Arvaa, kuka osti tänään vitosella ison laatikollisen mokkapusuja, kun on koko viikon tehnyt mieli makeaa? Ja kuka veti niitä sellaista vauhtia, että mies ehdotti piilottavansa laatikon auton takakonttiin. Väsymys näkyy aina leivän syömisenä ja makeannälkänä, vaikka kumpaakin niistä kannattaisi välttää.
Kaupoille lähdettiin imurin hankintaan. Entinen härveli oli niin vanha, ettei kumpikaan meistä muistanut, milloin se on hankittu. Syy vaihtoon oli kuitenkin muu kuin ikä: imuri levitti inhottavaa hajua, joka ärsytti, kun kovilla pakkasilla ei voinut tuulettaa siivotessa.
Nyt on sitten uusi allergialiiton suosittelema imuri, jossa on kunnon HEPA13-suodatin. Ja toistakymmentä pusua jäljellä jossakin, piilossa.
Näitä olohuoneen ikkunalla kuivuneita tulppaaneja harjoittelin kuvaamaan siten, että salama seisoi omalla jalustallaan pöydällä. Se laukaistiin kameran omalla salamalla, josta ei muuta valoa lähtenyt. Irtosalaman valopään olin peittänyt sen omalla valonhajottimella ja lohenvärisellä kalvonpalalla lämmintä väriä antamaan (kuminauha ympärille). Mies piti parinkymmenen sentin päässä valosta himmentimenä vielä ohutta valkoista puuvillakangasta. Salaman tehon olin säätänyt puoleen normaalista.
Sopiva himmennyskangas löytyi yläkaapin perukoilta: miehen vanha vauvannuttu käsintehtyine pitseneen. Anoppi lähetti aikoinaan nipun vanhoja nuttuja, kun ensimäinen lapseni syntyi. Muistateko ne taakse solmittavat, joihin alle laitettiin ohut puuvillapaita ja päälle flanellinen. Alemman pitsiset hihanreunukset käännettiin päälle. Ja kaulaan solmittiin pitsinen kuolalappu.
Ne olivat niin nostalgisia ja kauniita, vaikka en oikein tiedä, mistä muistin ne. Ehkä 60-luvulla pikkusiskon syntyessä käytettiin sellaisia? Vai oliko silloin jo trikoota?
Hieno peli. Me kävimme tänään pikavisiitillä Itiksessä ostamassa naamankaunistusjuttuja minulle ja Arnolds Donutsista donitsit. Ai että oli hyviä. Myyjä yritti kaupata ystävänpäivätarjouksena 6 viiden hinnalla vaikka pyysinme kahta. Pysyimme tiukkoina.
VastaaPoistaHei E, olenkin ihmetellyt, missä olet, kun päivitystä ei ole kuulunut. Mikään ei virkistä yhtä paljon kuin naamankaunistusjuttujen ostaminen, ja kaikkein eniten silloin, kun ehdottomasti ei olisi varaa. Vähintään kallis huulipuna on silloin saatava.
VastaaPoistaMeilläkin tulppaanit kuivuvat upeiksi taideteoksiksi ja mies ihmettelee miksen heitä jo pois. Mutta en noin hienoja taidekuvia niistä saa, mutta on kiva harjoitella.
VastaaPoista60-luvun alussa ainakin taidettiin tuollaisia nuttuja käyttää (äitini säästämistä nutuistani päätellen).
Mokkapusuja on saatava aina kun käyn Suomessa.
Suloista sunnuntaita!
Kyllä ne mieliteot on täytettävä, no tietysti kohtuudella. Kuka sitä osaa sen kohtuuden määrätä - ei muuta kuin itse. Toivottavasti suklaapusut, ne loput, ovat löytyneet. Kaikella on kääntöpuolensa, niin nautinnoillakin. Kumpikohan on tärkeämpi, nautiskelijalle se nautinto.
VastaaPoistaKauniit kuvat. Heijastava salama antaa oikeat värisävyt kuvaan.
Kuihtuneinakin kukat ovat kauniita.
Upeita värejä kuvissa. Jaksat nähdä paljon vaivaa oikean valon saamiseksi. Se näkyy lopputuloksessa.
VastaaPoistaMeri
Heljä, olin innokas vauvojen hoitaja pienenä ja sain pari serkkua ennen nuorinta siskoa, joka syntyi -65. Pukemista ja vaipanvaihtoa siis riitti.
VastaaPoistaArleena, se nautiskelun kääntöpuoli on tuossa vyötäröllä aina näytillä:( Ja se kasvaa. Vihollinen numero 1.
Meri, kai sitä joskus tulee yritettyä vastakin jotain työläämpää, kun nyt oppii vähän niksejä ja saa välineitä.
Tuttua minullekin, makeannälkä vie naista tuon tuosta. Eilisissä hääjuhlissa en syönyt perunaa enkä leipää. Kahvin ja konjakin kanssa otin kyllä ISOn palan täytekaakkua, ihanaa. Tänään tein pannukakkua, jota hillon ja vaniljajäätelön kanssa nautimme. Noh´eikös kohta olekin paastonaika käsillä...?
VastaaPoistaRita, tuo on hyvä konsti vähentää kokonaiskalorimäärää, kun jättää turhat mahantäytteet pois ja keskittyy herkkuihin;D
VastaaPoista