tiistai 4. marraskuuta 2008

Ylös ja ulos


Eiliseen postaukseen liittyen löysin Hesarin verkkosivuilta mielenkiintoista tietoa ylipainosta. Joskus olen itsekin ihmetellyt, miksi mikään ei tunnu riittävän. Pitäisi kai syödä ihan
hirveän hitaasti, varsinkin herkut, että viesti jotenkin ehtisi mennä perille. Varsinkin väsyneenä tunnistaa itsekin, miten syömisellä vastaa johonkin aivan muuhun tarpeeseen. Aika pitkälle sitä säätelee jokin muu kuin järki. Siis vietti tai hormonit.

"Ylipainoisten kuvittelisi saavan syömisestä suurta tyydytystä, koska he syövät enemmän kuin muut. Asia saattaa kuitenkin olla täsmälleen päinvastoin, kertoo uusi tutkimus. Ylipainoisten mielihyväkeskus aktivoituu paljon heikommin kuin normaalipainoisilla, minkä vuoksi he syövät enemmän.

Ihmisen syödessä ihmisen mielihyväkeskus alkaa erittää dopamiinia. Mitä enemmän dopamiinia erittyy, sitä suurempaa tyydytystä ihminen syömisestä saa.

Oregonin yliopiston tutkijat seurasivat aivojen magneettikuvauksessa miten ylipainoisten mielihyväkeskus reagoi suklaapirtelön syömiseen. Tulokset osoittivat, että ylipainoisten mielihyväkeskus aktivoitui keskimääräistä heikommin. He havaitsivat myös, että ylipainoisilla on aivoissa vähemmän dopamiinireseptoreita kuin normaalipainoisilla.

Tutkimusta johtaneen psykologi Eric Sticen mukaan ylipainoiset kompensoivat mielihyväkeskuksen heikkoa toimintaa syömällä enemmän ja siksi he lihovat."


Kaiken kaikkiaan olen varma, että ylipainon kertymisen syitä on muitakin kuin vain heikko itsekontrolli. Jotakin jo tiedetään syömistä ohjaavien hormonien erilaisesta toiminnasta eri ihmisillä ja uutta tietoa on varmasti tulossa. Sekin on kuulemma geeneissä, että joissakin suvuissa ihmiset lihovat keski-ikäisinä. Vaikka se näyttää kyllä olevan melko yleistä kaikilla. Meillä äidin sisarukset ovat kaikki lihoneet, isän eivät.

Ja omista sisaruksistani me kaksi äitiä muistuttavaa blondia olemme saaneet kamppailla heti keski-ikään päästyämme painonnousutaipumuksen kanssa, kun taas isään tullut hoikka brunetti on saanut ensimmäisen vatsamakkaransa ihaltavakseen vasta viisikymppisenä.

Kuvat ovat kaikki vanhoja, omista arkistoista



19 kommenttia:

  1. Näitä samoja asioita olen pohdiskellut, ja todennut myös sen, että keski-ikäisinä sukuni naiset ovat myös lihoneet.

    Keskivartalolihavuudesta puhutaan nyt joka paikassa. Tosi tiukat tuntuvat ne rajat olevan; naisten vyötärön ympärys pitäisi olla alle 80 cm (oliko näin vai oliko se 90 cm ?).

    Olen huolestunut omalta kohdaltani juuri tuosta himosta syödä.. Makea maistuu nyt tähän vuodenaikaan aivan erityisen paljon. Ja kun on syönyt paljon makeaa, haluttaa taas suolaista. Syömisen kierrettä on vaikea katkaista..

    Tämä on ikuisuuskysymys ja ikuisuusongelma, kai..

    Ihana tuo viimeinen possukuva..

    VastaaPoista
  2. Sooloilija, meidänkin suvussa isoisäni sisarukset lihoivat vanhoina jo 60-luvulla, ennen näitä yltäkylläisyyden aikoja, jolloin kuljettettiin ilman autoa joka paikkaan. Joten täytyy siinä olla jotain taipumuksiakin.

    Yhtenä kesänä mittautimme nuorilla pajunvitsavartaloisilla sijaisilla vyötärönympäryksen, kun ihmettelimme aika tiukkaa 80 cm rajaa. Vain yksi pääse alle sen, meistä vakituisista ei kukaan muistaakseni. Itselläni tekee tiukkaa tuon isommankin mitan kanssa ja nyt en siihen ylläkään.

    VastaaPoista
  3. Itse saan kanssa katsoa, mitä syön tai ainakin niin on yleensä. Nyt kun olen pakosta joutunut olemaan vähemmällä ruualla, niin olen kait laihtunut. No, lihon kilot helpolla takaisin.

    Uskoisin, että geenit ja ympäristö muovaa tuota syömisjuttua. Ja tietty tavat syödä ja liikkua. Monta asiaa yhdessä vaikuttaa, t.
    ikuinen painontarkkailija

    VastaaPoista
  4. Mullekin on tullut se outo "ylämaha", joka näkyy tulevan lähes kaikille 50 vuotta hipoville. Sitä ennen läskipallero oli lähinnä navan alapuolella...

    VastaaPoista
  5. Muistan minäkin sen ajan, kun toivoin, että painaisin yhtä PALJON, kuin missit. Toiveeni on iän myötä toteutunut. Ylenpalttisesti.

    VastaaPoista
  6. Ei vaan jaksa ajatella painoa. Syömistä ohjaa silkka mielihyvä.

    VastaaPoista
  7. Minusta tuntuu että lihon jo siitä kun katson ruokaa ja muita herkkuja. Ja iän myötä yhä vaikeampaa painonhallinta on.
    Hassua miten ihmisten ulkonäöstä luo jonkunlaisen kuvan. Olen pitänyt sinua brunettena ja nyt selvisi että oletkin blondi :)

    VastaaPoista
  8. Näin syksyllä tulee syötyä enemmän kuin normaalisti ja siksi allekirjoitan tuon väittämäsi, että ihmisen syömistä ohjailee jokin outoakin oudompi mekanismi. Ilmeisesti ihmiskunnan muisti pistää popsimaan vararavintoa talvea varten, mutta ei olisi nykypäivänä tarpeen.

    Keski-iässä pitäisi ilmeisesti vielä vähentää sitä syömistä hidastuneen aineenvaihdunnan vuoksi. Mutta miksi se on niin vaikeaa!

    Stressi ja väsymys pitkän työpäivän päätteeksi saavat käsittämättömän ruokahalun aikaiseksi.

    VastaaPoista
  9. Hoikka brunetti täällä hei. Lihonkin kuin miehet: kaikki tulee mahan kohdalle. 75 kg ja 170 cm tekee BMI 26 joka on kyllä ylipainon puolella. Aineenvaihdunnan hidastuminen ja liikunnan väheneminen taitavat vaikuttaa eniten, koska syön selvästi vähemmän ja terveellisemmin kuin aikaisemmin.

    VastaaPoista
  10. Yvioon, sehän se vielä onkin keljua, että laihduttuaan onnistuneesti voi lihoa takaisin nopeasti. Muutama vuosi sitten laihdutin Pv:ssa 10 kg 9 kk aikana ja lihoin kaiken korkojen kanssa seuraavana syksynä neljässä kuukaudessa uupumuksen kaadettua sohvalle.

    Vicki, tuo ylämaha on peilissä suoraan sanottuna ällöttävä. Se näkyy olevan monella vanhalla tikkujalkaisella mummollakin ja sellaiseksihan siinä äkkiä itsensä tuntee. Vaikka ei mulla tikkujaloistakaan ole toivoa...

    Eevis, sano mitä sanot, mutta sinulla on kaunis vartalo.

    Eicka, en minäkään käy nyt puntarissa. Yritän syödä terveellisesti ja tasaisesti, siis koko ajan.

    Susanne, olen raidallinen maantieblondi. Nälänhädän sattuessa tällainen aineenvaihdunta olisi kova sana, se ei vaan onnistu juurikaan lohduttamaan.

    Lepis, ihan varmasti päivän lyheneminen aiheuttaa ihmisissäkin jonkun ikiaikaisen tarpeen popsia talteen talven varalle kaikki, mitä löytyy. Samoin pitäisi päästä nukkumaan, kun päivä laskee eikä lähteä ulos tekemään pakkoliikkeitä, ja pitäisi saada herätä, kun aamu valkenee.

    Hoikalle brunetille terveisiä, että vielä lapset saatuani olin minäkin BMI 26:ssa, mutta sitten alkoi vähitellen hidas mutta varma nousu. Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan tolkuttoman paljon, että saisi nostettua lihasten kulutusta. Mutta jos ei ole ikinä juossut, ei kannata enää aloittaa. Kuntosalin aloittaminen on NIIN kiven alla, että.

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa täysin loogiselta. Minulla siis kestää tuon mielyvän tunteen saavuttaminen liian akauan, joten ruokaa kait menee suusta alas hieman liikaa. Sitten pitää kiristää vyötä, ettei niitä liikakiloja liikaa olisi - on kuitenkin.

    Mutta syöminen on yksi nautinnoistani, joten hyvä syy siis.

    VastaaPoista
  12. Laitoin sinulle juttua sähköpostiisi. Käy lukemassa kun ehdit.

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia! =)

    Tiesitkös, että possut tykkäävät omenoista kovasti? =)
    Ne ovat niille suurta herkkua.


    Se on niin, jotta kaikki me täällä itse kilomme kannamme.
    Sanokoot muut mitä tahansa. =)

    VastaaPoista
  14. Arleena, juuri noin siinä käy. Pitäisi ilmeisesti lopettaa siinä vaiheessa, kun nälkä vielä kurnii.

    Susanne ;-)

    Hallatar, suurin homma olisi kai siinä, että pystyisi olemaan onnellinen omassa ruumiissaan, koska siiihen kellään ei ole mitään sanomista.

    VastaaPoista
  15. Johan sinä aloitit kuntosalin! Nyt jatkamaan. Minä puolestani lopetin, sillä tulin niin kestokipeäksi, että ei kannata. Tai pidän ainakin taukoa.

    VastaaPoista
  16. Harmi, Eicka, että tulit taas kipeäksi. Kuntosali kuitenkin on aika helppoa liikuntaa, jos saa lähdettyä, ja teillä on niin mukava salikin. No minä olen niin patalaiska lähtijä, kun pitäisi mennä pyörällä jne.

    VastaaPoista
  17. Minä olen tällä viikolla tavannut sellaista kolestroliesittettä, jonka sain työterveyshoitajalta (jo etukäteen).

    Vaikka olen kuvitellut tietäväni, mitä terveellinen ruokavalio on, niin vasta nyt heräsin siihen, että juustojen rasvahan on sitä kovaa rasvaa ja terveellisempää laittaa leivän päälle jotain pehmeää kasvikunnan rasvasta tehtyä levitettä. Ja minä kun olen ajatellut, että en minä tarvitse leivän päällä rasvaa, koska saan muualta rasvaa piilorasvoina.

    (Olen muuten jättänyt tuon esitteen tarkoituksella keittiön pöydälle. Tekee miehellekin ihan hyvää lukea se.)

    VastaaPoista
  18. Annan sinulle Katriinaiseni, K:n makusteltavaksi, Katriinan ja kuntoilun kunniaksi.
    Meri

    VastaaPoista
  19. Moninainen, olen myös ymmärtänyt, että pehmeitä rasvoja pitää lisätä, vaikka niissäkin on paljon energiaa. Tekevät silti hyvää kaikelle. Juusto on suuri ansa, kevyenäkin se on liian rasvaista. Yritän ajatella niin, ettenhän ikinä ostaisi 17%:sta kinkkuleikettä! Mutta pari viipaletta Marsvinsholmia on ihan pakko saada joka päivä!

    Meri, K? Apua.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...