Tuleeko teille muille huono omatunto, jos sohvan kutsu on suurempi kuin kirkkaalta taivaalta paistavan auringon? Kun kerrankin on lomalla ja on aikaa ulkoilla ja harrastaa sitä ruumiin kaipaamaa liikuntaa, laahustaakin vain yöpaidassa ja villasukissa koko aamupäivän tehden hetken sitä ja toisen tätä.Eilen hain kirjastosta lainaksi levyjä, koska juuri nyt Chopinin rauhalliset preludit ja nocturnit ovat sitä, mitä kaipaan. Ne tuovat mieleen hauraan vanhan pitsin. Tiedättehän tämän koskettavan Nocturnin Pianisti-elokuvasta? Minulla on kotona melko pieni valikoima klassista musiikkia eikä yhtään Chopinia. Viime vuosina en ole kuunnellut juurikaan klassista. Joskus laitan soimaan Max Bruchin viulukonserton, joka on yksi niistä, jotka soittavat suoraan sieluuni.
Onnistuin nukkumaan yhdeksän tuntia yöllä ja vielä hyvin, mihin arvioni mukaan on ennenkin mennyt puolitoista lomaviikkoa tai joskus koko kesäloma. Tästä se paraneminen taas alkaa. Verenpainekin on alkanut aamupäivisin laskea liian matalaksi eli voisin vähän vähentää lääkitystä. Otin tänäkin aamuna kolmea lääkettä ja illalla otan vielä kaksi tabua lisää!Aamun blogikierroksella löysin Kannat kattoon -blogista linkin ihaniin valokuviin, jotka nyt eivät mitenkään liity minuun, mutta valokuvauksen mahdollisuuksiin kyllä. Ammattikuvaajan ihanaa kädenjälkeä, josta huokuu parin onnellisuus ja jossa maisema takana hengittää!
Levoton poukkoiluni voisi viedä minut nyt seuraavaksi ulos. Ehkä otan pyörän ja polkaisen sillä parisataa kaloria, mieluiten suoraan mahasta, kiitos.
Kauneuden kaipuu on ihmisellä niin sisäänrakennettua: nautin tästä tämän päiväisestä kirjoituksestasi; kuuntelin ensin Chopinin musiikkia (ja palasin mielessäni parin vuosikymmenen takaisiin muistoihin kun kävin Chopinin haudalla Pariisissa)..
VastaaPoistaSen jälkeen ihailin sinistä pulloa kuvassa. Senjälkeen ihailin Kannat kattoon-blogin kautta niitä ihania valokuvia: oi kuinka jotkut ihmiset voivat olla onnellisen näköisiä!
Ja vielä viimeinenkin kuva on syksyisen ihana, viileää vettä ja keltasävyä (kuten omassakin tämän päiväisessä jutussani).
Pyöräilemisiin!
Mullekin on nyt väsymys iskenyt. Saattaa olla, että vasta nyt voin sille antaa vähän tilaa, kun siskon tilanne on parempi. Sohvalla en osaa torkkua, mutta menen nukkumaan jo klo 21 ja posotan aamuun saakka.
VastaaPoistaKuulostaapa tosiaan siltä, että toipuminen alkaa, kun alat hoitaa itseäsi kauneudella ja rauha laskeutuu sisimpääsi hiljalleen. Suot saman myös meille, eipä tee pahaa tuo musiikki.
VastaaPoistaKunhan se ei lopu siihen, että palaat töihin ja kuukauden päästä sama uusiksi?
Ihana sininen pullo.
VastaaPoistaTänään oli kaunis päivä ja eilen myös. Aamuisin on kiva liikkua raikkaassa säässä.
Kyllä meillä on sohva ahkerassa käytössä, yleensä makoilen siinä tv:tä katsellen, silloin kun katselen.
Kauniin pelkistettyjä kuvia täällä. Nyt vasta löysin tänne. Laitan osoitten muistiin lukijaani.
VastaaPoistaSooloilija, kaikki kaunis ravitsee sielua. Sitä vain ei jaksa ottaa vastaan eikä edes hankkia eteensä, kun on liian kuormittunut.
VastaaPoistaNoita valokuvia onnellisesta parista katsoin kauan, muistan vielä hämärästi, minkälaista se oli joskus maailmassa.
Vicki, sinua on siunattu lahjalla, joka takaa terveytesi! Hyvä nukkuja varmaan pystyy nollaamaan paineita unissaan, ja eikö sulla olekin vilkas unielämä? Varmasti jatkuva paine siskon kamppaillessa hengestään vaatii nyt veronsa.
Eicka, heräsinkin tänään miettimään, mitä jatkossa pitäisi tehdä. En vain keksinyt mitään :-)
Arleena, pidän tuota pulloa kylpyhuoneen seinähyllyllä ihan vaan tuottamassa iloa. Ostin sen joskus Lontoosta tekijältä suoraan.
VastaaPoistaLiisa, kiva kun tulit!
Ihanan kotoiset on ensimmäiset kuvasti. Oikein kutsuvia..
VastaaPoistaRitahelinä, sohvan kutsu on kuin seireenien laulu Odysseukselle, pitäisi sitoa lipputankoon kiinni, että voisi vastustaa sen kutsua.
VastaaPoistaPidän näistä kaikista kuvista, tosi kauniita!
VastaaPoistaIhan sininen pullokin:)
Kiitos Raija!
VastaaPoistaTuo pieni, salaperäinen hattukuva oikeassa yläkulmassa on niin mahtava, niin mahtava :)
VastaaPoistaJa toimii myös kommenttilaatikossa. Noin makeaa kuvaa en ole nähnyt missään.
Susanne, kiitos! Suvan on ottanut viime vuonna juhannuksenvietossa Eicka-sisko. Näitten pikkukuvien kanssa en näköjään pääse sovintoon, vaihdan niitä koko ajan. Mutta tämän ajattelin nyt sopivan omenapuun alle lököttelyyn. Omaksi lepopaikakseni olen blogin perustanutkin.
VastaaPoistaÖh, siis KUVAN.
VastaaPoista