torstai 18. maaliskuuta 2010

Tuhtia väkeä


Olen herännyt lomalla joka aamu siinä seitsemän maissa hyvien yöunien jälkeen. Aamukahvin   ja lehden nautittuani ja miehen töihin lähetettyäni olen mennyt Vilman kanssa vielä sohvalle nukkumaan. Tänään heräsin siitä vasta puoliltapäivin. Mistä ihmeestä tätä unta taas riittää?


Koira huolehtii kyllä lopusta ohjelmasta. Ensin ulos ja tunnin lenkin jälkeen jotain pientä puuhailua kotona. Vilma on keskittynyt tyhjentämään täytteitä uudesta sängystään, heittelemään luuta korkealle ilmaan sekä syömään vanhaa lenkkikenkää. Puolet pohjasta on mennyt jo parempiin suihin. Keittiön pöydän alla on myös oivallista tutkia lehtikorin sisältöä vähän tarkemmin, etenkin mainoksia.

Neiti täyttää ihan kohta vuoden, joten kävimme näyttäytymässä eläinlääkärillä. Rokotus oli tärkein, mutta halusimme kysyä myös tästä melko tuhdista olemuksesta. Ylemmässä kuvassa Vilma on marraskuussa vielä melko hoikan näköinen. Talvi on tuonut kuitenkin rasvakerrosta  ympärille ja neiti painaa nyt 12.2 kg. On kyllä muutenkin isokokoinen mäyräkoiraksi. Meidän huushollin naisväellä on yhteinen ongelma!

Eläinlääkärin mielestä painosta voisi pudottaa puolesta kilosta kiloon. Olen jo muutama viikko sitten pienentänyt ruoka-annoksia neljänneksellä. Nappula-annoksen olen katsonut aina 8-kiloisen koiran mukaan, mutta jättänyt huomioimatta ylimääräisten herkkujen osuuden. Nyt täytynee laskea nekin jotenkin mukaan. Mikähän sen kengänpohjan energiapitoisuus on?

Voisi vaikka antaa osan aamuraksuista Kongin sisällä vasta kotoa lähtiessä sen sijaa, että antaa silloin ylimääräisen lusikallisen. Koulutusnamit ulkoillessa ovat myös rasvaisia, ne voisi ehkä vaihtaa kanakuutioihin.

Kahdeksankiloinen Luna taas on pieni ja siro ja kaunis. Tämä primadonna syö valikoiden ja harvakseen. Joillakin se säätely toimii, ihan niin kuin ihmisilläkin.



7 kommenttia:

  1. Meillä koiralla on nivelrikkoa ja se oli muutama vuosi sitten pulskassa kunnossa. Olin pienentänyt annoksia yms mutta ei tehonnut. No, loppujen lopuksi aloinkin suurentamaan ruoka-annoksia (kaksi kertaa päivässä ruoka) ja ihan koiranruokapussin ohjeiden ja painotaulukon mukaan (oli joku kana-kasvisruoka) ja jätin kaikki välipalat ja herkut pois. Kas kummaa, koira laihtui ja on nyt jo monta vuotta ollut samassa painossa eikä lonkat vaivaa yhtään. Silloin tällöin koira saa jotkut grillimakkaran kuoret mutta ei juuri muuta. Eli normaali ruuasta ei kannata nipistää, mutta kaikki herkut pois. Viltsukin on vielä nuori koira joten tarvinnee kaikki koiranruuan sisältämät tärkeät rakennusaineet. Herkkupaloja hän ei niinkään tarvitse ; ) Ja palkinnotkin suositeltiin jossain vaiheessa korvattavan ihan silittelyllä ja taputtelulla ruokaherkkujen sijaan ; )

    Minna

    VastaaPoista
  2. Minusta tuntuu, että kannattaa olla todella tiukkana herkkujen kanssa niin vaikeaa kuin se onkin, mutta antaa normaalisti oikeaa ruokaa. Kyllähän meitä ihmisiäkin lihottaa pääasiassa herkut ja välipalat.

    Isovanhempien koira teki samaa mitä kaikki mäykkärit eli veti jarrut päälle ulkona, mutta sille ei annettu koskaan herkkuja houkuttimeksi. Ehkä kannattaa kokeilla vaikka ottaa pari juoksuaskelta tai ruveta leikkimään koiran kanssa että lähtee liikkeelle. Minä olen ainakin huomannut että silloin koira monesti innostuu lähtemään mukaan. Kai se koira ulkonakin haluaa, että sen kanssa leikitään ja omistaja osoittaa että on yhtä innoissaan ulkoilusta kuin koira itse.

    Muuten Vilma on kyllä niin valloittava ja kaunis otus ettei sen kilot haittaa, niin kuin ei ihmistenkään. =)

    VastaaPoista
  3. Aika hyvinhän te liikutte, jos tunnin lenkkejä teette päivittäin! Voi kun itsekin jaksais liikahtaa useammin.

    Jo siihen saa syödäkin, mutta kai se riittää, että ruokaa saa aamulla ja illalla ja herkuilla vain koulutetaan. Joskus tietenkin palkitaan suloisuudesta ;-)

    R. antaa tassua, jos haluaa herkkuja :) joskus saa, joskus ei.

    eikka

    VastaaPoista
  4. Meidän poika on painanut useita vuosia jo melkein aina saman lukeman 8.2 kg. No, ruokailu ja lenkkeily on myös pysynyt samana.
    Koskas teillä on ne synttärit? Meillä juhlitaan 30.pvä.
    terveisin Roope,kohta 5v.ja mamma.

    VastaaPoista
  5. Minna, mielenkiintoinen kokemus tuo ruokamäärän lisäämisen vaikutus. Meillä kannattaa lopettaa myös kaikki ylimääräiset herkut. Ovat tainneet olla pienelle koiralle liikaa. Kokeilen jatkossa, riitäisikö pelkkä kehuminen;)

    Missy E, Lunahan se iskee jarruja pohjaan välillä. Sille auttaa juuri tuo huomion antaminen ja tavallaan hakeminen uudestaan mukaan. Käytiin äsken illalla ulkona kummankin kanssa ja juoksivat siellä peräkäin kuin viimeistä päivää.

    Eikka, kaksi kertaa päivässä Vilma on saanut ruokaa, ottaisi epäilemättä pari kertaa vielä lisääkin, jos saisi. Mies varsinkin on aika avokätisesti antanut maistiaisia omistaan, mutta nyt lopettaa. Kummallekin koiralle tekisi hyvää, kun saisivat enemmän juosta yhdessä vapaana.

    Olivia, Roope on pysynyt hyvin kuosissa. Meillä vielä haetaan sopivaa ruokamäärää, kun siirryimme aikuisten ruokaan vasta kaksi kuukautta sitten. Oikeastaan Vilma on lihonut enemmän vasta sen aikana, huomaan nyt. Vaikka olen laskenut annoksen 8 kilon mukaan. Mutta ne herkut!
    Vilma täyttää 1 v 23.3.

    VastaaPoista
  6. Voi että tämän jutun otsikko on suloinen ja veikeä!
    Samoja tunnelmia täälläkin.. Vanha kissa ja minä olemme samaa kaliiberia, nuori pikkuinen sirpukkamme eli Selma-kisu on kapea kuin pajunvarsi, leikkisä ja notkea.
    Olisinpa minäkin..
    Toiveajattelua.
    :D

    VastaaPoista
  7. Soolis, jos kokeilisi ensin laihduttaa koiran ja kissan ja vasta sen jälkeen itsensä, jos enää viitsii...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...