 |
Viikko on hurahtanut kuin siivillä! Oli ihana päästä vähän reissuun tuulettumaan tämän viikkojen makoilun ja hiljaiselon jälkeen. Hiihtoloma ilman suksia, kuten niin monena vuonna ennenkin, kun aina suuntaamme Ouluun vanhempia ja siskoa tapaamaan. Viisi tuntia talvikelillä suuntaansa verottaa reissut tehokkaasti kolmeen vuodessa. Miehen kotikonnuillekin on vajaan neljän tunnin matka ja pojan luo kolme tuntia, kaikki eri suunnilla.
Sooloilija kirjoittikin jo blogissaan tapaamisestamme toripolliisin luona. Oli kiva tavata ihminen, johon oli luonut kontaktin netin välityksellä. Viime vuonnahan tapasin Susannen, jonka kanssa jäimme samoihin aikoihin sairauslomalle ja aloimme viettää laatuaikaa blogeissa. Juttu luisti Sooloilijan kanssa Oulun kauppahallissa kuin vanhoilla tutuilla ainakin, vaikka etukäteen kumpaakin jännitti hiukan, minkälainen ihminen sieltä on tulossa. Tunsimme heti toisemme. Kiitos vielä sinulle ihanasta juttuhetkestä!
Eicka-siskon kanssa oli myös ihana jutella, se on aina reissuni kohokohtia. Ehdimme tavata kahtena päivänä, vaikka hänellä ei lomaa ollutkaan. Jotenkin nyt kun olen ollut paljon ihmisten seurassa, ei yhtäkkiä ollut yhtään kiire kirjoittamaan tänne. Pitkitin ja pitkitin sitä, kuten aina kotiin tultua. Kuvia on odottamassa järjestelyä vaikka kuinka paljon.
Otsikko tulee siitä, kun ehdotin kotona, että vaihtaisin nimeni täällä Lollo-Brigidaksi. Mies sanoi, ettei se enää käy, ennen olis käynyt. No, lolloista sen verran, että olo on hyvä ja haavat paranevat pikkuhiljaa. Mustelmat ovat vaalenemassa, mutta silti Eicka-sisko oli pyörtyä, kun vähän vilautin!
Laitoin vuorokaudeksi teipit pitkille haavoille suojaamaan matkustamisen rasituksilta. Se jotenkin ärsytti hiukan punottavia alareunoja entisestään ja aiheutti kirvelyä. Niinpä kävin tänään sairaalassa kysymässä neuvoja leikanneelta lääkäriltä, joka onneksi pystyi ottamaan vastaan. Kokeeksi hän punktoi oikeaa rintaa, mutta ei sieltä tullut mitään. Sain vielä uuden antibioottikuurin ja neuvon rasvata kaikkia haavoja silmänympärysvoiteella. Ei siihen ehkä ihan Dioria tarvita? Ja sporttiliivit päällä edelleen yötäpäivää.
Palaillaan!
Sooloilija kirjoittikin jo blogissaan tapaamisestamme toripolliisin luona. Oli kiva tavata ihminen, johon oli luonut kontaktin netin välityksellä. Viime vuonnahan tapasin Susannen, jonka kanssa jäimme samoihin aikoihin sairauslomalle ja aloimme viettää laatuaikaa blogeissa. Juttu luisti Sooloilijan kanssa Oulun kauppahallissa kuin vanhoilla tutuilla ainakin, vaikka etukäteen kumpaakin jännitti hiukan, minkälainen ihminen sieltä on tulossa. Tunsimme heti toisemme. Kiitos vielä sinulle ihanasta juttuhetkestä!
Eicka-siskon kanssa oli myös ihana jutella, se on aina reissuni kohokohtia. Ehdimme tavata kahtena päivänä, vaikka hänellä ei lomaa ollutkaan. Jotenkin nyt kun olen ollut paljon ihmisten seurassa, ei yhtäkkiä ollut yhtään kiire kirjoittamaan tänne. Pitkitin ja pitkitin sitä, kuten aina kotiin tultua. Kuvia on odottamassa järjestelyä vaikka kuinka paljon.
Otsikko tulee siitä, kun ehdotin kotona, että vaihtaisin nimeni täällä Lollo-Brigidaksi. Mies sanoi, ettei se enää käy, ennen olis käynyt. No, lolloista sen verran, että olo on hyvä ja haavat paranevat pikkuhiljaa. Mustelmat ovat vaalenemassa, mutta silti Eicka-sisko oli pyörtyä, kun vähän vilautin!Laitoin vuorokaudeksi teipit pitkille haavoille suojaamaan matkustamisen rasituksilta. Se jotenkin ärsytti hiukan punottavia alareunoja entisestään ja aiheutti kirvelyä. Niinpä kävin tänään sairaalassa kysymässä neuvoja leikanneelta lääkäriltä, joka onneksi pystyi ottamaan vastaan. Kokeeksi hän punktoi oikeaa rintaa, mutta ei sieltä tullut mitään. Sain vielä uuden antibioottikuurin ja neuvon rasvata kaikkia haavoja silmänympärysvoiteella. Ei siihen ehkä ihan Dioria tarvita? Ja sporttiliivit päällä edelleen yötäpäivää.
Palaillaan!
Olipa taas kiva lukea kuulumistasi! Blogituttavan tapaaminen on varmaan todella mukavaa;itse en ole sellaista kokenut.
VastaaPoistaJa hyvä että haavojen paraneminen edistyy hyvin ja olo on hyvä.Oikein hyvää viikonloppua omenapuun alle!
Kiva kun taas kirjoitit, kyllä sitä odottaa vaikka haluaakin antaa toiselle rauhaa olla kirjoittamattakin.
VastaaPoistaTehän asutte keskellä kaikkea, kun joka suuntaan lähtien löytyy sukulaisia.
Ei ole sinusta Lollo-Britsitaksi enää, oli sen verran pienet lollot. (Pöhköltä tuntuu kirjoittaa toisen rinnoista näin.)
Mukava tavata blogituttu. Jännä miten toinen tuntuu niin tutulta, vaikka ensimmäisen kerran tapaakin. On se vaan ihmeellistä tämä blogielämä:)
VastaaPoistaTuo postauksen otsikko antoi minulle taas hyvät naurut heti aamusta;)
Kiva kun olet palannut kirjoittelemaan.
Toivottavasti haavat ja mustelmat paranevat pian!
Tervetuloa takaisin! Kuulostaa hyvän laatuiselta lomalta tuo viettämäsi aika kotikonnuillasi. Hyvä niin :)
VastaaPoistaKiitos vielä kerran tapaamisesta! Se kyllä piristi päivää!
VastaaPoistaKiva kuulla, että lomasi täällä seudulla oli onnistunut.
Tuo nimimerkki ois kyllä aika herkullinen, mutta taitaa jäädä lopullisesti vaihtamatta.
Täällä toinen herkkänahka, kuten Eickakin, josta kerroit, että oli pyörtyä kun vähän vilauttelit. Omia haavojaan ja arpiaanhan sitä ei kauhistele, mutta jos jollain muulla (varsinkin läheisellä) on jotain..sitä tosiaan pitää paljon pahempana. Se on se tunneside siihen ihmiseen.
Hyvä, että kävit lääkärissä, on kai ihan hyvä saada niitä antibioottikuureja, ettei vain tule minkäänlaisia tulehduksia..
Vai että nimenvaihto mielessä ;)
VastaaPoistaJoskus vain on hyvä päästä muihin maisemiin tai yleensä saada uutta ajateltavaa.
Tuttu tunne myös tuo, että kun tapaa blogitutun ensimmäisen kerran, juttu jatkuu siitä, mihin se on blogissa jäänyt, ihan kuin olisi melkein aina tuntenut. :)
Reissu-Lollo, tervetuloa takaisin!Nimi kyllä hymyilytti.
VastaaPoistaMinäkin tapaan toivottavasti Vicki Lin Helsingissää kun sinne menen viikon lopulla, että terveisiä vaan Vicki Li jos luet tämän ennenkuin saat minulta viestiä.Jännittävää on tavata blogituttuja, vähän niinkuin sokkotreffeille menisi.
Kuinka kauan lääkäri sanoi haavojen paranemiseen menevän?
Mukavan kuuloinen reissu ja hienoa, että tisut alkaa asettumaan. Tänään täällä paistaa ihanasti aurinko ja onpas jännää, jos tapaamme Maaretan kanssa ensi viikonloppuna.
VastaaPoistaHei Reissu-Lollo, Kovanaama täällä. Minua ei heilauttanut tippaakaan lollojen näkeminen edes heti tuoreeltaan operaation jälkeen. Ihailin vain plastiikkakirurgin hienoa työtä.
VastaaPoistaMukavaa, että oli hyvä reissu eikä ottanut liikaa voimille. Nyt on taas hyvä syy lepäillä ja toipua matkan rasituksista. Vion lainata sinulle sen t-paidan jossa lukee: suojelukohde!
Yelian, kiitos tervehdyksestä ja hyvää viikonloppua Appelsiinipuunkin alle!
VastaaPoistaNoeijoo, tiedät kyllä itsekin: kun on arkisin tiiviisti kiinni tässä koneella, haluaa loma-irtautumista pitkittää aina vaan. Kohta tässä taas istuu kuin tatti.
Susanne, rintahaavat tuntuvat paranevan hitaammin kuin vaikka mahalla yleensä olevat ja aiheuttavat kuulemma enemmän komplikaatioita. Hyvässä vauhdissa silti ollaan.
Lepis, Oulussa on aina kiva käydä. Siellä on minusta yksinkertaisesti kaunista!
Sooloilija, tapaamisemme kirkasti minunkin päiväni. Mulla menee juuri toisinpäin noiden haavojen kanssa: pystyn katsomaan muita, mutta olen ihan vauhkona omien haavojeni kanssa. Siksi Merin piti käydä vaihtamassa mulle teipitkin alussa.
Celia, kun tapaa blogitutun, niin tietää tämän tuntemattoman asioista ja elämästä jo yllättävän paljon kirjoitusten perusteella. Se on erikoinen tilanne, ja uutta.
Teillä on varmaan Vickin kanssa hauska tapaaminen! Kiva kuulla siitä.
Neljä viikkoa on tämän leikkauksen jälkeen pidettävä tukiliivejä, nukuttava selällään ja vältettävä rasitusta, nostelua ja hyppelyä. Mutta nyt lääkäri sanoi, että on ihan tavallista, että turvotus ja mustelmat kestävät pari kuukautta ja rinnat muotoutuvat puolesta vuodesta vuoteen.
Vicki, toivottavasti oli mukava aurinkopäivä.
Saattaa olla, että pääsit hiukan vähemmällä niillä lollipop-arvilla, vaikka olihan sulla pitkään joku kohta aina auki. Mulla on nämä alahaavat juuri turvotuksen takia tunnottomat ja punottavat paikoittain, erittävätkin vielä, muut on parantuneet. Täällä lääkäri sanoi tekevänsä lollipopilla vain pieniä n. 300g poistoja.
Meri, onneksi olit kovanaama ja pystyit auttamaan. Tarvitsisin sellaisen Suojelukohde-paidan, kun nyt nostan herkästi käteni rintojen eteen suojaksi, ettei joku huitaise kyynärpäällä vahingossa.