maanantai 26. tammikuuta 2009

Kuivalihaa, Your Ladyship!


Viikonloppu on sujunut mukavissa merkeissä nuorison vieraillessa taas täällä kotikonnuillaan. Tapasin eilen pikaisesti vielä yhtä vanhaa ystävää, joten olo on viikonlopun jäljiltä tyytyväinen. Hoidossa oli myös Her Ladyship, jolle tässä lauantai-illan herkkuna maistuu kuivattu siankorva lattialla.


Koiran kanssa on jotenkin paljon hauskempaa ulkoilla. Tulee valittua uusia polkuja, joille ei muuten eksyisi. Aina välillä voi pyrähtää juoksuun, mikä ei ole ikinä minulle muuten maistunut: on inhottavaa tuntea, miten liha hytkyy! Koiran kanssa juoksee pelkästä sen loikkimisen riemusta eikä muista läähättää eikä valittaa vaivoja. Tätä menoa jaksan kohta juosta jo puoli kilometriä.


Forsytein taru loppui, sain siis katsottua loppuun viidennenkin dvd:n. En tiedä, miltä sarja olisi vaikuttanut, jos henkilöt ja tapahtumien taustat eivät olisi ennestään kirjasta tuttuja. Nyt luettuani kirjat uudestaan ja nähtyäni sarjan kahteen kertaan, olen sitä mieltä, että tämä Nobel-kirjailijan teos sai arvoisensa lopun. Ympyrä sulkeutui ja maahan laskeutui rauha. Katsoja sai kokea suuria tunteita päähenkilöiden kanssa, väkevää elämää.


14 kommenttia:

  1. Oi kyllä Silkkiturkki on niin kaunis! Ja koiran kanssa onkin tosi kiva ulkoilla, saman olen minäkin huomannut nyt kun on koira talossa:-)

    VastaaPoista
  2. koira olis ihana. Onneksi mies on allerginen niin ei tule kiusausta hankkia omaa:) Luulen kyllä että se olisi ulkoilun kannalta hyvä asia - olisi pakko lähteä ulos. Toisaalta nyt kun on kipeänä kolmatta viikkoa on ihan tyytis ettei ole pakko...

    VastaaPoista
  3. Yelian, iltalenkkiä pienen hengästyksen kera ei juurikaan tulisi itsekseen tehtyä. Sehän pitemmän päälle vaikuttaisi jo linjoihinkin. Punnitsen edelleen oman koiran hankintaa siis :)

    Nelle, me olemme miehen kanssa molemmat allergisia, vaikka ei tälle koiralle olekaan mitään tullut. Miehen kotona piti luopua allergian takia kissoista, joten pelottaa ensin kiintyä ja sitten mahdollisesti joutua luopumaan: se olisi hirveää!
    Toivottavasti alat päästä pian voitolle, pitkä sairastaminen alkaa varmaan rassata. Eipä sitä toisaalta voi kiirehtiä.

    VastaaPoista
  4. Tuon siankorvan täytyy olla hyvää, kun Silkkiturkki siihen niin keskittyy. Kannattakohan oman koiran hankinta, kun saatte aika mukavasti lainata tuota neitokaista.

    VastaaPoista
  5. Meidän koiran kanssa on mukava ulkoilla aamulla, kun se on rauahllinen. Iltaisin, koko päivän häkissä vietettyään se onkin aika villi -ei kivaa tempoilua.

    Mutta hauskaa on kuitenkin kun on pakko lähteä, muuten ei tulisi lähdettyä niin usein.

    VastaaPoista
  6. Vicki, outo ajatus on syöttää siankorvia ja possunsaparoita, mutta niistä se tykkää -ja syö kokonaan. Huomennakin menen ulkoiluttamaan sitä.

    Noeijoo, ison koiran kanssa onkin toisenlaista tempoilua, käsi irti olkavarresta jne. ;)

    VastaaPoista
  7. Eilen jäi sarjan osa katsomatta. Toisaalta se ei minua ihan kerrasta napannut koukkuun. Yritän vielä tulevia jaksoja, kun en ole moneen vuoteen seurannut oikein mitään sarjaa.

    VastaaPoista
  8. Jos kiinnostut Meri, niin multahan sen saa lainaksi. En minäkään eka kerralla kiinnostunut, vasta kun luin kirjan uudestaan.

    VastaaPoista
  9. Mulla on kirjastossa varaus menossa tuosta Forsytesta. Eiköhän se pian sieltä tule.. Katson sitten putkeen joku yö. Olen hyvä siinä, siis valvomisessa.. Vähän liiankin hyvä. Rytmit on vähän sekaisin, olleet joulusta lähtien..

    Muistaakseni ne siankorvat haisevat aika pahalle..Silloin kun mulla oli koira, tuli sillekin ostettua niitä ällötyksiä.. Mutta koirat tykkäävät!

    VastaaPoista
  10. Puoli kilometriä juosten on minusta iso asia:) Minä en ole edes kokeillut paljonko jaksan juosta, mutta veikkaan että kymmenen metriä:)

    Forsytein tarua aloin telkasta katsomaan. Minuun kyllä kolahti. Jotkut ihmiset siinä vaan ärsyttää.

    VastaaPoista
  11. Katriina, sinulle on blogissani haaste :) Voi olla että Silkkiturkki pääsee taas postaukseen...

    VastaaPoista
  12. Sooloilija, vuorokausi alkaa kummasti keinahtamaan eteenpäin, jos ei pidä varaansa. Mullakin on mennyt jo nukkumaanmeno puoli yhteen ja voisin helposti jatkaa vielä pitempäänkin. Iltapäiväunet sen tekee. -Ja siankorvat tosiaan haisevat, kaapissakin.

    Susanne, eihän sitä aikuisen tarvitse juosta, paitsi koiran kanssa. Vähitellen varmasti kunto nousisi, jos olisi oma hurtta.
    Eka kierroksella minä inhosin Soamesia niin, etten voinut katsoa :)

    Whatsoever, tuo onkin mielenkiintoinen, tartun haasteeseen! (Toivottavasti osuu joku säällinen kuva...)

    VastaaPoista
  13. mjoo, olen nyt tutustunut sarvikuonoon ja nyt on olo kuin lapsena uimahallissa... mutta ehkä se jotain auttaa... vähemmän tukkoinen nenä tänään kun eilen.

    VastaaPoista
  14. Nelle, minäkin käytän sarvikuonoa. Sillä saa ainakin selvemmän olon allergian ja kuivan huoneilmankin rassaamaan hengitykseen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...