torstai 8. lokakuuta 2015

Tyylikäs huulipuna- ja kynsilakkasävy syksyyn


Elokuussa sitä alkaa jo odottaa ja syyskuun loppupuolella siihen voi jo upota täysillä: lempiväriini kanervan- ja viininpunaiseen. Malvanväriseksikin noita voisi joku kutsua, mutta ehkä malva on vaaleampaa. Erilaisissa syvyysasteissa nämä vetoavat minuun juuri syksyllä, ja joka syksy ne tulevat yhtä varmasti kuin pimenevät illat ja varisevat vaahteranlehdet. Olen syksyihmisiä, rakastan viileää ilmaa ja rapsakkaa aamupakkasta. Tämä on vuodenaikani. Talvi on toinen.


Ostin jo kesällä Cliniquen Love Pop -sarjasta itselleni syksyä varten värin 13, tuollaisen himmeänpunaisen, joka sopii väreihini, mutta ei pomppaa esiin liian punaisena. Laatu on noissa punissa muuten ihana: pysyvä ja kuitenkin tarpeeksi pehmeä ja voidemainen.

Vähän epäselvää kuvitusta.


Keskellä suurin suosikkini syksyyn, viime vuonna hankkimani ja silloinkin esittelemäni (täällä) Yves Rocherin Grand Rouge -sarjan Mauve Subtil 22. Se on tummempi kuin muut syksypunani, syvä ihana päiväväri, joka ei kuitenkaan ole liian punainen huulilla. Sanoisin tätä väriä hienostuneeksi. Neutraalin silmämeikin kanssa ainakin oma oloni on tässä sellainen;)


Uuden huulipunan osto tulee aina mieleen, kun joku pännii tai on muuten vaan myöhästynyt bussista. Paitsi tunnesyöjä, olen myös samaa luokkaa huulipunan hankkijana. Viimemmäksi ostin Lancomelta ihanan talvisävyn 244 Rose Amnesia. Heti helpotti! Hiukan ruskettuneella iholla se ei näyttänyt miltään, mutta nyt syksyn valon muututtua jo kylmemmäksi ja ihon vaalennuttua se alkaa olla parhaimmillaan neutraalina päiväpunana.


Nämä kolme ovat aivan lähellä toisiaan. Laatikossa saattaa olla muutama muukin vielä samaa väriperhettä, mutta vanhempia. Uudet vaan kiinnostavat enemmän, ei siitä pääse mihinkään. Näistä kolmesta Clinique on kiiltävin, kuten näkyy.


Ostin kesällä Kikolta kaksi kynsilakkaa, hintaan 1.70 € kipale! Tai ostin kolme, mutta tummansininen ei ollut minua varten. Sen sijaan tämä -mikä väri se nyt onkaan, sammutettu viini, paperille kuivahtanut viinitahra vai kanerva?- tämä on loistohankinta. Väri levittyy ihmeekseni täysin peittäväksi jo yhdellä kerroksella. Kuvaa varten olen kuitenkin lisännyt toisen kerroksen, koska muutaman työpäivän jälkeen kärjissä oli jo kulumaa. Ihan täysi kymppi kynsilakkana!

Molemmissa kuvissa on kynsillä kuitenkin sama lakka:)

Toinenkin ihan kiva sävy löytyi, neutraalimpi ja aavistuksen helmiäishiukkasia sisältävä taupe. Se ei ole yhtä peittävä, vaan tarvitaan ainakin kaksi kerrosta. Ihan normaalia siis. Tämän kestävyyskään ei ole toisen luokkaa, vaan kynnenpäistä lakka kuluu pois jo päivässä, vaikka olisi päällyslakkaakin. Joka päivä saa siis lisätä yhden kerroksen. Annan sen sille anteeksi, koska väri on kiva käytössä.






9 kommenttia:

  1. Ihan sun sävyisiä juttuja. <3 Toi puna on niin täydellinen sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus nuorena käytin syksyllä oranssia huulipunaa ja ihmettelin, miksi näytän niin valkoiselta. Omien värien löytäminen vei aikaa;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! En muuten koskaan saa kynsiäni juuri tuon pidemmiksi. Ne liuskoittuvat kärjestä, vaikka tekisin mitä. Tosin äidilläni oli pitkät kynnet, kun olin lapsi ja hän vihaisena iski todellakin kyntensä käsivarteen, joten en ehkä välitäkään.
      Mutta sinulla on todella kauniit pitkät kynnet!

      Poista
  3. Kauniit sävyt! Syksy on hyvä vuodenaika, on ihanaa seurata luonnon väriloistoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoinen myrsky irrotti hyvin lehtiä, ja nyt on kiva kahlata vaahteranlehdissä Vilman kanssa:)

      Poista
    2. Rapsutukset Vilmalle <3

      Poista
  4. Näistä huulipunista en osaa sanoa muuta kuin että omassa punassani pitää olla ripaus lämmintä sävyä. Muuten muutun kalvakaksi. Olen väreiltäni kai joku loppusyksy ja se on hassua, kun en erityisemmin pidä koko syksystä. Murretuista väreistä kylläkin pidän. Mukavaa syksyä syksyihmiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina kiva katsoa ihmistä, joka on löytänyt omat värinsä. Silloin silmät tuikkivat ja iho hohtaa kauniina, ulkonäkö on siis parhaimmillaan. Maanläheiset tai joskus leimuavat syysvärit olisivat kovasti mieleeni, mutta ihoni lähelle niitä ei kannata tuoda. Olen vähän vältellyt niitä kotonakin, mutta en toisaalta halua tänne pinkkiäkään.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...