sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Virkistävä viikonloppu


Perjantai-iltana kotia järjestellessä heitin pois kolme maljakollista kuihtuneita tulppaaneja. Mistä ne siihen olivat tupsahtaneet, viimeksi kun katsoin, niin olivat ihan tuoreita!

Tekaisin sitten taas Siken sekaleipätaikinan jääkaappiin odottamaan lauantaiaamua. Olen tehnyt tätä maukasta leipää jo kaksi kertaa ja helppoudessaan se käy kaikille leipomista harrastamattomillekin. Jääkaappisäilytyksen aikana taikinaan kehittyy mukavasti makua. Tällä kertaa pyöräytin lauantaiaamuna koko satsin neljäksi patongiksi, jotka mahtuivat samalle pellille uuniin puoleksi tunniksi.

Kuva: Sikke Sumari
SIKEN SEKALEIPÄ
7,5 dl lämmintä vettä
25-30 g tuorehiivaa tai  2 tl kuivahiivaa
1,5 rkl suolaa (1 rkl voisi riittää, on aika suolaista)
1,25 dl ruisjauhoja
1,25 dl täysjyvävehnäjauhoja
vajaa 14 dl vehnäjauhoja

Sekoita yhteen vesi, hiiva ja suola. Lisää jauhot, mutta älä vaivaa taikinaa. Anna taikinan nousta kaksi tuntia. (Kuivahiiva sekoitetaan noin 42-asteiseen veteen jauhojen seassa.)
Nappaa jauhoisin käsin neljäsosaa taikinasta ja pyöräytä siitä nopeasti greipinkokoinen pallo tai leivo sämpylöitä, litistä ilmat pois. Anna kohota 40 minuuttia. 
Laita loput taikinasta jääkaappiin, jossa se säilyy kaksi viikkoa. Kun leipä on kohonnut, huiskauta päälle jauhoja ja tee viilto tai pari sahareunaisella veitsellä. Paista 230 asteessa leipää noin 35 minuuttia, sämpylöitä noin 15-20 minuuttia Laita uuniin pieni kuppi kiehuvaa vettä, niin saat rapean kuoren.

Jauhoja voi muunnella maun mukaan, mutta vehnää tulee olla vähintään puolet. Taikinasta voi leipoa myös sämpylöitä. Leivo ne suoraan jääkaappikylmästä taikinasta pellille ja uuniin.

Syy leipomuksiin heti aamutuimaan oli viikonloppuvieraat, jotka tulivat puoliltapäivin lauantaina. Keiton, patongin ja kahvin jälkeen suuntasimme suoraan kaupungille. Ystäväni jakaa intohimoni kosmetiikkaan ja hajuvesiin, joten kiertelimme kauppoja niissä merkeissä. Ihastelimme myös kevään kirkkaita pastellivärejä vaatteissa ja asusteissa. Minun oli ihan pakko saada Jackpotin raidallinen huivi ja ystäväni YSL:n pinkki ja lila  luomiväripaletti ja uusi tuoksu päiväkäyttöön.


Miesten kanssa treffasimme shoppailukierroksen jälkeen Figaron uudessa viinibistrossa. Valitsimme lasilliset paria viiniä, joita harvemmin raskii pulloittain kotiin ostaa, kuten vaikka amaronea. Viinien seurana maistui suolainen manchego, serranonkinkku ja kotimainen Valma-valkohomejuusto viikunahillokkeen kanssa aivan jumalaisen hyvältä! Paikka avautui kolmelta ja olimme ensimmäisenä ovella. Lähtiessämme reilun tunnin päästä oli kaikissa pöydissä jo väkeä, joten paikka on ilmeisen suosittu. Viereisen Figaron ruoka ja palvelu on myös aina ollut ensiluokkaista.

Nyt ei sitten yhtään tullut mieleen, että lasilautaselta syödessä tuntuu kuin pöydältä söisi, kun lautasen muotokin miellytti...


Miehet lähtivät vielä illallisen jälkeen vielä katsomaan yhtä live-keikkaa kaupunkiin. Me kaksi elokuvafriikkiä katsoimme illan päätteeksi yhdessä Mamma Mian taas kerran. Mitään taiteellisen raskasta ja syvällistä emme olisi jaksaneet, joten tämä elokuva sai mielettömän hyvälle tuulelle ainakin jo viidettä kertaa. Se kestää ihmeesti kulutusta.

Sunnuntai on sitten odotetusti kulunut varsin nuutuneissa merkeissä hauskan illan, valvomisen ja viinin takia. Pyykki-, kuivaus- ja tiskikone ovat saaneet laulaa koko päivän, ja me muut levätä.

Kohti uutta viikkoa!


8 kommenttia:

  1. Olipa mahtava viikonloppu ja oi, mitä herkkuja!

    VastaaPoista
  2. Rita sen jo sanoi, mahti viikonloppu!

    VastaaPoista
  3. Ihanalta kuullostava viikonloppu!

    Täällä meillä kans on mukava viinibaari, sinne käy aina silloin tällöin tieni, juuri ystävän tai ystävien kanssa.

    VastaaPoista
  4. Leipä kuulostaa hyvältä, taidanpa kokeilla sitä.

    VastaaPoista
  5. Jep. Laitanpa taikinan kohoamaan ennenkuin lähden sauvakävelylle :-)

    VastaaPoista
  6. Rita ja Pikkujutut, näitten ihmisten kanssa olemme kulkeneet samoja polkuja lähes koko ikämme, vaikka eri paikkakunnilla asutaankin. On ihanaa kun on tällaisia ihmisiä:)

    Sooloilija, tuollainen pistäytymispaikka on tosi kiva. Pitääpä käydä Oulussakin etsimässä se.

    Arleena, ihme leipä, kun ei tarvitse vaivata lainkaan! Nousee se silti.

    Anna, maukkaita hetkiä leivonnan parissa!

    VastaaPoista
  7. Ystävien seurassa nuortuu aina :) Taisi jo lukeminen toisten hauskasta viikonlopusra ilahduttaa niin, että tuntuu nuorelta. Samaa koen aina tampereen ystäväni kanssa. (valitettavasti jää taas kirjoitusvirheet..) tuollaisessa viinibaarissa olisi mukava joskus poiketa, jos asuisi kaupungissa, niin ja jos joisi viinejä..

    Eikka

    VastaaPoista
  8. Eikka, olispa sulla aikaa parin viikon päästä, kun Merin kanssa tullaan. Mentäisiin viinibistroon turisemaan, tai kahville Robertsille tai syömään jonnekin:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...