lauantai 21. tammikuuta 2012

Vaihtelu virkistää


Yhtäkkiä on ilmaantunut jostakin energiaa tähän tätiin ja olen puuhaillut kaikenlaista kotona nyt vapaaviikolla. Luulen sen johtuvan siitä, että päätin alkaa syödä vähän enemmän. Kroppani on ollut varmaan säästöliekillä monta kuukautta, kun painonlaskukin on lähes olematonta. Ei ihme, etten ole jaksanut tehdä paljon mitään. Nyt piti koiralenkilläkin pistää välillä juoksuksi!


Innostuimme perjantai-iltana siirtelemään huonekaluja uuteen järjestykseen. Olohuoneemme on aika tilava, mutta joka seinällä on oviaukko. Olemme pitkään miettineet, miten voisi vaihteeksi katsoa televisiota nojatuoleista. -Ja nuo tuolit, hohhoijaa, eivät todellakaan näytä sellaisilta, jotka nyt valitsisin, mutta saavat vielä kelvata. Paitsi jos jotkut Todella Hyvät tulee vastaan...


Sohva kuitenkin näyttää meistä ihan kivalta tuossa uudessa paikassa. Takaa mahtuu kulkemaan ja tuohon tulee kiva seurustelunurkkaus. Siinä näkee nyt myös lukea kunnon valoissa.

Silti tekisi mieleni ripustaa lamppu myös tuon sohvapöydän päälle. Tahtoisin siihen Frandsenin Neptun-valaisimen, jota olen Iskussa käynyt hinkumassa ruokapöydänkin päälle. Aika hintava se on, ja siksi on vielä jäänyt haaveeksi.



Musta pöytä on palvellut työhuoneessa miehen työsalkun alustana. Tämä vanha puupöytä kannettiin nyt kokeeksi tuohon, jotta saatiin paikka lampulle. Vaihdoin tänään siihen tuon mustan Ikean lampun ja siihen vähän pienemmän varjostimen.


Telkkarin viereen sopii mielestäni paremmin tämä Pentikin puuvartinen lamppu ja siihenkin vaihdoin pienemmän varjostimen.


Takana oleva pikkupöytä on isäni äidin kangaspuitten tuoli, suuri aarteeni. Löysin sen joskus lapsena isoisän vintiltä. Se on palvellut viimemmäksi miehen yöpöytänä, mutta sai siirron nyt olkkariin. Vähän sekalainen seurakunta tämä kalustus on, ja jotakin stilisointia tarvitaan.


Ison pöydän päällä ei ole koskaan ollut lamppua, vain kynttiläkruunu. Itse asiassa pistokekin asennettiin kattoon vasta tänä syksynä. Tänään lopultakin sain hankittua siihen valaisimen. Olin menossa Sokokselta ostamaan yhtä toiseksi-parasta-mallia, kun ajoimme Sisustus Ilon ohi ja huomasin ikkunassa Kartellin valkoisen Fly-valaisimen. Se oli juuri sellainen, jota olin ajatellut. Nopean u-käännöksen jälkeen selvisi, että hintakin oli tosi kohtuullinen. Nyt pitää sitten jaksaa odottaa kaksi viikkoa, kun yhtään valkoista ei ollut varastossa.

Tällainen:
kuva lainattu

Toivottavasti se passaa paikalleen. Halkaisija on puolisen metriä.

***
Ja vasta nyt huomasin kuvista nuo olohuoneen kamalat kaihtimet. Minun on pitänyt hankkia valkoiset kankaiset laskosverhot siihen, kesällä kun on pakko varjostaa vähän aamuaurinkoa. Odotan, että yhtiössämme tehdään ikkunaremontti lähivuosina, tai kuvittelin, että se olisi tehty jo, ja siitä syystä en ole halunnut satsata sälekaihtimiin. Kaikki täällä tapahtuu hi-taas-ti.

Viherkasveista olen vähitellen hankkiutunut eroon, niitä oli ennen paljon ja muutamat isojakin. Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse hoitaa niitä. Kun näyttää pahalta, ostan muutaman uuden. Opin tämän yhdeltä ystävältäni ja se tuntuu helpottavalta!


10 kommenttia:

  1. Tämä voi nyt kuulostaa tyhmältä mutta oi että, kun on mukavaa nähdä ei stailattu, jonkun virran mukana menevä sisustus. Teidän koti on koti. Tauluja, kirjoja, asioita jotka kertovat asukkaistaan.

    Meillä on myös etsinnässä lamppu ruokapöydän yläpuolelle, tai siihen tarvitaan varmaan kaksi tai kolme, riippuen koosta. Sitä oikeaa odotellessa...

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo Fly! Sama homma meillä, ruokapöydän päälle pitäisi löytää parempi lamppu. Kevään tullen sen hankinta aina unohtuu, kun pärjätään luonnonvalolla. Että jos taas kitkuttaisi pari kuukautta, niin kohtahan oston voisikin siirtää syksyyn:)

    VastaaPoista
  3. Viherkasvien osalta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: ei ole pakko, jos ei halua. Joulun aikaan kukkani on amaryllis ja muuna aikana - jos siltä tuntuu - orkidea. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisi... tällä hetkellä takkahauoneessa on lasipurkissa kaksi koivunoksaa. Ei tarvi kastella.

    VastaaPoista
  4. Tunnelmallinen, kodikas ja tyylikäs on kotinne, niinkuin monesti on tullut jo sanottua :) Tuohon olohuoneeseen ko istahtaa, niin tulee lämmin olo.

    eikka

    VastaaPoista
  5. Juu, just niin kuin pikkujutut kommentissaan, teidän koti näyttää teidän kodilta, hyvä! Kodikkaalta ja viihtyisältä, kodilta jossa on mukava elää.

    VastaaPoista
  6. Pikkujutut, minä kyllä toivoisin, että joku tulisi ja auttaisi vähän stailaamaan;D
    Meillä täytyy tyytyä yhteen lamppuun katossa, kun kääntelen pöytää parin viikon välein.

    Kanelia ja kardemummaa, kyllä sitä keskitalven selviää kynttilöillä ja tunnelmavaloillakin ja kohta ei taas lamppuja tarvitakaan. Sillä meilläkin on kitkuteltu.

    Aikku, palmuvehka on kiva hoitamattomanakin, ehkä hankin vielä sellaisen. Entiset olen heittänyt menemään, kun ovat kasvaneet liian isoiksi.

    Eikka, kuinkahan viihtyisäksi tuntisi olonsa kiiltävän valkoisessa matottomassa talossa? Tai tietysti isäntäväki, joka on valinnut ne, mutta muut?

    Rita, kodikas tarkoittaa meille monille sitä, että tavaraa on hankittu ja kertynyt monelta eri vuosikymmeneltä. Kun ei ole pantu lusikoita jakoon vielä kertaakaan, on paljon alkuperäistäkin. Eikä ikäväkseni mitään mitään kunnon disainia, vaikka siitä pidänkin;)

    VastaaPoista
  7. Piristävää on vaihtaa järjestystä, olohuone näyttää ikäänkuin uudelta taas.
    Valoilla on suuri merkitys sisustuksessa ja pöytävalaisimia on helppo muuttaa aina sinne mihin valoa tarvitaan.

    VastaaPoista
  8. Arleena, valoilla on valtavan suuri vaikutus. Sen huomaa paikoissa, joissa on vain yksi kattolamppu.

    VastaaPoista
  9. Olohuoneenne on elämänmakuinen.. viihtyisä ja kaunis! Sellainen, missä voi olla kotonaan <3

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...