tiistai 10. maaliskuuta 2009

Lepopäiviä


Tääl. Jo toinen päivä harakoille. Aamiaisesta, terveellisestä sellaisesta, ei mennyt kuin neljä tuntia, kun piti mennä taas nukkumaan koko iltapäiväksi. Olin jo pukenut osittain lenkkivaatteet päälle. Hävettää suorastaan vähän.

Täytyy uskoa että tälläkin on joku tarkoitus. Tarvitsenko tosiaan näin paljon palautumisaikaa viikonloppureissusta? Olen ollut kohta jo puoli vuotta kotona. Milloin pystyn taas lukemaan kirjoja? Missä kulkee toipumisen ja laiskuuden raja?

Leikkauksesta toipuminen on sujunut hyvin, luulisin. Muut haavat näyttävät siistiltä ja rasvaan niitä hyvin silmänympärysvoiteella, mutta alahaavat ovat edelleen punottavat. Niitä rasvaan vamuuden vuoksi apteekin voiteilla. En myöskään viitsi enää pitää yöllä liivejä, jotka painavat haavoja. Päivällä alareunaa pitää pehmustaa.

Sisäisten ompeleiden tynkiä tunkee haavoista sieltä täältä, ne eivät kuitenkaan kulmakarvapinseteillä nykäistessä irtoa vielä. Yhtäkkiä vain ilmestyy reikä, josta tulee musta tai valkoinen langanpätkä näkyviin. Voin olla hetken kyljellänikin ja tekisi kovasti mieli kokeilla sauvakävelyä.


Rinnoissa tuntuu nyt paljon enemmän kipuja kuin aikaisemmin. Mustelmien sulaminen kuulemma aiheuttaa niitä, siksi olen alkanut hieroa kevyesti. Viisaudenhampaan leikkauksessa katkenneen hermon toipuminen aiheutti myös samanlaisia nopeita sähköiskumaisia kipuja reilun puolen vuoden ajan. Ajattelen, että hermonpäät siellä vain etsivät toisiaan...

Tästä tulikin sairauskertomus, tai jatkokertomushan tämä on. Olisin otsikoinut Lepopäivän ratoksi, mutta se ratto puuttuu vielä kokonaan.

14 kommenttia:

  1. Levätähän sitä täytyy silloin kun on siihen tarve. Ja olet kuitenkin niin toipilas vielä.
    Tunnut olevan tunnollinen itsesihoitaja.

    Mietit tuossa, että missä kulkee laiskuuden ja toipumisen raja.. Sen tietää vain toipuja itse. Mutta ymmärrän hyvin miksi sitä mietiskelet. Itselläkin kun on sellaisia päiviä, jolloin todellakin esitän näitä kysymyksiä itselleni..
    Sitten taas toiset päivät ovat touhukkaampia.

    Tuo Oulun linnan kahvilarakennus on ihana, mutta onhan se vähän päästetty ränsistymään. Pitää toivoa, että uudet nuoret kahvilanpitäjät huoltaisivat myös itse rakennusta. Varmaan siihen on sitten virallisetkin suunnitelmat, onhan siellä se kellarityrmätila, missä on kesällä näyttelyä ym.
    Mutta silti, tätä hienoa ja historiallista rakennusta ei ole osattu pitää tarpeeksi arvossa.
    Mielestäni se on Oulun kaupungin vika.

    VastaaPoista
  2. Oi...


    Pidän peukkuja, että haavat pian paranisivat!

    VastaaPoista
  3. Vai että sauvakävelylle vielä. Rauhallisesti nyt vain siellä. :)

    Menojalka tosiaankin vipattaa neljän seinän sisällä, mutta jos annat nyt mieliteoillesi periksi, voit ehkä joutua lepäilemään vieläkin pitempään. Ja ainahan voit käydä rauhallisilla päiväkävelyillä, etteivät haavat joudu rasituksiin.

    Tuo tikkien nahkan pintaan punkeminen on kiehtovaa... Kerran minulla oli nahassani pari tikkiä, jotka olisi pitänyt poistattaa terveyskeskuksessa. Minä mitään terveyskeskukseen mennyt. Olisi pitänyt ajaa taksilla aika pitkä matka, kun muullakaan kyydillä en olisi päässyt (kehnot julkiset, ja luottokuskilla pitkät työpäivät). Haavakin oli parantunut kunnolla. Niinpä sitten nyppäsin langanpäät itse. ;)

    VastaaPoista
  4. Miten kaunis tuo rakennus on kuvassa! Kuin karamelli!

    Leikkauksestasihan ei vielä niin hirveän pitkä aika ole kulunut,ja elimistö varmaankin osaa viestittää oikein, että levon tarvetta on edelleenkin normaalia enemmän. Toivottavasti lepo tekee hyvää ja sitten taas jaksat paremmin.

    VastaaPoista
  5. Tokihan reissaaminen rasittaa.

    Anna jo armoa itsellesi.

    VastaaPoista
  6. Hiljaa hyvaa tulee. Ala suotta lahde viela rivakkaalle sauvakavelylle, voipi tulla takapakkia. Rento, palauttava kavely saattaa antaa enemman.

    Ihana tulppaanikuva.

    VastaaPoista
  7. Siekin olet sitten matofarmari vaiheessa. Mullakin tuli aina reikä, eikä mennyt umpeen ennenkuin sain nypättyä langan pään irti. Kuuluu siis asiaan. Samoin luova nipsahtelu rinnoissa, siellä ne hermonpäät hapuilevat...

    VastaaPoista
  8. olisin kyllä tarvinnut lepopäivän tänään. Eilen satui niin kaikenlaista että nukuin huonosti ja olen ollut ihan kurttuotsa koko päivän

    VastaaPoista
  9. Sooloilija, vaikka en mikään siivoushullu kotihengetär ole koskaan ollut, on huono omatunto tiiviisti seurana täällä maatessa. Ihmiskunnan historiassa ei ole ennen näin laiskat pärjänneet, mutta ei ne ole koskaan ennen näin vanhoiksi eläneetkään! Kolmekymmentäkin ollut jo korkea ikä joskus muinoin :)

    Hallatar, kiitos! Yllättävän kauan kestää.

    Celia, minä muuten kävin sauvakävelyllä ja se tuntui hyvältä, sai veren kiertämään. Vauhtia ei kovin ollut, mutta hiki tuli.
    Olet aika kova luu, kun olet itse poistanut ompeleesi!

    Yelian, levon tarvetta se varmasti oli, sitä on vain niin vaikea uskoa. Viisikymppisellä ei olekaan enää kolmekymmpisen kunto.

    Eicka, kuulostaa hyvältä tuo armon antaminen itselle. Työmoraali takoo takaraivossa.

    Pikkujutut, toivon ettei tule takapakkia. Kävely on myös tehnyt hyvää.

    Vicki, hurja sikarikuva! Ei taida maistua. Toivon että ne langat alkaisivat kohta irtoamaan, nyt ei vielä tule nykimällä.

    Nelle, rasittavan päivän jälkeen tosiaan voisi olla päänselvityspäivä, että tietää taas, mitä ajattelee asioista. Kaipasin ennen säännöllisesti yksinoloa siihen tarkoitukseen. Toivottavasti sullakin jo nyt helpottaa.

    VastaaPoista
  10. Meri sanoo:

    Tietysti jokaisen toipumistie ja muukin tie on ihan erilainen. Omalla kohdallani pysähtyminen riittävän pitkäksi aikaa toi muutoksen koko elämisen laatuun, aloin erottaa mikä on tärkeää ja mikä ei.
    Ja sielu tosiaan palasi ruumiiseen, missä lie luuhasi sen väliajan?
    Mihin sulla on kiire?

    VastaaPoista
  11. Lämpöä ja lepoa.

    VastaaPoista
  12. Meri, mulle tulee välillä hätä, että tätä onnea on jäljellä enää 2½ kk ja sitten pitäisi palata töihin. Lääkäri tosin tänään vakuutteli, ettei sinne ole pakko mennä ennen kuin on valmis.

    Hannele, kiitos!

    VastaaPoista
  13. En minäkään ole monta kirjaa vuoden aikana lukenut. Väsyttää edelleen ja mieluummin katson televisiota, istun tietokoneella tai selailen lehtiä. Viimeksi tänään ajattelin, etten taida olla paranemassa, vaikka niin toivoisinkin. Luulen ymmärtäväni aika hyvin, miltä susta tuntuu, sillä minäkin jäisin mieluiten kotiin nukkumaan. Työ pitää jotenkin minut koossa, toistaiseksi.

    Hyvää loppuviikkoa! Sauvakävely on hikistä hommaa, sitä kannattaa tehdä aluksi vain harvakseltaan ettei heti kyllästy. :)

    VastaaPoista
  14. Kun olin pieni, vanhempani sanoivat tuota kuvassa olevaa rakennusta "Huvikummuksi". Luulin pitkään, että siellä oikeasti asuu Peppi Pitkätossu, ja harmittelin, ettei me tunnettu sitä. Rakennus oli silloin 80-luvulla tyhjillään, eikä siinä mielestäni ollut edes kahvilatoimintaa. Silloin jo puhuttiin, että se on päästetty huonoon kuntoon. Oulussa on ja on ollut myös monta muuta kaunista puutaloa, mutta kuten Sooloilija sanoi, niitä ei tosiaan ole osattu arvostaa - eikä ihme kyllä oikein kai osata vieläkään.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...