sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kameroista, polvista ja potutuksesta



Kun ei ole uusia kuvia, ei voi julkaista mitään. Näin näytän ajattelevan.  Kuvaaminen ei innosta nyt yhtään, vaikka toisin voisi tähän aikaan vuodesta luulla. Tämä ei tarkoita sitä, että en nauttisi keväästä ja luonnosta ympärillä, mutta en tosiaan halua ottaa kameraa edes mukaan, vaikka tavallisesti on pokkari aina jossakin sivutaskussa.

Tässä keväällä himoitsin uutta, parempilaatuista pokkaria. Himoitsen edelleen, Sonya tai Olympusta. Kun en muitten hankintojeni takia voinut tilata sitä huikeaan viiden-kuudensadan hintaan, meni maku koko harrastuksesta. Kun ei, niin sitten ei, näin suunnilleen meni ajatteluni ihan aitoon keskenkasvuiseen tapaan.


Olin eilen illalla useamman tunnin Yläkaupungin yössä. En ottanut sinnekään kameraa mukaan; sen verran kuvasin puhelimella, että sain lähetettyä terveiset perheelle. Kuuntelin vanhoja 60-luvun tangoja ja nautin afrikkalaisen tanssin mukaansatempaavasta rytmistä. Seurasin tytön ja puudelin suloista koiratanssia. Taidemuseossa joku a cappella -porukka lauloi Monty Pythonin vanhoja lauluja suomeksi. Kaikkialla oli hyvä fiilis ja  iloisia naamoja. Enimmäkseen kiertelin yksin, ensimmäistä kertaa ja tykkäsin siitäkin.

Sää suosi Yötä niin kosteanlämpimällä ilmalla, ettei sellaista ole kovin usein kesälläkään. Minä lähdin tapani mukaan jo yhdeksältä kotiin täysin tyytyväisenä. Tai no, olisin toki halunnut maistaa japanilaisen kojun ruokia, mutta jono oli liian pitkä. Siskon kanssa syötiin kuitenkin alkuillasta afrikkalaisten rouvien tekemää sapuskaa.



Toinen syy blogihiljaisuuteen on ollut pieni potutus polvikivun takia. Viimesunnuntainen sauvakävely metsässä aiheutti koko viikon kestävän kivun jalassa, juuri siinä polvessa, jonka päälle kaaduin puolitoista vuotta sitten. Ei niin kovaa kipua, että olisin särkylääkettä tarvinnut, mutta riittävän   sitkeää tässä tekonivelillä nilkuttavassa suvussa aiheuttamaan lievää kauhua, että nyt se alkaa. Varmuuden vuoksi vietin iltani töitten jälkeen sohvalla. Kuten muulloinkin.

Kipu on kuitenkin vähitellen laantunut, joskin polvi naksuu edelleen. Tänään kävimme miehen ja Vilman kanssa taas metsälenkillä kävelemässä pieniä mäkiä ylös ja alas. Ei tunnu missään vielä, mutta huomennahan sen näkee. Toivottavasti taikakonstini ja meditaationi ovat auttaneet ja kaikki vammat ovat salaperäisesti parantuneet. Menen kuitenkin tiistaina lääkärille.


Takana kuvissa lymyää väripilkkuna Balmuirin pallokynttilä, jonka hankin Iittalan alennuskorista. Sattumalta yksi mariskooleista omassa hyllyssä oli samanvärinen.

11 kommenttia:

  1. Ikävä juttu tuo polvikipu. Itse just viikonloppuna muistelin, että tasan vuosi sitten oli vasemman polven kipuiluvaihe ja sen jälkeen on ollut aika rauhallista, mitä nyt oikea polvi aina välillä vähän vihoittelee. Oikean polven nivelrikko on vasta vaiheessa 1 ja tietenkin pelkään sen pahenevan vasemman jalan tapaan. Nivelrikkoon parhainta hoitoa on liikunta ja tämän vuoksi laiskuus aiheuttaa aina suunnatonta huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä.

    Onnea matkaan lääkärikäynnille, toivottavasti saat hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanoi siskoni, että polvea voi kuntouttaa liikunnalla, mutta lonkkaa ei, ja lonkassa on hänen vaivansa. Toki olen tiennyt sen itsekin, mutta ei se ole johtanut silti mihinkään:(

      Mutta nuorena on sullakin vaiva alkanut! Tähän asti omat vaivani ovat keskittyneet käsiin ja toiseen olkapäähän, jaloissa on ollut enemmän satunnaisesti.

      Poista
    2. Olen perinyt äidin puolelta geenit astmaan, kilpirauhasvaivoihin ja nivelrikkoon. Toivottavasti myös pitkään ikään, sillä isovanhemmatkin elivät noin 95-vuotiaiksi. Raihnaisia olivat kyllä lopussa, mutta siltikin.

      Poista
    3. Ei paha, jos isovanhempasi elivät noin vanhoiksi. Minä olen saanut äidiltä astman ja verenpainetaudin ja niverikon molemmilta vanhemmilta. Isällä kuitenkin vain sormet ovat oireilleet. Äidin hypotyreoosi on vielä odottamassa sopivaa hetkeä. Minkäs näille voi.

      Poista
  2. Voi Sinua...oli kipu missä tahansa niin kivalle se ei tunnu. Nivelrikot muistan ja tunnen sormissa ne vieläkin. Polvet ovat vaihtuneet jo titaaniin, mutta kivut pysyy..;-( Ei kiva.

    Taidat olla jo niin vaativa kameran suhteen, niiden suolaiset hinnat minullakin iskee tulta.
    Olen päättänyt ( näillä näkymin) että tyydyn oleviin kameroihin. Arkistokin alkaa olla niin laaja, että käytän sitä tarvittaessa. Freesi on tietysti freesi, mutta hätätapauksessa sukellan arkistoon.
    Sinun kuvat ovat jo huippua, ainakin minun mielestäni..lohduttaako edes se hiukkasen kipuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla on jo vaihdettu polvet! Olin ollut siinä luulossa, että kivut jäisivät sitten pois, mutta onpa ikävää, että ne ovatkin jääneet pysyviksi.

      Nyt kahdeksankymppiselle äidilleni vaihdettiin joskus kuusivitosena ensin peräkkäin lonkat, ja viitisen vuotta sitten toinen polvi. Liikuntakyky ei kovin kaksinen ole, ja kipuja on vähintäänkin ainoassa alkuperäisessä polvessa. Sitä hän ei aio enää leikkauttaa, kivuista huolimatta.

      Siinä kai se on meitsinkin tulevaisuus...

      Poista
  3. Mietinkin jo, että oletko lähtenyt jonnekin reissuun, kun ei ole uutta tekstiä ja kuvia näkynyt...
    Kamerani Olympus xz-1 on Rajalassa tarjouksessa (199 e), alkuperäinen hinta oli lähes 500 e. Varmaan siksi, että uutta on tulossa markkinoille. Mietin, pitäisikö hankkia varalle uusi, kun olen ollut niin tyytyväinen. Eivät nämä tietokonekamerat ole juuri sen pitkäikäisempiä kuin tietokoneet. Eivät siis ikuisia, kuten vanhat kamerat.
    Polvista - ei parane yli viiskymppisen ainakaan kaatua. Mulla heikkeni siinä toinen polvi, vaikka leikkaus tehtiinkin. Toinen polvi on rutissut iät ja ajat, mutta ei ole ollut kipeä. Nyt siihen on alkanut ajoittain sattua portaita ylös kiivetessä. Täytyy varmaan putsauttaa nivel ennen eläkeikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se Olympus XZ-2 iHS on juuri se toinen himoitsemani kamera, Sonyn RX 100 on toinen. Molemmat on vielä kalliita, koska ovat viimeisimpiä malleja. Mutta tuo sun kamera on houkutteleva! Hinta on tietenkin pudotettu juuri sen uuden mallin takia, ja nyt meni mulla ihan pasmat sekaisin ja alkoi kuumeinen mietintä, hankkisinko sittenkin tuon edellisen mallin. Eroa kuvissa tuskin näkee tällainen amatööri.
      Kiitos muuten vinkistä!

      Yllättäen polvivaivoja löytyy sinultakin. Ei kai viisikymppinen voi ihan vaivaton toisaalta ollakaan. Olen alkanut varoa kyykistymistä, kun polvessa naksahtaa aina ilkeästi. Toivottavasti saan huomenna jotain selvitystä lääkäriltä tähän.

      Toiselta siskolta puhdistettiin vasta polvesta tähystyksellä jotain irtokappaleita. Hän ei muistanut koskaan kaatuneensa tai satuttaneensa polvea, mutta nytpähän on taas kunnossa.



      Poista
  4. No eipä ole sinunkaan roppasi sitten sukuvialta säästynyt. Kaatumisesta se voi alkaa, kipuilu. Niinkuin mullakin. Kyllähän polvet mullakin oireilee, mutta vielä aion vahvoilla reisilihaksilla niitä pitää luomupolvina. Kuntopyörä kai se pitää hankkia. Jospa suakin auttaisi Arthryl tmv? Tsemppiä ja parasetamolia :) kinkataan sitten vaikka yhdellä jalalla rivissä toisiimme tukeutuen, kun tavataan :)

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri puhui painokkaasti kuntoilusta. Kumpikin polvi aristi painelua ja huomenna menen kuvaukseen. Arthrylistä en ole kuullutkaan, mulla on vai Glucosamin käytössä kuuriluontoisesti. Kukonhelttauutteesta oli puhetta ja alkoi hirvittää, että ollaan jo niin pitkällä. Vastahan tämä viikko sitten alkoi.

      Poista
    2. Nehän onkin samaa ainetta. Onko sulla ollut käytössä? Mulla oli kerran etusormi kaksi kuukautta turvonnut ja kipeä. Se parani viikossa kuurin aloittamisesta. Uskoo ken tahtoo. Ja tosiaan kokeilin sun tapaan meditatiota kipuun ja sekin toimii, ainakin pieneen. Yöllä alkoi yhtäkkiä särkeä polvea. Keskityin ja sanoin sille päättäväisesti LOPETA. Loppui kuin seinään!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...