sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Miesruokaa


Isänpäivänä sai äiti väistyä rehuineen keittiöstä, kun Nuorempi Poika saapui porukoineen tekemään isälle miesruokaa. Poika tuntee isänsä, joka jo kaksikymppisenä Pariisin katuja vaellellessamme ilta illan perään tilasi vasemman rannan pikkuravintoloissa hampurilaisen ja ranskalaiset oluen kera. Minä tietenkin tutustuin erilaisiin pateisiin, etanoihin, kaloihin, jäädykkeisiin ja muihin ranskalaisen keittiön kolmen ruokalajin illallisiin.


Tänään purilaiset koottiin karitsanjauhelihasta paistetusta pihvistä, mozzarellasta, punasipulista ja tomaatista ja höystettiin herkullisilla kastikkeilla. Sämpylät oli paistettu nopeasti pannulla yrttiöljyssä. Koko homma kruunattiin vielä uunista tulleilla mausteisilla lohkoperunoilla.

Nyt ei karpannut kukaan ja ruoka maistui hyvältä!


¤-¤-¤-¤-¤

P.S. Oma projektini on edistynyt ihan kivasti: kahdeksassa viikossa olen pudottanut seitsemän kiloa. Kolme senttiä on lähtenyt rinnasta, kahdeksan vyötäröltä, yhdeksän lantiolta ja kolme reidestä. Jos en näkisi lukuja, en uskoisi millään. Että olen siihen pystynyt!

Tämä tuntuu ihmeen vähän vaatteissa, mitä nyt ovat mukavan väljiä. Pari yöpukua roikkuu päällä, siinä kaikki. Nyt on tarkoitus jatkaa samalla tavalla, pikkuhiljaa ruokamäärää lisäten ja samalla pudottaen lisää.


5 kommenttia:

  1. Ihana ajatus; miesten ruokaa! Ja hienoa pojalta tehdä se!

    VastaaPoista
  2. Lienee syytä siirtyä lounaalle, tuli nälkä tästä.

    Onnittelut kiloista ja senteistä. Pudotus jatkukoon hyvillä mielin. Sanoo siis hän, joka löysi vaateekaapistaan farkut, jotka menivät päälle muttei kiinni.Höh! Roikkuvat nyt kaapin edessä, jotta näen ne koko ajan- siis suklaapala vai farkut? Toivossa eletään.

    VastaaPoista
  3. Hyvännäköistä miesruokaa!
    Ihanaa tuo pienentymisesi ja vaatteiden pyöriminen päällä.
    Yritin jo eilen tulla kommentoimaan, mutta joku pätki, kokeilen nyt?!

    VastaaPoista
  4. Ihan selvää miesruokaa! Meidän miehellä sama ruokamaku -matkallakin. Mutta ei tuo ihan normihamppari ole, tekisipä mieli itsekin maistaa tuota herkkua.

    Mahtava pudotus ja kyllä se jo viimeksi kaventuneista kasvoista näkyi!

    eikka

    VastaaPoista
  5. Lepis, mies ja pojat syövät mielellään hamppareita, joten kyllä se heille juhlaa on.

    Pikkujutut, kyllä se auttaa, jos koko ajan näkee, mihin yrittää pyrkiä. Voisi toimia ihan jääkaapin ovellakin;)

    Rouva K, välillä pätkii täälläkin. Ja olen harmissani, kun uudistettu bloggeri ei tunnista enää vanhaa tietokonettani töissä. En pääse siellä kirjautumaan sivulleni.

    Eikka, itsetehtynä hampparikin on tietysti ihan eri maailmasta kuin mäkkäriltä. Vaikka ei kumpikaan kuulu mun herkkuihin -paitsi se broileriversio kotitekoisena.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...