Miestenmuotia Milanosta

Terveiset keväisestä Italiasta kesäiseen Suomeen! Olen tietysti tullut jo takaisin ja hämmästellyt, miten pieni ero on luonnon heräämisessä näinkin pitkästä välimatkasta huolimatta. Milanossa ja Como-järvellä kukkivat tuomet ja valkoiset pensaat, kuten nyt täälläkin, ja tulppaanit olivat juuri lopettelemassa kukintaansa. Valkoiset jättimagnoliapuut valmistelivat vasta isoja valkoisia  kukkanuppujaan. Edelliset postauksen kuvat olivat parin vuoden takaa kesäkuun alusta Gardalta ja silloin puut loistivat lautasenkokoisilla kukillaan.

Esittelen näissä kuvissa paikallista miestenmuotia sellaisena kuin minä sitä näin. Huomautan, että todellisuus näyttäytyy jokseenkin sattumanvaraisesti riippuen siitä, missä kulkee.

Ensimmäisen kuvan ritariasu on 1500-luvulta Castello Sforzescosta. Ei mitenkään mukavaa, varsinkaan kuumassa ilmastossa, mutta tykkään noista ilmavista kengistä. Kävelemiseen niistä ei kyllä ole.

Toisen kuvan ukkeleilla on jo paremmat kengät. Ne kuuluivat loputtoman pitkään jonoon marssivia vapaaehtoissotilaita eri puolilta Italiaa. He kantoivat lippuja ja soittivat torvia ihmisten taputtaessa ja hurratessa. Siinä oli aitoa paikallisväriä suurkaupungin keskustassa! Näyttävää ohimarssia ja ilonpitoa katsellessa ei olla hymyilemättä ajatellessaan sitä maailman ohuinta kirjaa, joka kertoo Italian armeijan urotöistä.

Oli siellä jotain muutakin, mutta ei ollenkaan yhtä värikästä ja kiinnostavaa.

Matka meni siis loistavasti ja kuusi päivää kului yhdessä hujauksessa. Ryanair toimi täsmällisesti, kaikki muut yhteydet samoin. Milano oli hyvä kaupunkikohde, ei kaunis eikä täynnä historiaa, mutta iso ja mielenkiintoinen ja hienolla paikalla vuorten kupeessa. Hotellli oli mukava ja matkaseura vielä mukavampaa!

Olen nyt pari iltaa käsitellyt kuvia, ja tietysti hieman harmittaa, että oli mukana vain pikkukamera. Mutta se kulki niin helposti kädessä eikä vaatinut varomista. Matkakokemuksia olen huomannut jäsentäväni aina jälkeenpäin kuvien kautta. Siksi olisin toivonut, että useammassa taidemuseossa olisi saanut ottaa kuvia. Siinä elämystulvassa riittäisi pureskeltavaa pitkäksi aikaa.

Tämä oli elämäni stressittömin loma! Tuntuu kuin olisin irrottanut päästäni jonkun stressilohkon ja jättänyt sen kokonaan kotiin. Tai oikeammin kadottanut sen kokonaan. Jo ennen lähtöä soutelin sellaisilla alfa -aalloilla, että ihan ihmetyttää.

Huoletonna, huoletonna ja lomalla. Ainakin nyt.