Takana kaksi viikkoa tiedostavaa syömistä ja kohtuullisesti hyviä hiilihydraatteja. Taakse on jätetty vain puolitoista kiloa, mutta sentään viisi senttiä vyötäröltä. Ilman mittauksia en huomaisi sitäkään.
Arvatkaa mitä alkaa tehdä mieli? Tekisi NIIN mieli leipoa jotakin, kun on tämä vapaaviikkokin menossa. Sen sijaan ei yhtään tee mieli kävellä, saati sitten mitään muuta, kuin lyhyitä lenkkejä koiran kanssa.
Miten ihmeessä jaksan vielä 22 viikkoa ilman muffinsseja ja omenapiirakkaa, eli sen verran kuin Kilolubi ilmoittaa kestävän vielä päästä ilmoittamaani tavoitepainoon?
Muutama ratkaisu tulee mieleen. Vai kokeilisiko sittenkin mieluummin itsekuria.
Toistaiseksi saa tyytyä tähän. Vai tekisikö viikonlopuksi sittenkin sitä Banoffee-kakkua, johon törmäsin jossakin blogissa...(tässä toinen, helpomman näköinen ohje).
Mulla se paino vaan jumittaa, vaikka mitä tekisin. Siispä tänään hiihtolenkin jälkeen palkitsin itseni laskiaispullalla. Jostain luin, että stressi estää laihtumisen. Käytän sitä tekosyynä.
VastaaPoistaAikku, niin sen täytyy olla! Laskiaispullia en muistanutkaan...Olen miettinyt ruokia, mitä aion tarjota vieraalle, joka tulee meille pariksi viikoksi. Siinä ruokahalu kasvaa koko ajan.
VastaaPoistaSinä sentään hiihdät!
Liian mukavaa sohvaa syytän minä - ja tätä konetta!
VastaaPoista22 viikkoa on pitkä aika! Mutta tsemppiä!
VastaaPoistaOioi, ruoka on niin hyvää. Se lohduttaa ja se on harrastus.
Mutta Banoffee-tortusta en ole koskaan kuullutkaan. Pitääspäs katella, että minkälainen.
Toisinaan saa herkutella! Muuten sitä tylsistyy.
VastaaPoistaHyvä ruoka parempi mieli, mutta sopivasti. Kilot karisevat kohtuuvauhdilla sinulla, eikös sitä sanota , että hitaasti hyvä tulee.
VastaaPoistaNyt olen päättänyt pitää taukoa leipomisessa, enkä ennenkään ole paljon leiponut. Saa nähdä miten käy, no vierasvaraksi pitää jotain tehdä.
Rva Pioni, sohva on yksi, mutta tämä kone ja blogimaailma puhumattakaan valokuvista, vie tosi paljon aikaa ja energiaa. Mutta se on harrastus ja maailman muuttumista, siitä ei pääse mihinkään.
VastaaPoistaSooloilija, Banoffee on sellaista herkkua, jota on joskus pakko kokeilla. Samaa maitotiivistettä keitellään Key Lime Pie -torttuunkin ja se on sairaan hyvää!
Lepis, ilman herkkuja ei onnistu, se on totta. Mulla vaan ei ole olemassa kohtuutta ja itsehillintää juuri ollenkaan niitten kohdalla, ja jos jääkaapissa on joku kakku. Otan siitä vähän kerrallaan monta kertaa päivässä.
Arleena, olisi kiva tarjota viikonloppuna syömään tulevalle nuorisollekin jotain hyvää jälkiruokakahvin kanssa, mutta nut yritän pitää ainakin tammikuun taukoa siinä.
Tiedostava syöminen on vaikeaa, vaikka kuinka olisi harjoittanut tietoista tekemistä tai läsnäoloa. Kun syöminen vie mennessään..
VastaaPoistaViisi senttiä pois on paljon! Onnea!
Banoffeeta olen saanut maistaa ja se on SAIRAAN hyvää!! Työkaveri teki ja antoi ohjeen. Eipä ole tullut tehtyä, kolmen tunnin kondensoidun maidon keittäminen ei houkuta.
Ja laihtuminen.. olen valinnut paremman yleiskunnon ,jos sillä laihtuu, hyvä niin, jos ei niin on ainakin hyvä kunto :D
eikka
No ehdotan tuota itsekuria. Lähinnä siis leipomisharrastuksen vaihtamista vaikka tuohon kutomiseen. Tiedän nimittäin sinun leipomukset: ne on niin hyviä että niiden tuoksuessa pöydällä ei riittäisi edes Mahatma Gandhin itsekuri. Onneksi sinulla on kutominen!
VastaaPoistaMeri
Tiedostava syöminen kuulostaa hyvältä. Minä en oikeastaan voisi syödä mitään, pitäisi heti saada pois kaikki ylimääräinen yhtä nopeasti kuin tulikin!
VastaaPoistaEikka, ajattelin tehdä sitä banoffeeta joskus, kun on monta syöjää. Nykyisin sitä maitoa saa hyvistä ruokakaupoistakin, ei tarvitse enää lähteä etsimään etnokauppaa.
VastaaPoistaMeri, arvaa oonko virkannut niin, että on melkein tenniskyynärpää! Lankaa menee kerä per ilta.
Tarja, yritän lohduttaa itseäni sillä, että ehkä syömisen rajoittaminen on kuitenkin helpompaa kuin jostakin muusta riippuvuudesta toipuminen. Vai onko, syömistä kun ei voi kokonaan kerralla lopettaakaan?