Sataa, siispä vietän illat töitten jälkeen television ääressä. Ei minusta muulloinkaan ole työpäivän jälkeen mihinkään, mutta sateella on vähän vähemmän huono omatunto. Curry-kasvispaistoksen jälkeen alkoi sopivasti Doc Martin, tuo ihanan yrmy ukko, jota tekee mieli rutistaa. Sitä mielii myös muutama kylän nainen, muun muassa apteekkari, se jolla on tukikaulus. -Tukikaulus muuten tekee kenestä tahansa naurettavan näköisen. Muistatte varmaan komisario Beckin omituisen naapurin ruotsalaisesta dekkarisarjasta. Luoja varjelkoon sellaiselta siis.
Tein viikonloppuna piirakkaa pensasmustikoista. Niin makeita ja hyviä kuin ne raakana syötynä ovatkin, ei maku piirakassa ollut aito mustikkapiirakan maku. Vai oliko vika Lindahlsin uudessa kevyessä turkkilaisessa jukurtissa? Kun siitä oli otettu rasva pois, se ei enää ollut niin hyvää kuin ihana turkkilainen jukurtti muuten on. Muistutti aika paljon kevytkermaviiliä.
Olen aikamoinen tyhjäpää. Luen illalla vain lehtiä, jos en siis katso telkkaria. Virkkaan sentään hartiahuivia uusista Puro-langoista. Värit Luumupuu ja Kaarna ovat suorastaan pakottaneet taas tekemään jotakin. Olisi kiva vaan olla taitavampi.
Pensasmustikkapiirakasta en osaa sanoa mitään, kun en ole kokeillut, mutta mustikkapiirakka on yleensä aina hyvää.
VastaaPoistaIllanviettosi kuulostaa oikein sopivalta pimeneviin ja sateisiin iltoihin. Mun viihdeiltani alkoi Perhesiteillä, joka on ihanan sekavaa perhe-elämää. Se jäikin tauolle, joten täytyy löytää uutta katsottavaa.
Kateellisena luen illastasi... Voi kun joskus joutais sohvalle ;( Lanka-aika on alkanut ja kaikkea kivaa olisi mukava tehdä. Tee sinä malliksi, niin yritän tulla perässä.
VastaaPoistaOnpa kaunis kuva ja asettelu ylinnä, herkulliselta ainakin näyttää mustikkapiirakkasi.
VastaaPoistaSade ja lievä migreeni sai minutkin pehmeään petiin. Pienet torkut otin ja sitten katselin uusinnan Sydän paikallaan-sarjasta, aika raukea ja miellyttävä ilta jatkui kuvienkäsittelyllä lähes puolille öin ja se ei ainakaan parantanut päänsärkyäni.
En ole koskaan edes maistanut pensasmustikkaa - saati sitten leiponut siitä mitään. Tavallinen mustikka on kyllä yksi lempimarjoistani. Ja mustikkapiirakka on aina hyvää.
VastaaPoistaKäytän samaista turkkilaista jogurttia leivonnassa, ruoanlaitossa, sellaisenaan. Aamupalalla pilkon kulhoon hedelmiä, päälle jogurttia ja vähän luomumysliä. Hyvää on. Olen huomannut myös eron jogurtin tavallisessa ja kevytversiossa. Ostan kevyttä aamupalalle, mutta leivonnassa paksumpi on parempi.
Sohvallahan sitä iltaisin, sateella, pitää kelliä työpäivän jälkeen. Moni asia ehkä jää tekemättä, mutta on se toisaalta sen arvoistakin ;D
VastaaPoistaPiirakoita on paistettu, herukoista lähinnä. Mustikoita on niin vähän saatavilla.
Miten ihanasti sävysävyyn värit kuvissasi! Oman pensasmustikkani kukat paleltuivat ja en saanut satoa ja tyydyttävä espanjalaisiin ostomustikoihin.
VastaaPoistaTöistä lähtiessäni sateiseen säähän totesin työkaverille, että tänään kotiin tultuani kietoudun sohvan nurkkaan vilttiin ja syön pitkästä aikaa suklaata, katson teeveetä koko illan ja olen vain. Hän totesi vain, että ehkä hänkin sitten joskus, kun ei enää tarvitse ajaa päiväkodin ja kaupan kautta, alkaa laittaa ruokaa, ruokkia lapset, laittaa tiskit, viettää aikaa pikkuisen kanssa, herätä monta kertaa yössä jne jne.
VastaaPoistaEli nautitaan tästä, kun voidaan. Minä ainakin nautin.
eikka
Herkullisen näköistä mustikkapiirakkaa! Tänne saa lähettää palasen! :D
VastaaPoistaMaiju, kesällä on aina paineita, että pitäisi olla ulkona koko ajan, syksyllä voi ihan hyvin hautautua illaksi kotiin.
VastaaPoistaLepis, vieläkin kiireitä? Ihan vapaa vapaa-aikakin on kuitenkin tärkeää, ainakin joskus. Toivottavasti saat vielä vapaasi:)
Manteli, kuvankäsittely on aikamoinen aikasyöppö eikä sitä vielä malta millään lopettaa. Usein olen vääntänyt koneella ihan silmät ristissä.
Aikku, jos minulla olisi sopivaa maata, istuttaisin sen täyteen pensasmustikkaa, niin hyvää se on! Eikä värjää edes suuta.
Sooloilija, kun on koko päivän ihmisten kanssa tekemisissä, on ihana illalla vaan olla omissa oloissaan ja katsoa hömppää.
Heljä, sinulla siis on omat mustikkaviljelmät- Toivotavasti kukkiminen onnistuu ensi vuonna!
Eikka, kyllä on vielä sen verran muistissa nuo ajat, että muistaa kiitellä omaa rauhaa:)
Nelli, aina maistuisi pikkukoirallekin mikä tahansa ihmisten lautaselta:)
Ihastuttava piiras. Purot täälläkin odottavat valmistumista...
VastaaPoistaBlogissani on postia sinulle Katriina.
Tuo kangas on mitä mehevintä! Itselläni tulossa siitä tilkkupeitto ja minihame!!!
VastaaPoistaNo ainakin niistä tulee ihanan näköinen piirakka.
VastaaPoistaViime kertaisen tettipostauksen näin vasta nyt, oletpa löytänyt hurmaavan nuoria tatteja! Minäkin löysin, kaksi kertaa olen käynyt hakemassa. Naminami!
Meri
Joo, pensasmustikat ovat minulle vasta tämän kesän uutuus. Hyviä ovat myös sulatettuna, laitoin jopa pakkaseen viilin kanssa syötäväksi talven mittaan.
VastaaPoistaSinä se vaan jaksat neuloa, eikös se yhtään käy niskoihin ? Itsellä kun kaikki mitä nimitetään työksi käy niskoihin. Tämäkin naputtelu täytyy rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi päivän mittaan.
Rva Pioni, tuo mehevänvihreä marikangas myi itsensä minulle viime syksynä ihan väriensä takia. Samoin käy aina Puro-langoille, joskaan tänä syksynä eivät ole ihan yhtä houkuttelevia kuin vuosi sitten.
VastaaPoistaTunnustus blogissasi oli ihana!
Meri, noitten herkkutattien käsittelykin on yhtä juhlaa, niin kiinteitä ja painavia ne ovat. Ja kauniita!
Olivia, pensanmustikat pysyvät pakastimesta otettunakin ihan siedettävästi kasassa, joten niillä on hyvä koristella jälkiruokia ja kakkuja talvella.
Ja kyllä mulla ottaa virkkaaminen ja kutominen niskoihin, joskin vielä enemmän oikean käden sormiin, niissä kun on nivelrikko. Mutta teen silti. (Ja tämä naputteluhan se on pahinta, mutta sitä ei kerrota kellekään:)
Herkullisia kuvia, ovetkin. Mustikkapiirakkaa tuli niin ikävä...
VastaaPoistaHerkullista piirakkaa mustikoista, nams!
VastaaPoistaMinä poimin jo omat pensasmustikkani, ja kyllä olivat ihan mehuisia, piirakkaa täälläkin tehtiin muutama.
Vesi kielellä tässä ollaan :D
Rita, tuo ovikuva on julisteesta, jota ihailin Milanossa kadulla.
VastaaPoistaSeijastiina, olen avoimesti kateellinen mustikkapensaistasi! Olisi kiva poimia ne omasta pihasta.
Mmmm, miten ihania runsaita, herkullisen värisiä kuvia! Ja pidän kun kuvat ovat isoja! Kiva blogi sulla!
VastaaPoistaKiitos, Marita! Minäkin tykkään siitä, jos kuvia ei tarvitse erikseem klikata suuremmaksi.
VastaaPoista