Don't worry, be...

Eilinen ruoka-aiheinen pohdiskeluni nousi ärtymyksestä, jota lehtien julkaisemat terveysväittämät aiheuttavat itsessäni. Eihän kahvia kannata juoda välttääkseen diabetesta, vaikka sen on todettu vähentävän riskiä, eikä ylipainoa vältetä juomalla maitoa, vaikka amerikkalaisista maitoa juovista naisista iso osa on normaalipainoisia. Syöpää ei voi suoraan torjua jättämällä jotakin pois. 

Elämässä ja maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisen kaikki geenitkään eivät kaikki tule näkyviin ennen kuin ympäristö muuttuu niille otolliseksi. Sitä ympäristöähän on kaikki se, mitä teen ja mitä ympärilläni tapahtuu. Ravinto on sittenkin vain yksi osatekijä tässä ympäristössä. Jopa se, mitä ajattelen ja tunnen, vaikuttaa terveyteen, muusta hyvinvoinnista nyt puhumattakaan. Ja mielen voima on vahva, saattaahan ihminen joskus vain lakata elämästä ja kuolla pois.

Voi olla, että kommenteissa esille tuodut kohtuus, hyvä omatunto ja elämästä nauttiminen ovatkin avainsanoja hyvään terveyteen. Onhan todettu esimerkiksi, että kohtuullisesti alkoholia käyttävän sydän on terveempi ja kestää todennäköisesti pitempään kuin siitä kokonaan kieltäytyvällä naapurilla. Tuskin tässäkään on pelkästään kyse alkoholista, vaan se saattaa olla osa isompaa kokonaisuutta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen on itse asiassa yksi lempiajatuksiani. Pyörittelen sitä usein mielessäni eri tilanteissa. Muuttamalla esimerkiksi jotakin omassa käytöksessä vastapuoli muuttaa väistämättä omaansa. Se taas aiheuttaa muutoksen minussa ja sitä rataa. Ihmisellä kun on taipumus toistaa käytöksessään tavallisesti samaa kaavaa. Onnistuneessa jutussa kummankin onnellisuus lisääntyy ja säteilee siitä muuhunkin elämään.

Arvaatte varmaan, että ruoka on mielessä sillä, joka siitä nyt vapaaehtoisesti kieltäytyy. Ja vielä kun kuurin terveysvaikutukset mietityttävät: verenpaine on ollut korkea. Tämä laihdutus toimii nyt kuitenkin: pudotusta on tullut puolitoista kiloa viime viikosta ja yhteensä kahdessa viikossa on lähtenyt 4.5 kiloa. Se on minuksi paljon, koska lasku on ollut aina ennen tuskastuttavan hidasta.

Toisaalta eihän vajaa viisi kiloa näy vielä missään, mutta olen saanut ottaa ylähyllyltä kahdet farkut taas käyttöön, ja se jos mikä ilahduttaa naisen mieltä! Pääsin myös alemmalle kymmenluvulle painossa ja vyötäröllä, ja sekin on jotakin, mitä en ole nähnyt kahteen vuoteen. Millä muulla systeemillä olisin saanut viisi kiloa pois kahdessa viikossa?

Nälkä on vieläkin iltaisin, koska olen tottunut puputtamaan juuri silloin. Nyt on tarjolla vain vissyä ja pienenpientä naposteltavaa, kuten kurkkua, mantelia tai juustopala. Kyllä silläkin tulee toimeen.