Jostakin syystä en miellä pastaa kesäruoaksi. Ehkä siksi, että se tarjotaan meillä Suomessa usein raskaitten kermaisten kastikkeitten kanssa. Tässä on kuitenkin yksi kesään sopiva ja vielä kylmänä tarjottava pastaruoka, jonka tarvikkeetkin löytää helposti kotoa. Ohje on Sophia Lorenin kuuluisaksi tekemä, ja on varmaan peräisin jostakin Etelä-Italiasta. Minä otin oman ohjeeni vuosia sitten Arleenalta.
 |
| Kaapissa oli mustaa pastaa, joka sopi kivasti väreihin. |
Kastiketta tulee tässä aika paljon, joten pastaa on vastaavasti vähemmän. Suhde voi tietysti olla toisinkin päin ja silloin tämä kastike voi riittää neljällekin. Kastiketta ei keitetä, se vain sekoitetaan maustumaan kulhon pohjalle ja sekoitetaan pasta sekaan. Nautitaan sitten kylmänä tai haaleana.
Pasta al pomodoro crudo kahdelle
150 g pastaa, itse tykkään tässä spagetista
2-3 kypsää tomaattia kuutioina tai suikaleina
pakkaus tuoretta mozzarellaa viipaleina
1 pieni punasipuli ohuina viipaleina
kourallinen kivettömiä vihreitä tai mustia oliiveja viipaleina
1 rkl kapriksia hienonnettuja
lehtipersiljaa hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
½-1 tl tuoretta tai kuivattua oreganoa
suolaa, mustapippuria
vajaa ½ dl neitsytoliiviöljyä
Keitä pasta napakaksi pakkauksen ohjeen mukaan. Ehdit hyvin sillä välin valmistaa kastikkeen.
Pilko suureen tarjoilukulhoon tomaatit sopiviksi paloiksi, ohuet viipaleetkin ovat kivoja. Viipaloi myös mozzarella, sipuli hyvin ohueksi, samoin oliivit. Lisää vielä kaprikset kokonaisina tai hakattuina, raastettu valkosipuli, persilja ja mausteet. Kaada päälle hyvää oliiviöljyä niin paljon kuin sielu ja vyötärö sietävät. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna tekeytyä.
Valuta kypsä pasta ja halutessasi huuhdo ja viilennä kylmällä vedellä. Tälle ruoalle tekee hyvää maustua vähän aikaa ennen tarjoamista.
Kuten näkyy, en voinut vastustaa nytkään kevyesti höyrytettyjen parsakaalinkukintojen kutsua, ne ovat niin superterveellisiä ja hyvän makuisia. Jätin sitten lehtipersiljan pois. Ja jos tarkkaan katsoo, ei siellä mozzarellaakaan ole. Sitä ei muutenkaan syödä maun takia, vaan suutuntuman ja valkoisen kontrastivärin takia, ja tuohan se tietysti tähän ruokaan proteiinia. Raastettiin sitten päälle parmesaania.
Mutta me tykättiin tästäkin kuin hullu puurosta!
Uskollinen apulaiseni makaa ruokaa laittaessani juuri tuossa kohti jaloissa ja on mahdollisimman paljon tiellä. Lepuuttaa jopa kuonoaan jalkaterän päällä. Syö kaiken lattialle tippuvan, paitsi sipulia. Odottaa, että mahdollisimman paljon tippuu lattialle. Erityisesti lihaa.
No niin se käy meilläkin, että poika odottaa tippuuko jotain lattialle. Jos ei tipu niin kyllä hän myös muistuttaa pienellä äänähdyksellä että jotain pitäis saada. Eiks nää oo mainioita. :)
VastaaPoistaJoo, äänimerkki on tuttua, jos en huomaa ajallaan antaa maistiaisia:)
VastaaPoistaOllikin seuraa keittiöpuuhia mahdollisimman läheltä ja on aina tiellä. Koko ajan saa varoa, ettei polje tassun päälle.
VastaaPoistaRaikkaita ruokakuvia! Meillä syödään pastaa aina silloin, kun nuoriso on maisemissa. Mies ei makaronista piittaa, itse herkuttelen silloin tällöin pastalla. Joskus riittää pelkkä pasta, paahdetut sienet ja kirsikkatomaatit. Vähän juustoa päälle.
Syvästä unestakin voi herätä ja syöksyä paikalle, jos jääkaapin ovi keskiyöllä narahtaa...
PoistaHauskalta kuulostaa tuollainen kokkauskaveri, joka putsaa lattiaa. Tekee varmaan mieli joskus tipauttaa lihanpalanen "ihan vahingossa". Mun kilpikonna tutkii myös lattiat ja etsii salaatinlehtiä tai muuta mehukasta.
VastaaPoistaKyllä sinne tipahtaa kaikenlaista sekä vahingossa että tahallaan. Menee niin kesäkurpitsa kuin maukkaammatkin palaset. Mitään ei ehdi pelastaa sen kidasta.
PoistaMielenkiintoinen resepti!
VastaaPoistaIhanaista Juhannusaikaa Sinulle! :)
Kannattaa kokeilla, tämä on oikeasti hyvää ja kesäistä, vaikka suoraan jääkaapista.
PoistaHyvää juhannusta!