sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Hikeä pukkaa

Klik-
Eilen meinasi mennä hermot näiden kahden urpon ja turpon kanssa. Meno oli niin hurjaa taas viikon tauon jälkeen. Kumpaakin ulkoilutettiin yhdessä ja erikseen ja loppuillasta täytyi pieni pakottaa jäähylle ja nukkumaan, että Lunakin saa rauhoittua sohvan alle kiusaajaltaan.


Yö sujui onneksi aika hyvin, vaikka kumpikin nukkui vieressä. Ja aamu alkoi aikaisin.

Sanoisin vähäisestä kokemuksestani huolimatta, että tämä pentu vaikuttaa aika topakalta. Se ehtii napata isomman suusta kaiken ja juosta karkuun. Välillä isompi saa luun/sukan haltuunsa ja takaa-ajo muuttaa suuntaa. Vaikka kummallakin on ihan identtinen uusi puruluu edessään, Lunan suussa oleva on Vilman mielestä houkuttelevampi.

Lauantai-illan pikaruokana loihdin Palermolaista pastaa, jonka ohje on kotoisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta.

Oliiviöljyssä kuullotin sipulia ja valkosipulia, lisäsin neljä paloiteltua anjovisfilettä (pidän niitä pienissä erissä pakastettuna pikkupusseissa) ja ruokalusikallisen paloiteltua kaprista. Oliiveja en muistanut laittaa, mutta mustat ja vihreät paloitellut oliivit sopivat tähän hyvin.

Purkki tomaattimurskaa, tursaus pyrettä, lusikallinen sokeria ja reilusti tabascoa sekaan. Lorautin sekaan vielä punaviiniä, jota join ruokaa laittaessani ja sen kanssa. Keittelin jonkin aikaa ja revin lopuksi joukkoon kourallisen tuoretta basilikaa. Kuivattukin käy.

Kastikkeen sekoitan aina imeytymään valutettuun täysjyväpastaan. Annoksen päälle lisään vastaraastettua parmesaania ja silputtua basilikaa tai oreganoa ja persiljaa. Tämä ON hyvää, ja meillä usein kesäruokaa lämpimän päivän jälkeen.

Minä olen pieni pentu ja ihan viaton vielä.


14 kommenttia:

  1. Nam, vaikuttaa ihanalta. Ja tuo anjoviksen pakastaminen pienempiin annoksiin tuntuu kätevältä. Pitääpä muistaa.

    VastaaPoista
  2. Hei taas!
    Kiva kuulla että sisko voi hyvin! On niin kaunis pentu! Itse olin jo melkein valmis vaihtamaan omani leluapinaan, niin villiä oli Riepulaisen vauhti! Oli vain kaksi asentoa vaihteissa, joko sylissä hiljaa tai ylikierrokset minun yrittäessä siivota!

    VastaaPoista
  3. Kyllähän koirallakin pitää olla luonnetta, varsinkin nartulla.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että on topakka neiti! Mutta miten pärjää kaverinsa kanssa, tuleeko tahtojen taistelua myöhemminkin?!

    Hyvältä vaikuttava resepti. Ajattele, en ole tainnut ikinä syödä anjovista, en ainkaan ole koskaan ostanut. Pitäisiköhän korjata tämäkin puute.

    VastaaPoista
  5. Luna on ehkä dominantti luonne...? Kerran olen käyttänyt anjovista pastakastikkeessa, mutta käytin siinä putkilossa olevaa anjovistahnaa.Oli tosi hyvää.

    VastaaPoista
  6. Siis tarkoitin että Vilma ehkä dominantti luonne....

    VastaaPoista
  7. Kuin Villilässä konsaan.

    :)

    eikka

    VastaaPoista
  8. Rita, tämä ruoka on tosi hyvää ja tulista, olemme syöneet sitä vuosia kesäisin.

    Tuula, en ole ehtinyt vastata edes sähköpostiisi, kun on ollut niin vauhdikasta.
    Vilma kulkee välillä aivan jalassa kiinni, mutta välillä taas leikkii tai nukkuu itsekseen jossakin muualla. Imuria se pelkää vielä, mutta lattianpesu on aivan huippuleikki!

    Vicki, siksi juuri tykkään mäyräkoirista, tai kokemukseni rajoittuu kyllä Lunaan, mutta sillä on luonnetta. Saa nähdä, millainen Vilmasta tulee.

    Sooloilija, luulen että koirien touhu on sitä normaalia, kun ne eivät asu yhdessä. Tavatessa innostutaan sitten hurjasti ja mennään ylikierroksilla.

    Anjovista tai sardellia oikeastaan käytetään aika paljon italialaisessa ruoassa, ja meillä tietysti Janssonin kiusauksessa. Sipulipiiraan päälle se sopii myös loistavasti. Kokeilepa joskus!

    Yelian, anjovistahna olisi loistokeksintö, mutta minusta sitä ei täältä saa. Kokonainen purkki menee harvoin kerralla eivätkä ne säily kovin hyvin, joten pakastaminen on kätevää.

    VastaaPoista
  9. Eikka, hurjia villejä ne on, kun yksiin pääsevät. Onneksi toinen päivä sujui vähän rauhallisemmin.

    VastaaPoista
  10. Aika vauhdikkaalta meno teillä vaikuttaa noiden kahden koiraystävän kanssa. Tuli mieleen ajat kun omat koirat olivat villeimmässä iässä. Olisitpa nähnyt kun ne pelasivat palloa. Oli sellainen koirille tarkoitettu pallo missä oli pari reikää ja sisällä koirannappuloita. Kun palloa pyöritti niin välillä nappula putosi pallosta. Kun olivat aikansa palloa pelanneet olivat hetken ihan rättipoikki väsyksissä:)

    VastaaPoista
  11. Kaunis omenapuunkukkakuva.
    Hui täälläkin aikoi hikeä pukata.
    Koirat ovat mukavia, varsinkin kun niitä on vain yksi kerrallaan.

    Pasta kuulosti herkulliselta.

    VastaaPoista
  12. Susanne, mahtoi olla jaloissa liikettä kuuden koiran kanssa! Ja ruokkimista ja ulkoiluttamista, ei ihan jokaiselta käykään.

    Arleena, nyt on taas rauha maassa, kun olemme Vilman kanssa kahdestaan kotona. Kunhan viitsii käydä kerran tunnissa ulkona, sujuu mainiosti.

    VastaaPoista
  13. Juu, kyllä sitä välillä riittää menoa yllinkyllin. Luulen että vielä kun pentu kasvaa, niin vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
  14. Eija, yksin ollessaan pentu on tosiaan vielä aika rauhallinen ja nukkuukin paljon. Saatan vain kuvitella, millaista on syksyllä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...