tiistai 14. elokuuta 2012

Kävelyllä kotikulmilla


Blogitauko on taas venähtänyt. Ei täällä silti lonkkaa ole vedetty, päin vastoin. On lenkkeilty enemmän kuin vuosiin, tai tarkemmin sanottuna pitempiä matkoja kuin pitkään aikaan. Näitä polkuja kuljettiin ennen harva se päivä ja viikko, mutta jostakin syystä pariin kesään ei ole tehty kummoisia metsäkierroksia. Helteistä se varmaan on johtunut, silloin ei nimittäin koirakaan lähde juuri pihaa kauemmaksi. Tänä kesänä taas on ollut vaihtelevan sateista silloin kun olisi ollut aikaa. Siis en ole viitsinyt.

Tässä Laajavuoren ja lähimmän järven välissä sijaitsee Kortepohja, jossa asumme. Mäen päältä kun katsoo, ei suomalaiseen tapaan näy juuri muuta kuin metsää. On vaikea uskoa, että siellä kuitenkin asuu seitsemän tuhatta ihmistä, eikä kuitenkaan missään maakuopassa.


Viikonloppuna lähdettiin hyvässä uskossa sienikorit käsivarrella katselemaan saalista Laajavuoren luontopoluille. Mitään ei löytynyt, paitsi ihan alkumatkasta kastikekantarellit. Siinä sienien perässä juostessa kuitenkin tulimme kiivenneeksi sieltä luontopolulta Laajavuoren päälle asti ja kuvan aurinkorinnettä alas. Välillä oli pysähdyttävä ihailemaan maisemia.

Muistan vieläkin yhden onnellisen kesäkuun aamupäivän aurinkorinteellä kauan sitten. Minä olin kotona osa-aikalisällä ja kaikki muut lähtivät aamulla koulujen päättäjäisiin. Lähdin kävelemään rinnettä ylös hellemekossa. Istuin rinteen yläosaan kukkivien kielojen ja orvokkien keskelle auringonpaisteeseen. Katsoin maisemaa, joka olisi voinut olla Keski-Euroopan vuoristoalueelta.

Puolentoista tunnin kierros auringossa teki hyvää. Seurauksena sain siitä migreenin sunnuntaiksi, mutta oli se silti sen arvoista.


Tänään lähdettiin ihanan lämpimässä auringonpaisteessa Vilman kanssa kiertämään Kortepohjaa. Otin kerrankin ison kameran kaulaan ja virittelin sen aurinkoa varten. Se painoi paljon ja vaati kädellä kannattelua, toisessa kädessä oli koiran talutin. Vilma on kuitenkin nykyisin aika rauhallinen kulkija, hidas nuuskuttelija, eikä vedä juurikaan.

Suuntasimme aluksi rinnettä alas uudelle asuinalueelle, joka on rakennettu tiivis-matala -periaatteella. Ihan sillä samalla periaatteella koko entinenkin alue on rakennettu, mutta nyt sana tiivis on saanut ihan uuden merkityksen. Mehän asumme tuolla ylärinteellä suorastaan väljästi näihin verrattuna! Mutta kivoja taloja, isoja ja mielenkiintoisia.



Kortesuo on entistä järvenpohjaa, mistä syystä osmankäämiä kasvaa sadan metrin päässä rannastakin.






Tätä tietä on tallattu kymmeniä vuosia niin kävelyllä kuin matkalla kaupunkiin, siinä on myös koulutie. Kortepohja on periaatteessa autoton alue.



Matkalla Tuomiojärvelle näin aarin alueen joutomaata täynnä jättipalsamia. Noin nätti ja herkkä ja noin kova leviämään!


Toinen aari on elämänlangan kourissa. Se näytti tosiaan tukahduttavan kaiken muun alleen. Ja niin mahdottoman kaunis kukka!


Pihlaja kantaa kaikkialla komeaa satoa. Tästä käännytään järvenrantaan.



Jatkan huomenna, etten uuvuta rakasta lukijaa liioilla kuvilla. Otin niitä paljon, kun kerrankin kameran kanssa olin liikkeellä. Päin vastoin kuin luulisi, kesä ei ole inspiroinut yhtään valokuvaukseen. On ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä.

Mutta sen kevyen minijärkkärin himo kasvaa koko ajan.



7 kommenttia:

  1. Kivoja maisemia tosiaan. Aika kateellinen olen teille noista, vaikka nättiä on meilläkin. Nuo rinteet ovat kuitenkin ihan eri luokassa lenkkeilyn kannalta kuin nämä meidän matalat merenrannat. Noissa maastoissa lenkkeilleissä saisi takapuolensa äkkiä ihan uuteen uskoon. Meillä joutuu tekemään vähän enemmän töitä. =)

    - E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun takapuolessa mitään vikaa oo! Mutta joo, täällä on totuttu kiipeilemään, joten mäennousu ei sen kummemmin tunnu missään. Jos ajattelee jotakin muuta, ei edes huomaa hengästyvänsä.

      Poista
  2. Mukavat lenkkeilymaisemat! Kyllä kauniilla maisemilla ja kävelyreiteillä on merkittävän virkistävä vaikutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vaan olen toivottoman mukavuudenhaluinen, yksin kävellessä teen aina lyhyemmän lenkin kuin seurassa:)

      Poista
  3. Minijärkkäri on aika kiva, kulkee helposti laukussa mukana. Epäilen, että talvella tulee kuvattua paljon vähemmän, työpäivän jälkeen on pilkkopimeää eika esim. marraskuun luonnossa paljoa ole ilon aiheita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota haluaisin, että kamera voi kulkea käsilaukussa ja kuitenkin sillä saa kunnollisen laatuisia kuvia. Kyllähän Ixuskin on hyvä, mutta välillä kaipaan parempaa laatua.

      Poista
    2. Niin ja talvella juuri kameran ominaisuuden korostuvat, kun valoa on vähän tai otetaan kuvia sisällä keinovalossa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...