maanantai 28. toukokuuta 2012

Maanantai-valivali


Enpä ollut muistanut, miten paljon hommaa keittiöremontin suunnittelussa voi olla. Viime viikolla olin kahteen otteeseen myymälässä käymässä tarkkaan suunnitelmia ja valintoja läpi. Maanantaina meni kaksi tuntia ja torstaina kolme tuntia. Nyt on kuitenkin vertailtu tason väri sopivaksi lattiaan ja laattoihin ja lopuksi jokainen pienikin yksityiskohta käyty yhdessä läpi. Huomenna vielä viimeiset tarkistusmittaukset ja sitten pääsemme odottamaan kalustetoimitusta  ja asennusta juhannuksen jälkeen. 



Sunnuntain lounaalle valmistin siikaa uunissa, mitä ei kovin usein ole tullut tehtyä. Täytteenä oli inkivääriä, tilliä ja sitruunaa, ja pohjalla kolmen sipulin kermaa. Yllättäen inkiväärin makua ei erottanut kalasta mitenkään, vaikka sitä oli aika paljon. Ei erottunut sitruunakaan.

Kalan seuraksi tehtiin vanhemman pojan kanssa herkkusieni-torvisienirisottoa, josta tuli mielettömän hyvää. Risottoon olin ostanut espanjalaista valkoviiniä Dos Caras Verdejo Sauvignon Blanc 2009. Se oli pehmeää ja raikasta ja lasillinen sopi hyvin ruoan seuraksi. Oikea kesäviini, ja ehdottomasti kylmänä.


Lämpimän viikonlopun jälkeen oli kiva mennä töihin. Nautin erityisesti  taas työkavereitten näkemisestä ja juttelemisesta heidän kanssaan, vaikka edes lyhyesti. Iloitsin myös asiakkaista ja työstäni, vaikka sitä oli tänäänkin paljon. Aivan liikaa.

En tahdo kestää edes yhtä päivää; tai itse päivä menee hyvin, mutta illalla haluaisin vain kaivautua sohvatyynyjen alle itkemään. Tiedän että huomenna on ihan samanlainen päivä. Kokouspuheet jo tehdyistä ja tulevista säästöistä kylmäävät, ja luonnollisesti kaikki entiset ja uudet työt tehdään, mitään ei jätetä pois.

Jos en olisi unelmatyössäni ja tykkäisi siitä kuin hullu puurosta, ottaisin loparit. Alkaisin yläasteen opettajan edustusrouvaksi, jos sellainen käsite olisi olemassa.

Auttaako suklaakeksi? Auttaa. Otan vielä neljännenkin.



10 kommenttia:

  1. Minäkin menen huomenna kuulemaan madonlukuja säästöistä;( Ei yhtään naurata, tökkii ja jurppii.
    Jotkut sanovat, sen olevan vain työtä, mutta kun minusta se on tärkeää ja mukavaakin.
    Yritetääs etäännyttää yhdessä. Elellään tiukkoja aikoja. Suklaakeksien, Aino-jäätelön ja Ben&Jerryn myötä tiukkenee oma olo entisestään...
    Sen hetken hurman tiedän minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain työtä, mutta kun se työ on hyvin tärkeää, sitä tehdään koko persoonalla ja sielulla. Ei sitä muuten voi tehdä, itsensä on pantava likoon. (Vaikkei samaa työtä tehdäkään, niin ihmisten kanssa kuitenkin.) Kaikenlaiset säästöt purevat ja tuntuvat, ja jokainen joutuu kohtaamaan yksin sen seuraukset.

      Hetken hurma auttaa kyllä. Pakkoko sen on jäädä ikuisiksi ajoiksi lanteille.

      Poista
  2. Prismasta löytyy ihania pähkinä-suklaa-cookie-keksejä. Jos niillä ei päivä ei parane niin ei sitten millään. Kuopuksen kanssa vetäistiin tänään kahdestaan koko paketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haen heti huomenna! Perjataina vetäsen ne vaikka yksin. Miehelläkin on oluensa.

      Poista
  3. Säästöpolitiikka on päivän sana ja aina tuntuu yhtä pahalta. Erityisesti kun ei ole koskaan firman rahoja ylenmääräisesti mällännyt, vaan pitänyt sopivaa säästölinjaa. Työ kovenee ja rahat vähenee, kammottava uhkailukeino työnantajien taskuissa vaikkei mitään suoraan koskaan sanota vaan annetaan ymmärtää.

    Minä huitaisin päivän päätteeksi vähän ihan aitoa suklaata ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän hommissa rahankäyttö on aikaisemmin ollut kuin roposia äidin keittiökukkarosta. Tällä vuosisadalla on sentään ollut jo ihan asiallista ja on saatu, mitä tarvitaan. Nyt se vaan on loppu.

      Kaikkia ihanan houkuttelevia uusia suklaita on tullut. Niitä tekee mieli maistaa, kuten uusia jäätelöitäkin. Jälkimmäisiä on mahdotonta vastustaa.

      Poista
  4. Uskon lujasti suklaakeksin auttavaan voimaan, saati sitten neljän. Sittenkin osanottavat ajatukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopa vauvat rauhoittuvat, kun niille annetaan sokerivettä, miksei sitten aikuiset;)

      Poista
  5. Voih, mitä elämä olisi ilman suklaakesksejä.
    Ajattelin tänään tunnin töissäolon jälkeen, että tässä hommassa tulee hulluksi. Tuntui, että noin tusina ihmistä kiskoo mua samaan aikaan eri suuntiin. Ehkä en tullut hulluksi, mutta unohdin iltapäivällä mennä kokoukseen. Kun soiteltiin perään, jouduin jättämään lounaan lautasella ja kiitämään Hakaniemestä metrolla ja juosten Senaatintorin laitaan. Ja hulluus taisi olla taas askelen verran lähempänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aikamoista vauhtia sait pitää, ei ihme, että herää epäilys hulluudesta. Työelämän hulluudesta ainakin:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...