Puoliviikkoinen

Kaksi päivää töissä oli oikein piristävää, varsinkin kun sain kammettua itseni pyörällä eilen matkaan. Viileähkö auringonpaiste oli juuri sopivaa puolen tunnin matkalle. On aika ylellistä kokea käyvänsä töissä vain omaksi ilokseen. Sallittakoon se vanhalle rouvalle, joka on intohimoisella suhtautumisellaan kuluttanut itsensä jo vuosia sitten aika loppuun siellä.

Mutta miksi vaihtaa työtä, josta pitää ja joka on niin hyvin vastannut taitoja ja kehittymistarpeita. Opittavaa riittää vielä kymmeneksi vuodeksi ja toisaalta voi myös jatkuvasti iloita osaamisestaan. Tällaisessa osa-aikatyössä se varmasti onnistuukin.

Nyt on kuitenkin loppuviikko vapaata ja edessä juhannusreissu  pohjoiseen vanhempien ja sisarusten perheitten kanssa mökille. Siitä minulla on joka vuosi vähän huono omatunto, että omat lapsemme viettävät nykyisin juhannusta omissa porukoissaan, kun äiti tahtoo mennä aina lapsuudenperheensä luo. Toisaalta meillä ei ole omaa mökkiäkään, jossa aitoon tunnelmaan pääsisi. Poikien ollessa pieniä vietimme ainakin kymmenen juhannusta Savossa miehen kotona.

No, kohta olen pakannut kassit valmiiksi, aivan liikaa kuten aina, Vilma kiinnitetään takapenkille omiin turvavöihinsä ja suunnataan nokka Ouluun.

Riemukasta, lämmintä ja sopivan tuulista juhannusta!