torstai 11. huhtikuuta 2013

Passikuvassa, into kateissa


Kävin eilen passikuvassa. Näytin siinä ihan itseltäni, niin sanoi illalla mieskin, jolle kuvaa esittelin. Näytin siinä myös päivälleen ikäiseltäni. Se oli siis ihan epäonnistunut kuva. Edellinen passikuva oli otettu viisi vuotta sitten ja siinä näytin ainakin vähän nuoremmalta ja reilusti  freesimmältä. Nykyisin otetaan rillit pois, mikä on ihan hyvä asia tunnistamisen takia, mutta ei välttämättä ulkonäön kannalta. Onneksi sormenjälki sentään riittää tarkemmaksi tunnisteeksi, ei tarvita alastonkuvaa. Vaikka voisihan sitä tietysti laskea raskausarpia ja leikkausarpia.


Poliisin lupapalveluihin pitää nykyisin varata aika netistä ja ensimmäinen vapaa aika olisi ollut vasta toukokuun toisella viikolla, siis kuukauden päästä. Ehdin jo säikähtää, ennätänkö saada uuden passin ennen kesäkuun alkua. Onneksi sinne avattiin juuri silloin joku ruuhkanpurkaja ja sain ajan seuraavalle päivälle. Ja sen uuden passin saakin nopeasti reilussa viikossa, vaikka olin muistellut jotain noin puolestatoista kuukaudesta. Se oli kai kauan sitten.


Minnekähän on muuten kadonnut meikäläisen bloggausinto, onko näkynyt? Olen ollut jo monta päivää kotona viikonloppureissun jälkeen, mutta ei ole ollut oikein asiaa eikä juuri uusia kuviakaan. Kamera on saanut rauhassa kerätä pölyä makuuhuoneen lipastolla, mikä on ihan tyhmää sekin, pitäisi siirtää se kaappiin tai kameralaukkuun. Kännykkäkuvia ei viitsi täällä esitellä, mutta naamakirjaan ne riittävät vallan hyvin. Siellä on sitten tullut enemmän seikkailtua.


Kaksi ylintä kuvaa Marita Liulian näyttelystä muutama vuosi sitten.

12 kommenttia:

  1. Mullakin oli bloggausinto hukassa, mutta niin oli into kaikkeen muuhunkin. Syy löytyikin vinksahtaneista kilpirauhasarvoista ja säädettiin vähän lääkitystä ylöspäin. Parissa kolmessa viikossa pitäisi kaikenlaisten halujen ja intojen olla taas normaalilla tasolla.

    Jotenkin helpottavaa, että syy löytyi.

    Toivottavasti sinullakin helpottaa - ainakin kevät etenee (vaikka hitaasti) ja kesää kohden mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotti varmaan, kun syy löytyi ja hoito myös. Samanlaiset tuntemukset täälläkin, olen miettinyt, missä vika ja tarkistanut muutamankin kerran, onko hormonilaastari varmasti pysynyt kiinnii kankussa. Mutta kaipa ajoittainen potutus ja omaan itseen kyllästyminen kuuluu vaan elämään.

      Ja kevät on silti ihana asia.

      Poista
  2. Joo, passikuvat, niin armottomia. Mutta parempi vaan niin päin, että kuva ei tee oikeutta todelliselle. Heräsin muistamaan tuosta passin haku kertomastasi tarkistamaan omaa passiani, ja niinhän se olikin vanhentunut jo helmikuussa. Ens viikolla heti alettava passia ja passikuvia hankkimaan. Kiitti vaan muistutuksesta!

    Potutus, tyytymättömyys itseensä ja elämään sekä innon hiipuminen ovat tosiaan osa elämää. Yleensä ikävän kauden jälkeen into palaa ja koetaan taas mukavampia ja onnellisempia jaksoja. Kyllä sen itsestään tunnistaa, jos patologisen puolella vain alkaa pysyä.

    Kevät, nytkin tuon sulaneen rapakon tuoksu, on siinä vaan sitä jotain!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä uusia passeja ei myönnetä tietääkseni enää kuin viideksi vuodeksi kerrallaan, ja äkkiäkös se hurahtaa. Olin tosi yllättynyt siitä kuukauden jonosta, sehän on melkein sama kuin työterveyslääkärille. Onneksi ei ole sinne asiaa.

      Kevät tosiaan etenee: kuulin tänään ensimmäisen kerran joutsenten huutoa lähijärveltä.

      Poista
  3. Voi ei, mun kohta umpeutuva passini on 10 vuoden takaa. Näytän passikuvassa ihan näpsäkältä ja olen noin 10 kiloa laihempi. Hyvä tietää, että pitää ottaa rillit pois. Pitää varmaan käyttää valokynää tms. ennen kuvaa.
    Onko sulla Glorian 6. ruokakirja? Sain tänään tilauskytkynä postitse. Näytti minusta aika houkuttelevalta visuaalisesti ja sisällöltään myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laihempipa juuri, kasvoilla se myös näkyi siinä kuvassa, ärsyttävää. Lenkkitakkini on myös tiukka lanteilta ja pitäisi lähteä hankkimaan uutta, ärsyttävää. Iltavoileivät on syytä jättää taas pois. Ja valokynä on tosiaan tarpeen, joka niemennotkoon ja saarelmaan, ettei näytä sentään äidiltään.

      Uusin ruokakirja oli pakko saada, siksi tilasin Ruoka&viini -lehden. Siitä on ollut kyllä paljon iloa ja lehden olisin saattanut ostaa muutenkin. Minusta on kiva selailla noita ruokakirjoja keittiössä istuessa ihan muuten vaan. Jospa taito tarttuisi sitäkin kautta.

      Poista
  4. Jokin rapisi keittiön nurkassa keräyskartonkikassin takana. Ehdin jo luulla, että siellähän se sinun bloggausintosi luuraa vaan se olikin kilpikonna.
    Ja terapeuttisisko tylyttää: jos olet itseesi kyllästynyt niin käännä katseesi ulospäin! Maailma on täynnä kaikkea kiinnostavaa! Esimerkiksi ensi lauantaina meillä - alahan jo valmistautua!
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi oli kilpikonna eikä hiiri, mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Ja sisko on tietysti taas oikeassa, kuten aina;-) Tiedän vaan kokemuksesta, miten lopussa olen pitkän työviikon jälkeen, ja seurustelu puolitutussa seurueessa tuntuu aikamoiselta haasteelta siinä mielentilassa. Siksi en ole osannut vastata vielä.

      Poista
  5. Ymmärrän hyvin, passikuvat on kamalia. Tässä viikko sitten jouduin kameran eteen. Evästin että otakin sellainen kuva jossa olen kaunis. Jotain ne urputti hyvästä kuvasta. Silloin valistin, että hyvät ja näköiset kuvat ei ole sama kuin että on kaunis kuvassa. Mun passi taisi vanheta jo syyskuussa, ja pitäisi uusia se, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa ei halua näyttää itseltään, vaan paremmalta tietysti, ja kauniimmalta, ja hoikemmalta, ja nuoremmalta. Oma mielikuva ulkonäöstä ei varmasti kenelläkään ihan vastaa todellisuutta. Peilin edessä sitä vaan vaistomaisesti vähän kohottaa piirteitään ja luulee näyttävänsä aina samalta.

      Yllättäen mies sanoo myös nöyttävänsä valokuvissa vanhalta ukolta, vaikka minusta hän näyttää freesiltä ja nuorekkaalta, mukavalta. Omituista.

      Poista
  6. Passikuvassa näyttää aina jotenkin oudolta. Kuvauksessa on varmaan aina vähän samanlaista fiilisttä kuin vanhoissa valokuvissa, joissa on täytynyt istua minuuttikaupalla liikkumatta. Yleensä onnistun sulkemaan silmät juuri kuvan ajaksi ja kuvaajat hermostuvat kun kuvia täyty ottaa useita. Tulos on sitten sen näköinen...

    Nykyinen passikuva on kuitenkin parempi kuin aiempi, jossa näytin bulgarialaiselta painivalmentajattarelta. Nykyistä kuvaa naisvirkailija jopa kehui Lontoon passintarkastuksessa. Vielä on kymmenen vuoden passia voimassa kaksi vuotta, seuraavassa kuvassa näyttää taatusti vanhemmalta kuin nykyisessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvassa vetää herkästi päätä taaksepäin ja se on sitten lähellä sitä bulgarialaista painivalmentajaa:D Sain kerran neuvon kurkottaa reilusti eteenpäin ja kyllä siitä apua on. Harjoittelin muotokuvan ottamista miehellä ja mitä enemmän hän kumartui eteenpäin, sitä paremmalta näytti kuvassa. Outo asento ei näkynyt kuvassa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...