Jo kaksi iltaa olen vain nukkunut. Eilen laittauduin oikeasti yöpuulle jo seitsemältä, heräsin välillä vähän bloggaamaan ja jatkoin sitten taas unia aamuun asti. Tänään taas oli niin kinkkisiä asiakkaita töissä iltapäivällä, että Miss Marplen jälkeen yksinkertaisesti simahdin kaikkeni antaneena sohvalle. Ruokakin oli pitänyt hakea tullessa Länsiväylästä, lämmin grillattu kana ja valmista salaattia.
Tätä se nyt taas on. Huomenna sentään jatkuu valaisukurssi. Jos tunsin itseni vähän uunoksi luontokuvauksessa, tunnen nyt vielä uunommaksi kovin miesvaltaisessa kuvaajaporukassa.
Samalla olen itsestäni kauhean ylpeä. Että olen uskaltanut lähteä hakemaan lisäoppia, vaikka en paljon mitään kameran tekniikasta ymmärräkään enkä osaa laskea jotain aukon ja valotusajan suhdetta. Eikö sitä muka katsota siitä yhdestä etsimen asteikosta?
Pää on kovin tyhjä ja ankea näin illalla. Ehkä tähän työssäkäyntiin taas tottuu, tai sitten ei. Toivottavasti puolipäiväanomukseni menee läpi.
Perjantai on koulutuspäivä, oikein vuoden kohokohta. Ja sitten tulee vieraita viikonlopuksi.
Sitä odotellessa: hyvää yötä!
Ota kaikki ilo irti kamerakurssilla ja kerro oivalluksiasi meillekin täällä blogistaniassa : )
VastaaPoistaEt ole sitten kyllä pyöräillyt ihan hiljan vai oliko oma?
Nautihan viikonlopusta ja uskallan arvailla, että tiedossa on herkkuja : )
Ihania talvikuvia taas.
VastaaPoistaNo eihän kursseja tarviisi jos osaisi. Ja aikas paljon jo osaat!
Hyvää viikonlopun ja puolipäivän odotusta!
T. Eevis
Olet syystäkin ylpeä itsestäsi. Nautin jo nyt upeista kuvistasi ja ne kannustavat tällaista aloittelijaa harjoittelemaan, kiitän ja kumarran!
VastaaPoistaYhä peukutan sen osapäiväisyyden puolesta.
Kepeää keskiviikkoa toivottelee
vihreän saaren
Heljä
Olen samaa mieltä, että kannattaa olla ylpeä itsestään! Hyvä Sinä! Kuvistasi saamme jo nyt nauttia ja jos saat hyviä lisävinkkejä, niin toivottavasti jaat niitä meillekin..
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuollaistahan se työssäkäyvän arki on. Minä en uskalla päikkäreitä nukkua, mutta aikaisin on pakko päästä nukkumaan. Illat menee joka päivä satavarmasti tietokoneella nyhjöttäessä. Hyvä, että jaksat innostua tuosta kuvausharrastuksesta. Kyllä sieltä aina jotain oppeja tarttuu.
VastaaPoistaOnneksi me jo tiedetään että väsyn hoito on lepo. Nukkuminen on parasta mannaa. Ja ruoka tulee hyvänä kakkosena.
VastaaPoistaOlet kyllä löytänyt oman juttusi tuossa valokuvauksessa. Olet siinä haka, sanois Hesu Hopo.
Meri
Vaikea uskoa, että et kamerasta ymmärtäisi. Ymmärrät kuvaamisesta ainakin, on sen verran monella tapaa kuvasi näyttäviä ja katsojan mieleen nautittavia. Mainio asia kiinnostus oppia uutta!
VastaaPoistaTyöelämä imee täälläkin - on kuin puolittaista elämää vain. Pitääköhän sitä jatkaa vielä 67 vuotiaanakin ...
Voi miten ihanat kuvat! Tuo missä puidenlatvusto on saanut lintupopulaation hetkeksi- on minun mielestäni paras! Ainahan ne kurssit puristaa kaiken irti-, mutta jälkeenpäin se opin huomaa, että kannatti pakertaa.
VastaaPoistaHienoja kuvia Sinulla on jo nytkin:-)
Tuosta alimmasta harmaasta sivukuvasta saisi hienon tiffanylasityön, viivat menee juuri sopivasti, sommittelu perfetto.
VastaaPoistaJuu, väsyttää. Mutta liika työ ja opinnot pakottavat pitämään tahtia yllä, joten kun kiire loppuu, luulenpa loppuvani myös. Vaan ei auta. Tämä vuodenaika, vuoden pisin kuukausi tammikuu (tuntuu siltä) onaina yhtä kauhia.
Onneksi koulutusta, on se aina vähän helpompaa.
eikka
Ihana tuo lintuparvikuva. Hetken tässä ja kohta jossain ihan muualla. Sellaista on elämäkin välillä. Mukavaa perjantaita. Kohta menen suihkuun, pukeudun ja ryntään töihin.
VastaaPoistaHei teille kaikille! Viikko on mennyt niin vauhdilla, että harvakseltaan on tullut käytyä blogiakaan katsomassa.
VastaaPoistaKamerakurssilla harjoiteltiin salaman käyttöä kädessä ja laukaisemista kameran omalla salamalla. Kun en millään jaksanut ottaa ohjekirjaa esille, en saanut sitä toimimaan enää kotona;)