keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kukkia, hierontaa ja elokuva, vapaan naisen päivä





Kun tarpeeksi lähelle mennään, ei tätä perunanarsissiksi heti tunnistaisi. Ikkunalaudalla kermankeltainen kukkarypäs näyttää kovin erilaiselta. En ehkä hanki sitä ensi vuonna, mutta mielenkiintoinen tutkailtava se on. Ei erityisen nätti, kukka kun muistuttaa eniten munakokkelia läheltä ja kaukaa.


Hemmottelin itseäni eilen hierojalla. Virkkauksesta jäykistynyt niska kipuili taas koko ajan eikä omista konsteista ollut avuksi. Kävin jo kolmatta kertaa nuorella fysioterapeuttipojalla, jonka kanssa on aina hauska jutustella, pohjoisenpoikia kun on. Illalla oli raukea olo niin kuin aina hieronnan jälkeen.


Siispä tarjosin itselleni illan lopuksi elokuvan Nuori Victoria. Olen jo pitkään aikonut katsoa sen ja nyt oli sopiva tilaisuus. Tulihan vasta televisiosta Ava-kanavalta dokumentti nykyisen kuningatar Elisabetin kruunajaisten ajoilta valtataistelusta  nuoren prinssi Philipin ja vanhoillisen anoppinsa kuningataräidin kanssa.

Ja juuri sopiva leffa tämä olikin. Emily Blunt ja Rupert Friend sopivat hyvin rooleihinsa, ja Blunt oli todella ihastuttava Viktoriana. Tässä muuten Tuuve Aron hyvä arviointi elokuvasta.


 Emily Blunt...

 ...ja oikea nuori Viktoria.

Viktoria tuli valtaan jo 18-vuotiaana ja hallitsi 1800-luvulla 62 vuotta yhteen menoon. Siihen aikaan kuninkaallisilla oli todella vielä valtaa vaikuttaa asioihin. Hän halusi itsenäistyä  ja olla hetken vapaa päästyään lopultakin irti äitinsä tarkoin rajoittamasta elämästä. Viktoria ei halunnut astua heti toiseen häkkiin aviomiehen määräiltäväksi. Hän rakastui kuitenkin pian serkkuunsa Albertiin siitä huolimatta, että tätä  jonkinverran tyrkytettiinkin hänelle aviomieheksi. Albertista nuori kuningatar löysi tasaveroisen elämänkumppanin, jonka kanssa saattoi jakaa myös työnsä.


Aito hääkuva 1840, muutama vuosi kruunajaisten jälkeen.



Mietin kauan, mistä elokuvasta tunsin Rupert Friendin. Hän oli niin hurmaava jossakin...ei vaan tullut mieleen. Googlestahan se selvisi: hän näytteli George Wickhamia Ylpeys ja ennakkoluulon uudessa versiossa. En tunnistanut Paul Bettanyakaan, joka näytteli Viktorian läheisintä neuvonantajaa Lordi Melbournea, ja erinomaisen hyvin, kuten aina. Yksi lempielokuvani on nimittäin Master and Commander, jossa hän näytteli Russell Crowen kanssa ikimuistettavasti ystävyksiä.

Victoria-elokuvan ohjaajalle ei kovin suuria kiitoksia sada. Luulin monta kertaa leffan jo loppuvan, mutta (onneksi) se jatkui vielä. Ohjaajan ote oli jotenkin veltto, olisin kaivannut pientä särmää ja enemmän napakkuutta. Loistavat näyttelijät ja puitteet olisivat hyötyneet paremman ohjaajan näkemyksestä. 

Ja silti tykkäsin kovasti!


7 kommenttia:

  1. Munakokkelikukka on hauska, ainakin näin ajateltuna ja kuvattuan. Täytyy pistää tuo leffa korvan taa. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  2. Kertomasi mukaan elokuva kuulostaa mukavalta katsomisen arvoiselta. Joskus olemme ajatelleet mennä elokuviin teatteriin siis, siitä on aikaa kai sata vuotta, kun olen teatterissa ehtinyt käydä.

    Taseteista tai perunanarsisseista tykkään, mutta en vielä ole saanut ostetuksi. Taitaa mennä kausi ohi ennenkuin ehdin ostaa.

    VastaaPoista
  3. Historialliset elokuvat ja -täytyy sanoa- kuninkaallisista kertovat, ovat mielenkiintoista katsottavaa. Milloin viimeksi kävin elokuvateatterissa en muistakaan !

    VastaaPoista
  4. En ole tätä elokuvaa nähnyt, vaikka usien olen aikonut katsoa. Ihan jo hurmaavan Emily Bluntinkin vuoksi.
    Joihinkin historiallisiin elokuviin olen pettynyt: niissä on ulkoiset puitteet täydelliset, mutta sisältö on joskus vähän tyhjää, ja kuten sanoit tämän elokuvan kohdalla, löysää ohjausta.

    VastaaPoista
  5. Lepis, oikeastaan munakokkelikukka ei kuulosta yhtään pahemmalta kuin perunanarsissikaan. Se raukka ei nimillä juhli!

    Arleena, luulenpa että viihtyisit Victorian seurassa. En minäkään elokuviin mennyt, vaan vuokrasin leffan televisiosta Elisa Viihteen kautta.

    Sirkka, aikuisena tulee lähdettyä harvoin elokuviin, edes kaupungissa. Yksin ei viitsi ja mies ei suostu naisten elokuvia katsomaan.

    Sooloilija, Emily Blunt on todella karismaattinen nainen! Tekee mieli katsoa Pradakin uudestaan, vaikka en tykkää siitä. Inhosin Meryl Streepiä, joka minusta veti siinä ihan yli.

    VastaaPoista
  6. Elokuva on etsittävä käsiin, kiitos vinkistä.
    Ja höh, ei tuo mikään munakokkelikukka oli...tai no ehkä vähän mutta minusta kaunis jokatapauksessa :).

    VastaaPoista
  7. Pikkujutut, kun haluat itsellesi hyvää viihdettä, se on tässä! On ihana antautua katsomaan jotakin, mistä tietää jo etukäteen pitävänsä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...