maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kielo-Lemmikki täällä taas


Kielo-Lemmikki ei nyt millään jaksa käsitellä paria sataa juhannuskuvaa työpäivänsä jälkeen. Tuttuun tapaan ilta on pitänyt nukkua. Vietimme   ihanan juhannuksen torstaista asti vanhempieni mökillä. Molemmat siskot perheineen olivat myös siellä. Vain minun lapseni puuttuivat; heillä on jo omat perinteensä ystäviensä kanssa.

Aurinko helli meitä kuten kaikkia muitakin tänä vuonna. Illalla nuoriso viihtyi sisällä pelaamassa, mutta me kahdeksan aikuista tarkenimme laulaa terassilla myöhään yöhön. Oulujokivarressa saatiin nauttia aaton jälkeen vielä lämpimämmästä päivästä. Sopivasti tuuli puhalsi sääsket pois. Meille mökittömillehän se ulkona eläminen oli yhtä onnea! Ja unta riitti hirsimökissä ja teltassa vaikka muille jakaa: yhtenäkin aamuna heräsimme kaikki vasta yhdeltätoista. Ihanaa oli myös nauttia siskojen kanssa pullollinen kuohuviiniä keskellä päivää auringossa istuen.


Vilma on saanut nauttia mökillä vapaudesta kolmena aikaisempana kesänä, mutta nyt ei enää uskallettu. Muutaman kerran se on jäniksen nähtyään saanut vainun ja päästänyt sellaisen ajohaukun plus tietenkin sännännyt kaikin voimin perään, onneksi kahleissa, että riskiä ei voi enää ottaa. Viime kesänä  neiti myös tutki liian pitkälle naapuritontteja eikä lotkauttanut korvaansakaan takaisinkutsuille. Mökin alle se meni myös ja vasta siinä vaiheessa vaari muisti heitelleensä sinne syksyllä rotanmyrkkyä...

Mies oli tiukkana, ei hetkeksikään irti. Kuulimme siis jatkuvaa valitusta ja yninää, ja aina olisi pitänyt päästä johonkin muualle. Vilma ei osannut nukkua yhtään päivällä ja oli siksi kai väsynyt ja stressaantunutkin. Kotona onkin mennyt aika sen jälkeen nukkuen.


Tottahan meillä oli myös kokko. Se roihahti niin komeaan liekkiin, että vaari alkoi kantaa ämpäreillä vettä, ettei viereinen puu syttyisi tuleen. Joka vuosi  hänellä on sama huoli, mutta kokolla sattuu olemaan muuten sopivan kostea paikka.


Kotiin tultiin sunnuntaina vesisateessa. Tänään maanantaina mies jäi odottelemaan sovittua remonttimiestä ja uuden keittiön kalusteita heti kahdeksan jälkeen, kun vei minut ensin töihin. Kun ketään ei aamupäivän mittaan kuulunut, soitteli ja tiedusteli. Sai kuulla, että tekijä oli luullutkin tilauksen olevan vasta huomisesta...Tuttuun tapaan siis mennään. Onneksi meidän puolelta ei ole mitään hätää, ja kai se tällä viikolla tapahtuu.

Toivottavasti en ole tehnyt kauhean huonoja valintoja, se jännittää eniten. En halua katua.

8 kommenttia:

  1. Jotensakin leppoisuus kesästä keikkuu kuitenkin rivien välissä päällimmäisenä,
    ja huomennahan on jo se tiistai;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen viikon kesälomakin on riittävä, kun muutenkin käy vain osa-aikaisesti työssä. Pääsin täysin irti työasioista ja ihanaan lomafiilikseen, joten nyt jaksaa taas olla töissä.

      Poista
  2. Oli tosiaan ihanat juhannussäät. Saatiin aurinkoa.
    Keskikesä on taittunut ja nyt nautitaan loppukesästä kai. Toivottavasti säät suosivat ennustuksista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai me vielä loppukesää mainita! Juurihan tässä alkaa uskoa, että on oikeasti jo kesä. Omat valkoiset syreenini olivat puhjenneet kukkaan juhannuksen aikana ja tuoksuvat öisin avoimesta makuuhuoneen ikkunasta ihanasti:)

      Poista
  3. Kerrankin juhannuksena aurinko paistoi, eikä haittaa, vaikka tämä viikko on alkanut vähän sateisempana. Pitäähän sitä luonnonkin kastua, että marjat kasvavat ja kypsyvät.

    Varmaan ihan oikea ratkaisu pitää Vilma kiinni, vaikka sitten valitusta asiasta kuuluikin. Tuo vieraan paikan stressi kuullostaa hyvin tutulta, Ollilla on tapana nukkua tosi huonosti vieraassa paikassa. Aivan kuin pelkäisi, että unien aikana kotiväki katoaa. Kotona sitten unta riittää aamusta iltaan ja taas aamuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin sade saa kasvit kukoistamaan, sen huomasi matkalta kotiin tultua. Oli satanut koko päivän, joten kaikki näytti valtavan vihreältä ja kuunliljat varsinkin muhkeilta pehkoilta.

      Poista
  4. moi!

    sain vinkin blogimerkinnästäsi vuodelta -08
    kuvassa satuin olemaan minä!

    merkintäsi sävy oli tosi negatiivinen :(

    itse en sorru arvostelemaan koskaan kenenkään harastuksia, vaikka siihen usein tunnenkin tarvetta. myös sinun blogia muutamia kohtia lukiessani...

    käyhän kattomassa tarkemmin, mistä harrastuksessani on kyse:
    www.parinapojanjorinoita.blogspot.com


    aarno isomäki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos palautteesta:) Sinulla onkin mielenkiintoinen harrastus, jossa pääsee näkemään maailmaa vähän uudelta kantilta. Voi olla, ettei minua enää pärinä häiritsisi, jos kerran lentelisin itsekin. Ainakin koiran haukkumisen kanssa kävi niin, kun hankin oman koiran. Sen jälkeen ajattelin vain, mistä on kyse kun naapurin koira haukkui.

      Ehkä uskaltaudun joskus kuumailmapallolennolle, niitäkin tässä paljon näkyy.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...