Luontoelämyksiä

Pallakselle lähdettiin mukavasti pitkospuita pitkin. Maisema näytti loivalta ja helpolta kulkea. Tähtäsimme Taivaskerolle eli tuonne keskelle.

Ensimmäisellä ylängöllä näkyi poroaitaus -kauhean eksoottisen näköinen minusta. Poroerottelua kun olen nähnyt vain Maa on syntinen laulu -elokuvassa.

Hiukan työläämmäksi nousu muuttui ylhäällä ja loppu olikin pelkkää rakkaa. Mutta maisema palkitsi! Jaksoimme tunnin katsella huipulla ympärillemme ja senkin jälkeen Eikka piti repiä sieltä väkisin mukaan. Olisi muuten jatkanut vaikka pelkän vesipullon ja parin energiapatukan voimin Hettaan asti, jos ei olisi pidelty helmasta kiinni.

Alas tullessa meni aikaa yhtä paljon eli kuin ylös mennessäkin, kun etenimme hitaasti, pidimme evästaukoja ja otimme valokuvia. Osasimme todella nauttia matkanteosta.
Taustalla näkyvä huippu on Keimiötunturi, edellisen päivän valloitus.

***

Täällä kotimaassa on tänään sujunut koirien yhteiselo hyvin. Jäivät ihan kivasti aamulla kotiin lähtiessämme töihin. Miehen palatessa kahden aikoihin kumpikin kömpi unisen näköisenä kolostaan, eli Luna vaatekaapista ja Vilma eteisen penkin alta. Vilma oli tehnyt yhdet pissit vakiopaikkaansa.

Illalla kävimme sieniretkellä lähimetsässä ja koirat kirmailivat onnellisena tunnin verran vapaana. Samaa voi sanoa meistä ihmisistäkin, kun löytyi jo yhtä ja toista pussin pohjalle.

Nyt oli noussut pienenpieniä torvisieniäkin, mutta kaivattaisiin kipeästi vettä, että ne saisivat vartta lisää. (Kuva on toissavuodelta, jolloin niitä viimeksi oli.)

Keltahelttavahakkaita oli aika paljon, vaikka ne ovat yleensä hieman myöhempiä sieniä. Tämän sienen äitini on opettanut minulle, muuten en tohtisi valkoisiin sieniin koskea.

Isohaperoa oli suurin osa saaliista. Suuri, mehevä, satoisa ja herkullinen ruokasieni. Sekoitan sitä kuitenkin mielelläni muitten kanssa.

Pakko laittaa kuva vielä yhdestä toissavuotisesta torvisienisaaliistamme. Odotan samanlaista satoa nytkin, kun kerran viime vuosi jäi totaalisesti väliin.

Mutta missä ovat herkkutatit?!