästä ja jäykästä pannasta, se ei vaan Riituskalle sopinu. Mutta jotai kivaakin, elli totesi että onpas hyväluontoinen ja tapainen koira, arvaat kuka röyhisteli? Mutta käsittääkseni Pupen koko pesue on samanlaista hyväluonteista sakkia.
Tällä hetkellä Riitulla valeraskaus eli kävi "synnyttämässä" Even kirjotuspöydän solassa kamalan vinkumisen kanssa, Viime yö etittii pentuja urakalla ja kun löyty ni jonkin asteinen rauha laski makkarii. Mutta nyt on taas ollu melkosta vinkuvankuvonkua, ulkona ei malteta olla, pesää rakennetaan ym hauskaa ;) Joten tälläista Mikkelissä
Minäkin olen siinä uskossa, että Puppe-äidin perua on Vilmankin hyvä luonne. Myös koko: käytiin elänlääkärissä puntarilla ja koira painoi 14,5 kg! Nyt vähennettiin kolmasosa ruoasta pois ja isäntä sai ehdottoman kiellon syöttää koiraa pöydänjalan viereen joka aterialla. On se tietysti pitempikin kuin muut mäykyt, mutta paino oli noussut pari-kolme kiloa edellisestä punnituksesta.
PoistaTeillä on kyllä mielenkiintoiset hulabaloot noitten valeraskauksien kanssa. Joko me ei tajuta niitä tai sitten meillä ei ole vastaavaa. Juoksutkin on vaan 10 kk välein.
Meillä juoksut n. puolen välein! Nytkin se imettää peittojen ja tyynyjen alla yhtä possua ja vinkuvaa rottaa, välillä vinkuu korvia repivästi...huoh. Lääkäri oli vähän epäröivästi kattonu Riitun suuhun mutta oli naurahtanu Riitu oli vaanpistäny silmät kiinni ja kuunnellu. Oli kattonu silmät korvat hampaat nielun ja ultrannu kohdun. Perusteellista.
PoistaKaikki oli siis periaatteessa kunnossa. Vilmalla tuli jotain vuotoa kerran ja se hypähti kosketuksesta, eläinlääkäri ei löytänyt mitään ja varmuudeksi otettiin pissanäyte ja röntgen. Ei niissäkään mitään, se käynti näytti muutenkin parantavan ne vaivat!
PoistaNo joku kerta taas kokkailet, ja laitat niitä ruokapostauksia tännekin. Olen niin montaa ohjetta tehnyt täältä, käyn klikkailemassa sivupalkista ruokaohjeita. Mikähän siinä oli siinä lauantaissa 1.marraskuuta kun minäkin torkuin sisällä sohvalla melkein koko päivän. Joku laskeutuminen marraskuuhun alkoi, mutta onneksi sunnuntai 2. päivä oli jo aktiivisempi.
VastaaPoistaTuollaiset kosteanhämärät päivät nukuttavat tähän aikaan vuodesta, varsinkin siinä onnellisessa tapauksessa, että saa nukkua eikä kukaan vaadi mitään. Sehän on ihanaa!
PoistaMulla jää usein kuvat ottamatta kokkauksista, tai sitten muistan, kun puolet lautasesta on syöty. Ei tule kovin houkuttelevaa. Olisi muutenkin kiva paneutua ruoan kuvaamiseen ja valaisuun vähän enemmän, mutta aina on vaan jo kiire syömään. Nyt on muutama kuva odottamassa postausta, siis ensi viikolla on luvassa jotakin.