 |
| Keimiötunturin laelta |
Siellä ne on, Lapin ihmeelliset tunturit. Ja nyt minäkin olen kiivennyt parille niistä, ihme sekin. Aikaisemmin olin Kuusamon reissuilla kivunnut kesäaikaan vain Rukatunturille ja Iivaaralle.
Tunturien lumoa ei osaa sanoin selittää. Avaruus, raikas ilma ja laaja taivas, ja kaiken ikiaikaisuus. Siellä aika pysähtyy.
Tästä lähtee polku Keimiötunturille, kunhan päästään ensin läpi poroaidasta. Reippaat siskot siinä siirtelevät riukuja sivuun.
Välillä heitettiin kengät jalasta ja tuuletettiin varpaita varvikossa. Repusta kaivettiin evästä ja juotavaa. Säät hellivät aloittelijoita: yli kaksikymmentä astetta, mutta ei kuitenkaan kuumaa. Sääskistä ei tietoakaan. Kiva pikku tuuli huiteli pahimpia hikiä pois.
Nuorin ja notkein näyttää tässä mallia venyttelystä. Ihan samaan emme Merin kanssa pystyneet, mutta eipä tulleet kuitenkaan paikat kipeäksi kellään, vaikka ainakaan minä en tosiaankaan ollut treenannut. Ihmeesti sitä jaksoi kuusi tuntia putkeen kulkea tunturissa, vaikka olikin vain laiskotellut ja lihottanut itseään koko kesän.
Tässä kuivuvat paitamme, jotka huuhtaistiin joka ilta seuraavaa päivää varten. Kassillisen T-paitoja toin koskemattomana takaisin, koska tällainen tekninen paita osoittautui aivan lyömättömäksi keksinnöksi. Onneksi Eikka oli käskenyt hankkia sellaisen.
Olen kasvattanut talven ja kesän aikana myös kaksoisleuan, jota mahan ohella alan nyt inhoamaan ja kurittamaan pienemmäksi. Nuoremmaksi ei voi tulla, mutta voisiko terveyden, henkisen kasvun ja viisauden lisäksi toivoa myös vähän pienempää ruokahalua? Ja miksei kihara tukkakin olisi kiva...
Mahtavat kuvat! Kiva lukea reissustanne!
VastaaPoistaJa mikä itseironia; eihän tuossa nyt paljoa kaksoisleukaa ole, on vain niin leveä hymy ja nauru, että vähemmästäkin se näkyy kaulan ja leuan alueella.
Se on kohta syksy ovella, minäkin toivon itselleni mm. pienempää mahaa. Tositoimiin tässä on kai ruvettava. Ja irrottauduttava koneeltakin välillä..
Kuulostaa mahtavalta reissulta ja hienot kuvat! Olen kerran ollut Lapissa,myös elokuussa, ja kaunista siellä on.
VastaaPoistaIhana kuva missä naurat, näytät niin iloiselta siinä :-)
Täälläkin täytyisi tuota mahaa pienentää mutta kun se on niin vaikeaa.....
Ihan kunnottomia ei oltu kukaan ja tauot olivat paikallaan.
VastaaPoistaSinä pesit paitamme, mistä kiitos, olisin muuten kulkenut haisevissa paidoissa.
eikka
Ilmeestä ja maisemista päätellen ei ollenkaan hassumpi reissu! Pohjoisen ikävä iski heti tuon eka kuvan nähtyäni. Korjaantunee syksyn mittaan...
VastaaPoistaHienoa kuulla, että jaksaa noin patikoida ilman harjoittelemista! Kyllä ilmat suosivat.
VastaaPoistaMe tosiaan osattiin ansiokkaasti pitää lepotaukoja! Sillä ne harjaantumattomat kintutkin kai jaksoivat, kun sai välillä huilata.
VastaaPoistaJa pyykkimuori jaksoi pestä koko revohkan paidat, sukat ja tissarit joka ilta. Kiitos siitä! Aika mukavasti sujui muuten työnjakokin kuin luonnostaan, vai mitä?
Meri
Voi, teillä on varmasti ollut ihana reissu! Se välittyy kaikesta. Minäkin siskon kanssa jo ajatuksen tasolla puhuin, että josko joskus lähdettäis kahdestaan vaellusreissulle....! Kumpikaan ei ole koskaan käynyt, mut jos aloittais jostain helposta. Ihana vapaus ilman miestä ja lapsia, vain omat ajatukset ja keskeytymätön juttelumahdollisuus systerin kanssa.
VastaaPoistaSä olet oikeasti kaunis, kauniit piirteet yms.! Ole siis tyytyväinen, kiloista viis! Hyvä olo on tietysti kaiken a ja o ja itsehän sen parhaiten tietää, missä kuosissa on hyvä olo.
terkuin Minna (tavoitteena - 8 kg ) : )
Sooloilija, reissu sujui paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Epäilyjä oli juuri kunnon ja säitten suhteen ja kumpikin yllätti.
VastaaPoistaYelian, kuulemma elokuun alku on yleensä Lapissa hyvää aikaa, lämmintä ja vähäsääskistä, kuten nyt oli.
Eikka, sulle kuuluu kiitos kaikista järjestelyistä ja koko hankkeeseen innostamisesta. Nyt sitä voidaan jatkaa.
-Ja nuo reidet käy niin kateeksi!
Irma, suunnittelet siis ruskaretkeä Lappiin, se vasta mahtaakin olla ihanaa. Matala tunturikasvillisuus oli kiehtovaa ja sitä tulikin katsottua aika tarkkaan. Ajattelin samalla, että kerran on päästävä syyskuussa katsomaan sitä.
Rita, ehkä sitä on kuitenkin jonkinlainen peruskunto olemassa. Luinkin juuri jostakin, että lihaskunto ei heikkene kovin nopeasti, kestää kuukausia, vaikka harjoittelu vähenee väliaikaisesti. Ja kiipesin sentään toukokuussa täkäläiselle Oravivuorelle:-)
Meri, työnjako tuli tosiaan luonnostaan eikä kukaan niuhottanut. Mehän oltiin lomalla!
Ja tärkeintä oli matkanteko, ei päämäärään pääseminen mahdollisimman nopeasti.
Minna, se on totta, että lapset ovat aina tiellä, kun haluaisi puhua siskojen kanssa kunnolla. Siinä onneksi aika auttaa. Toivottavasti pääset siskosi kanssa kokeilemaan jotakin uutta, vaikka Lapin tuntureita. Eihän sitä ole pakko rinkan kanssa heti viikkoa vaeltaa, sitä mekään ei haluttu (paitsi Eikka).
Maaretta, nuo tunturit tekivät valtavan vaikutuksen jo aikoinaan Tromssan-matkalla ohi ajaessa, eikä se lumo ollut nyt yhtään vähäisempi. Pitää päästä takaisin...
Kauniit tunturit. Luonnon hiljaisuus ja kauneus saivat valoivat virtaa talvenkin varalle. Luulisin.
VastaaPoistaOi mitkä ihanat tunturit - tulipa hirveä hinku päästä paikanpäälle itsekin!
VastaaPoistaPian lisää tänne hienoja kuvia ja tarinoita :)
Arleena, kyllä tuollainen kokemus antaa uskoa omiin voimiin, että jaksaa sittenkin, vaikkei luulisi.
VastaaPoistaHanna, kuvia tulee roppakaupalla, kunhan kerkiän:-)
Oikein mainion kuuloinen reissu on teillä ollut. Ja kiitos hienoista piristävistä kuvista :)
VastaaPoista