maanantai 5. syyskuuta 2011

Kohtaamisia


Tapasin viikonloppuna ihmisiä, joista osan kanssa oli ehtinyt kulua täydet kolmekymmentä vuotta edellisestä näkemisestä. Toki suurimman osan kanssa oli vietetty kakskytvuotis- ja kakskytviisvuotisjuhlia, mutta muutama ei ollut päässyt niihin. Ja ihan saman näköisiä ja oloisia olivat kaikki tietysti vieläkin! Ihminen ei tosiaan muutu kovin olellisesti. Mitä nyt muutama kilo oli vuosien varrella kertynyt mukaan.



Yhteisen aterian valmistamisen ja nauttimisen lomassa jokainen sai kertoa elämänsä käänteistä ja tärkeistä tapahtumista. Välillä saunottiin savusaunassa ja tavallisessa saunassa, naiset toisessa ja miehet toisessa, ja sitten vaihdettiin. Maatilamatkailupaikassa kun oli mistä valita.


Loppuilta turistiin tulilla. Kuulimme monta tunteita herättävää tarinaa. Hyvin samanlaisia ratoja olivat kuitenkin ajatukset ihmisillä kulkeneet viidenkymmenen vuoden ikään tultaessa. Meitä matkan varrella väsähtäneitäkin oli monia, kukin oli vaan ratkaissut asian omalla tavallaan. Ainakin kaikille oli selvää, mikä elämässä on tärkeää. Ja yllättävää tai ei, niin urallaan pisimmälle päässeet olivat edelleen innostuneimpia työstään.


Pallo heitettiin taas seuraavalle. Viiden vuoden päästä tavataan jossakin.

5 kommenttia:

  1. Tulipa lämmin olo tätä lukiessa. Ihmisten tarinat koskettavat aina. Ja niiden jakaminen, varsinkin tulilla ;D

    eikka

    VastaaPoista
  2. Eikka, meitä oli peräti kaksikymmentä. Siihen mahtui monenlaista tarinaa, ja avoimesti kerrottuna. Ja on ollut ihanaa, kun sähköposteja sinkoilee joka puolelta. Kun kaikki aikuistuvat, rajat häviävät ja sisaruus säilyy.

    VastaaPoista
  3. Noinkin pitkän ajan jälkeen tapahtuvat Jälleennäkemiset ovat varmaankin unohtumattomia!

    Hieno tarina.

    VastaaPoista
  4. Minulla on samanlaisia kokemuksia vanhojen tuttujen tapaamisesta. Oleellinen ihmisessä ei muutu, vaikka häntä elämä kuinka kaltoin kohtelisi ja hempeästi hellisi. Minulla oli yhden tällaisen tapahtuman jälkeen niin liikuttunut olo, että itkin autossa koko kotimatkan. Hyvä olo oli kuitenkin!

    VastaaPoista
  5. Kati, olen tosi iloinen, kun niin moni halusi ja pääsi mukaan. Vain muutama on jäänyt näistä tapaamisista kokonaann pois.

    Päivi, sähköposteissa moni kertoi meilläkin, miten syvältä tapaaminen oli koskettanut. Minullekin jäi tästä onnellinen olo.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...