maanantai 17. marraskuuta 2008

Saisko vähän vielä lunta?


Lopultakin vähän pakkasta ja lunta, edes hiukan siellä täällä! Virkistävän viikonlopun jälkeen olen pitänyt luppopäivää. Nyt ei ole mitään menoja sovittuna, ei mitään pakkoja.

Hyvin nukuttujen öiden ilahduttamana tuli mieleen, että jos kävisi töissä helsaamassa tyttöjä pullapussin kera. Eeiii, ei voinut edes ajatella! Alkoi myllertää sisuskaluissa sillä tavalla, että käänsin ajatukseni äkkiä muualle. Työtä ei voi edes ajatella, vaikka joitakin työkavereita näkisinkin mielelläni.


Tässä on jotain, mistä pitää keskustella jonkun kanssa. Itse en pääse oikein mihinkään enkä ymmärrä. Kun perjantaina selostin työjuttujani lääkärille, tunsin jonkun ison, mustan ja uhkaavan möykyn jossakin sydämen kohdalla, ja se meinasi nielaista minut kokonaan. Se tuntui konkreettisena tiukkana puristuksena rinnassa. (Minulla kun on tapana nähdä kaikki kuvina, niin tämä oli sellainen Haisulin näköinen ja yhtä pelottava.)

Ajattelen omalla keittiöpsykologiallani, että se saattaa joku ahdistava tunne, joka nousee niin kaukaa lapsuudesta, ettei sille ole olemassa sanoja tai muistikuvia, vain ruumiissa tuntuva kipu. Ja nyt tämä työstressi on kolahtanut jotenkin siihen.


Pentele, tämä on ollut oikeasti hyvä päivä, mutta tulikin kirjoitettua synkkää asiaa. Ja synkkiä on kuvatkin, varjossa kuvattuja. Mutta kun niin tykkään näistä ruovikkomaisemista. Kirkkaassa auringonpaisteessa kävin lenkillä, vaikka pakkanen ja tuuli pakottivat puolen tunnin jälkeen jo takaisin. Sittenpä saattoikin mennä jo päiväunille.


16 kommenttia:

  1. Hyvä, että pystyt ottamaan lunkisti.
    Monenlaisia ajatuksia mietiskelet päivän aikana; sitä kun haluttaisi käydä tyttöjä tervehtimässä, mutta sitten taas alkaa ahdistaa..

    Vilkaan viikonlopun jälkeen on aina kiva kun saa rauhallisen maanantaipäivän viettää rauhassa..

    Oma päiväni oli tänään vähän synkeä, jospa huomenna parempi..

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei tarvitse rampata loman vuoksi lääkärissä nyt. Miten voisit unohtaa työn?
    Toivottavasti tämä kirkkaus jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa voit tehdä tuttavuutta sen haisulin kanssa. Kyllä sinä sen kanssa vielä ystävystyt :)
    -WSE

    VastaaPoista
  4. Sooloilija, oikein hyvää päivää toivon sinulle sitten tänään!

    Eevis, ainakin talvisen näköisenä säilyy, sekin on enemmän kuin tumma vesisade.

    WSE, parin viikon päästä on aika sille jollekin omalla kustannuksella ;)

    VastaaPoista
  5. Kuulosti paniikkihäiriölle...
    Tuttuja miulle nuo möykyt.
    Minusta se näyttää Möröltä.
    Isommalta kuin Haisuli.

    Siinä työpaikassa on jotain
    mikä alitajuisesti pelottaa sinua?

    Kauniita kuvia.
    Meillä ei ou lunta...

    VastaaPoista
  6. Hallatar, mulle tämä on uutta näin voimakkaana. En yhtään ihmettele, vaikka olisin kehittänyt paniikkihäiriön. Työn määrän ja sisällön lisääntyessä on mennyt hallinnan tunne ja jokainen meistä töissä oireilee sitä vähän omalla tavallaan. Useimmilla on varmaan sama tunne kuin minulla: kuinka täältä pääsee pois.

    VastaaPoista
  7. Kustannusneuvotteluita ajatellen tiedoksesi kerron, että teen parhaillaan eräälle organisaatiolle yksilötyönohjausta tavoitteena työkyvyn ylläpito. Siinä ei tarkastella pelkästään työtä, vaan kokonaisuutta. Kyseessä henkilö, jolle on kuorma käymässä liian raskaaksi. Työnantaja maksaa.
    :)
    -WSE

    VastaaPoista
  8. WSE, onko sinulla uusi aluevaltaus? Tuollaista yksilöllistä työnohjausta minulle suosittelikin työterveyspsykologi, jonka kanssa kävin kuukausittain puhumassa. Jos (!) palaan takaisin, tahdon kyllä neuvotella sen ja valita vielä itse henkilönkin. Se ja kevennetty työtaakka tulee todellakin työnantajalle halvemmaksi kuin maksaa eläkkeeni.

    VastaaPoista
  9. Minäkin olen ollut tuon olkapääni vuoksi pitkään töistä pois ja vaikka työkaverit on ihania, jostain syystä en halua mennä työpaikalle edes käymään. Sairauslomatodistuksetkin olen laittanut postissa. Parin läheisimmän kanssa olemme soitelleet ja vaihtaneet kuulumisia. Mutta ihan helposti en mene kahville töihin vaikka ei mitään syytä olekkaan miksi en menisi.

    VastaaPoista
  10. Susanne, ehkä vain tekee niin hirveän hyvää saada olla tämänikäisenä pois töistä. Kun siellä on niin kauan jo ollutkin. Ja ainahan voi kysyä, mitä tämä olkapääni haluaa kertoa minulle...?
    Tätä kysyn aina joltakin uudelta krempaltani .

    VastaaPoista
  11. Katriina, tavallaan tämä työkyvyn ylläpitoon tarkasti keskittyvä ohjaus on uutta, työnohjausta olen tehnyt jo vuosia. Jos olet kiinnostunut aiheesta, laita s-postia osoitteeseen tyonohjaus[a]comhem.se.
    -WSE

    VastaaPoista
  12. Tulin vain sanomaan, että on todella kaunis tuo metsämaisemakuvasi.

    Toivon sinulle rentouttavia päiviä.

    VastaaPoista
  13. WSE, tähän asti olen käynyt ryhmässä työnohjauksessa, yhden kerran myös yhteen oppimisprosessiin liittyvässä ohjauksessa, joka olikin tehokkainta. Tällainen työkyvyn ylläpitoon tarkoitettu työnohjaus on minulle uutta. En ole siitä vielä puhunut sen enempää esimiehilleni, kun en ole osannut ajatella paluuta.

    Arleena, kiitos! Rinteessä näkyy kivasti, miten ylempänä on kylmempää.

    VastaaPoista
  14. No hö, taas vastaat itse kysymykseen, jota mietit.

    Työnohjaus ei sitä möykkyä auta, luulisin, vaikka hyväksi sekin on ja jatkossa kannattaa sitä vaatia. Mietin terapiaa, jota pidän ratkaisevana omien rajojen löytymisessä. Helppoa ei ollut, useasti suututti ja tympäs lähteä ja paniikki ja ahdistus iski öisin, mutta kannatti. Poistui musta kupliva mutavelli sisältä.

    Kaipa sillä jotain samoja lähtökohtia on.

    Nää jutut selviää aikanaan, niitä ei voi jouduttaa, mutta kuulostaa siltä kuin olisi aika. Siellä ois se kurssi..

    Niin ja hei, siskolle saa soittaa.

    VastaaPoista
  15. En koe noita kuvia synkiksi, ylimmässä varsinkin on levollista kauneutta... omakin levottomana laukkaava mieleni rauhoittui sitä katselemaan.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi, arvelen että olemme sukua ja edustat sitä Oulun sukuhaaraa?
    Terapiaahan itsekin toivon ja siihen suuntaan nyt toimin. Kaipaisin myös kovasti rosenia, mutta kurssi on hirveän kallis ja maksan edelleen noita kameroita. Sillä rahallahan käy muuten jo kuusi kertaa Merjalla, ehkä raskisin aloittaa edes yhdellä.

    Virva, ehkä tuo maisema vetoaa minuunkin juuri rauhallisuudellaan. Kiva kun tykkäsit!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...