Tämä akka on ollut viime aikoina sen verran kiireinen, ettei ole edes blogia käynyt päivittämässä. Hyvä että on koiran ehtinyt syöttää, ja kuvassahan sitä juuri ollaan todistettavasti tekemässä.
Mukavaa elämä on ollut, vaikka touhukasta. Touhukasta kotona, töissä on ollut ihmeellisen hiljaista. Tänäänkin nukutti niin että mietin päiväunien ottamista ennen ruokatuntia. Ehdin onneksi iltapäivällä käydä kotona tunnin nokosilla, ennen kuin lähdettiin ulos porukalla syömään vieraiden viimeisen illan kunniaksi. Miehen nuori kollega ja hänen vaimonsa ja saksalainen vieraansa olivat hauskaa seuraa.
Vielä kaksi päivää ja sitten on vapaa viikko. Näin elämäni rytmittyy mukavasti: viisi päivää töitä ja yhdeksän vapaata. Ei ihme jos myhäilyttää.
Kuvat:
Nukketaidetta 10 vuotta - eikä suotta!
Suomen Nukketaiteilijat ry:n näyttely Suomen käsityön museossa 17.12. 2010 – 15.5.2011
Minua ei myhäilytä yhtään. Varsin sopivaan tempoon ja tasapainoiluun työn ja vapaan suhteen olet päässyt. Minäkin olen niin kauan tehnyt työtä, että sain järjestää lyhennettyjä viikkoja toukokuulle. Kaupunki myöntää huomioimisvapaita. Jotain iloa on iästäkin... tai onhan siitä paljonkin, kun sen vaan kääntää voitokseen.
VastaaPoistaSiis koko rahan edestä löysäillään molemmat...
VastaaPoistaNäyttääpä mielenkiintoiselta tuo nukkenäyttely.
VastaaPoistaMainiolta näyttelyltä vaikuttaa. Harmi, että Jyväskylässä tulee piipahdettua niin harvoin..
VastaaPoistaRva Pioni, löysäillään, paitsi yhdessä asiassa:)
VastaaPoistaToukokuu lyhyempine päivineen on ihan pian, saat sitten ehkä jäädä kesälomalle hiukan vähemmän stressaantuneena. Minun kissanpäiväni loppuvat toukokuun lopussa, jos ei myönnetä lisää.
Arleena, en yleensä välitä nukeista enkä nukketaiteesta, mutta nämä olivat kivoja. Idea kopioida tauluja oli hauska.
Kati, käsityömuseo on mukavasti kävelykadun alkupäässä, siksi sinne on helppo piipahtaa katsomaan kaikki näyttelyt.
Liian pitkä matka täältä sinne nukkenäyttelyyn, vaikka mieli tekisikin tulla sinnepäin.
VastaaPoistaKiva nähdä nuo kuvat kuitenkin. Kiitos!
Kiitos, Marja-Leena!
VastaaPoista