Tätä salaattia olen hehkuttanut ennenkin, mutta se ansaitsee kyllä vielä yhden postauksen. Tarjosin tätä ystävilleni alkuviikosta lounaaksi. Alunperin Pirkka-lehdestä repäisty salaattiohje on ollut meillä monta kertaa käytössä. Siinä vain on maut niin kohdallaan, ja niitä makuja on paljon!
Miniluumutomaattien aromit moninkertaistuvat uunissa, ja parmankinkusta tulee uunissa ihanan rapeaa. Voimakkaanmakuiset parmesaanilastut ja rucolanlehdet saavat kontrastia makeista rypäleistä ja mukavaa suuntuntumaa antaa paahdetut pinjansiemenet. Koska makuja on paljon, sopii salaatti mielestäni pääateriaksi.
RAPEA PARMANKINKKUSALAATTI
Näitä tarvitaan neljälle pääruokana:
1 pkt (80 g) parmankinkkua
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja, luumukirsikkatomaatit ovat parhaita
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
pätkä kurkkua, vaikka 10 cm
1/2 rs vihreitä rypäleitä, tai kourallinen
1/2-1 dl pinjansiemeniä
n. 50 g parmesaania
1 ps (150 g)salaattisekoitusta tai jääsalaattia
1 ruukku rucolaa
Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1½ rkl balsamiviinietikkaa
1/2 rkl juoksevaa hunajaa tai sokeria
mustapippuria
suolaa
- Levitä parmankinkkuviipaleet leivinpaperin päälle pellille. Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele ne pellille halkaisupinta ylöspäin. Valuta tomaateille oliiviöljyä ja rouhi päälle hiukan pippuria. Paista uunin yläosassa 225 asteessa 8-10 minuuttia. Seuraa uunia, kinkku ei saa palaa! Anna jäähtyä.
- Suikaloi kurkku ja puolita rypäleet, pienet ovat nätimpiä kyllä kokonaisina.
Paahda pinjansiemenet pannulla ilman rasvaa, varo palamista. Leikkaa juustohöylällä tai perunankuorimaveitsellä parmesaanista lastuja.
- Revi salaatti sopiviksi paloiksi laakealle vadille. Lisää puolet rucolanlehdistä.
Kaada kastike salaatin päälle ja sekoittele vähän. Lisää kurkut, rypäleet ja kirsikkatomaatit. Revi rapeat kinkkusiivut paloiksi salaatin päälle, lisää koristeeksi loput rucolanlehdet, pinjansiemeniä ja parmesaanilastuja.
Tarjoa rapsakan vaalean leivän kanssa hyvässä seurassa. Minusta tämän kanssa sopii aavistuksen makeutta sisältävä riesling.
Italiaanot ne vaan on osanneet keksiä hyviä makuja. Ei tässä juuri rössypottua tule ikävä.
NAM! Aion varmasti kokeilla - harmi, että tuli laitettua pizzataikina kohoamaan täksis illaksi, muuten tämä olisi ollut loistovaihtoehto!
VastaaPoistaNautinnollisia hetkiä viikonloppuusi.
Ei rössypotussakaan mitään vikaa ole, mutta kyllähän tuo on sata kertaa parempaa ;D
VastaaPoistaHyvää viikonloppua! Vasarannaputtelua kai tiedossa.. Mulla sohva ja tv omassa käytössä ;D
eikka
Heljä, kummasti rupesi tekemään nyt pizzaa mieli:) En ole tehnyt sitä varmaan vuoteen. Maistuvaa iltaa!
VastaaPoistaEikka, täällä naulain naputtaa ja saha soi. "Ilo katsoa työntekoa, kun mies tietää mitä tekee", huokaisi juuri mieheni, joka seuraa suu auki sivusta seinäntekoa:D
Mukavaa perjantai-iltaa sulle!
Oi, kiitos muistutuksesta. Tälle on tilaus ensi viikolle. :) Hemmottelen erästä näillä kaikilla ihanilla aineksilla..
VastaaPoistaSooloilija, oon ihan varma, että eräs tykkää, ja sinäkin. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaOulun sukukokouksessa maistoin Sokeri-Jussin rössypottua, jota joku amerikkalainen ruokatoimittajakin oli erikoisuutena käynyt maistamassa, ja kyllä se oli hyvää! Harmi kun moni porukasta ei uskaltanut kokeilla, vaikka oululaisia ollaan! -Ulla
VastaaPoistaUlla, ihmettelen kyllä, ettei jotkutuskaltaneet edes kokeilla, ei siinä mitään kobraa syödä! Vaikka rössypotusta mulla on huono kuva, niin se juontaa juurensa vanhaan kouluruokaan, kun syötiin rössypottua, makaronivelliä ja kaalikeittoa. Opettaja istui vieressä ja pakotti syömään loppuun.
VastaaPoistaNykyisin niihin osataan tehdä jo hyvä liemi.
Muistinpa yhtäkkiä, että kun lapset olivat pieniä, tein itse rössypottua. Kaupasta sai silloin ainakin veripalttua ostaa. Jo päiväkodissa oli rössypotun maine kiirinyt, vaikka lapset eivät olleet maistaneet sitä, ennakkoluulot estivät siitä pitämästä. Onhan se aika ruman näköistä soppaa, vaikka hyvvää onkin. Nuilla savolaisilla on se mykyrokka, josta kyllä pidän kanssa. Anoppi ossaa tehä sen hyvin.
VastaaPoistaeikka
Eikka, kaikista pahinta rössypotussa oli minusta neliön muotoon leikattu rössy, ei suinkaan sen maku. Ne neliöt oli kuin vaahtomuovista tehtyjä, ei yhtään ruoan näköistä. Mää oon niin nirsosilmänen, että mulle ei kelpaa väärin viipaloitu pottukaan.
VastaaPoistaEn ole pitkään aikaan paahtanutkaan parmankinkkua,saman vinkin antoi myös tuttu toimittaja Kodin Kuvalehdessä, mutta kiitos muistuttamisesta!
VastaaPoistaLumo, parmakinkku rapsahtaa kivasti paloiksi paahdettuna.
VastaaPoistaTää on tosiaan hyvää. Olen tehnyt tätä useastikin.
VastaaPoistaOlivia, hyvä alkuperäinen ohje siis!
VastaaPoista