torstai 19. toukokuuta 2011

Mää olen böbi, osa III

Kuvassa Päivi Meriläisen työ Apostolit. Muistuttavat muuten erehdyttävästi keskisuomalaisia naistaiteilijoita.

Huomasin tuossa kuuden aikaan sohvalla Annaa lukiessa, että olen unohtanut töistä tullessa ottaa ilta-verenpainelääkkeet. Höh! Otan ne aina heti kotiin tullessa enkä ole vielä koskaan unohtanut.

Kylppärissä huomasin, etten ollut ottanut edes aamulääkkeitä. Niin ei ole tapahtunut ikinä ennen, rutiini pitää siitä huolen. Mitämitämitä?


Muutama vuosi sitten, kun en joinakin päivinä saanut millään päähäni, olinko ottanut lääkkeet vain ei, hankin kaksi pyöreää pikkudosettia. Turkoosi on aamun neljää ja oranssi illan kahta nappia varten. Siitä on ollut helppo tarkistaa päivän kohdalta, onko tabut otettu. Sekään ei auta siis, jos ei muista katsoa koko dosettiin päin. Ja nyt on parin viikon ajan pitänyt ottaa vielä yksi puolikas ennen nukkumaanmenoakin.


Juuri tänään unohduksen jälkeen oli sitten myös töissä niin tiivis päivä, etten ehtinyt nipistää mistään  edes sitä viiden minuutin silmät-kiinni-hengitä -taukoa. Aina kun yritin, tuli jotain muuta. Töitten jälkeen piti käydä vielä hakemassa kehystämöstä pari valokuvaa ja palauttamassa elokuva kirjastoon.

Kun sitten lopulta kotona havahduin, paine oli tietysti korkea. Ihmeen vähän tuntui missään, vaikka yleensä puristaa päätä jo vähemmästäkin. Huomenna pitäisi muistaa mennä töihin kahdeksaksi, kyllä loppu taas menee omalla painollaan. Onneksi on jo perjantai ja sitten on taas viikko aikaa palautua. Ehkä sinne  böbi-ykköstasolle.

14 kommenttia:

  1. Unohtaminen on vain inhimillistä. Itse olen huomannut, että jos aamurutiini rikkoutuu jostain syystä, jää joko kilpirauhas- tai astmalääkkeet ottamatta. Rutiiniaamuna kävelen paikasta A paikkaan B, molemmissa otan lääkkeet. Tällä viikolla olen kahtena aamuna unohtanut kellon ja sormukset kotiin (ei niin vakavaa), yhtenä aamuna katsoin peiliin töissä ja huomasin couperosanaaman siellä. Olin unohtanut meikata (teinityttärelle ei voisi ikinä käydä näin). Tänä aamuna töissä menin toiseen kerrokseen ja huomasin siellä, että olen jättänyt avaimeni jonnekin. Etsin vaan en löytänyt. Omaan kerrokseen pääsin ovikelloa soittamalla, etsin sitten avaimia omasta huoneesta. Ei löytynyt. Meinasi tulla jo hiki. Huokaisin ja laitoin kädet taskuun. Avaimet olivat olleet taskussa koko ajan. Kukahan ne oli sinne laittanut?

    Mitä tästä opimme? Sinä et ole böbi. Minä olen.

    VastaaPoista
  2. Aikku, ensi vuonna saamme varmaan kulkea jo lappu kaulassa, että osaavat palauttaa oikeaan kerrokseen;)

    Kerran huomasin töissä vasta päivällä, että olin meikannut vain toisen silmän. Oli tullut joku keskeytys väliin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se muistaminen sinulle pian palautuu, nyt kun kirjoitit siitä. Onneksi ei tullut vaivoja ja toivotaan ettei yön aikana tule kiristystä.

    Se on kyllä inhottava tunne kun ei muista ottiko vai ei. Mulla ei ole säännöllisiä kuin ne kilpirauhaslääkkeet ja sängystä suoraan kävelen purkille. Sen kyllä huomaa päivän mittaan, jos ei ole ottanut. Joskus on tullut ottua tuplat, kun ei muistanut. Ja sehän ei tiedä hyvää.

    Hajamielisyys kuuluu tähän hommaan. Elämiseen siis.

    VastaaPoista
  4. Täällä toinen böbi, joka kävi just ottamassa kilpirauhaslääkkeen. Sen otan aina aamuisin työpaikalla, mutta flunssan surkeus ja tieto pojan ylioppilaaksi pääsystä sekoitti kaiken. Vaikka en ole kyllä varma, otinko sittenkin...no, ne ei ole kuolemaksi vaikka otan toisenkin näin illasta.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Pilleriasia kuulostaa tutulta. Tosin minulla ei ole pillerin pilleriä, mutta mies havahtuu aina joskus ja kysyy otinko minä ne iltapillerit.
    Minunko ne pitäisi tietää ? Joskus on jäänyt ottamatta.

    Minä taas saatan menettää sekunniksi muistin nimien kohdalla. Proosakurssilla olin aika nolo, kun piti kysyä Esalta, että mikäs sun nimi taas olikaan. Olisi vain pitänyt miettiä sekunti kauemmin.

    VastaaPoista
  6. Jos sulle kävi niinkuin Iisille, että rentoutumisen jälkeen olit kuin uusi ihminen. Et vain muistanut kuka.
    Olo ei ei enää muistuttanut siitä, että olet se nainen joka käyttää verenpainelääkkeitä.
    Meri

    VastaaPoista
  7. Lepis, hajamielisyys on lisääntynyt sellaista vauhtia, että ihmettelen jo, mihin se johtaa. Toisaalta pitäisi vaan yrittää keskittyä siihen, mitä on tekeillä.

    Manteli, olet jo kolmas, jolla on kilpirauhaslääkkeet, se taitaa olla tosi yleinen vaiva naisilla. Toivottavasti flunssasi alkaa jo helpottaa viikonloppuna:)

    Arleena, usein saan panna mielessäni hakukoneen päälle ja ennen pitkää oikea nimi putkahtaakin sieltä.

    Meri, tuollaiseen rentoutumiseen pyritään! Antaa kunnon flown viedä suoraan pois työpaikalta:)

    VastaaPoista
  8. Kun on hyvä olo tai on mietteissä, niin unohtuu mullakin se verenpainelääke. Aina oltava laukussa mukana rinkuladosetissa pari kappaletta.

    Tänään ajelin töistä messuille ja totesin puhelimen jäänee töihin. Palasin ruuhkassa hakemaan sen, eikä se ollutkaan siellä. Takaisin autoon ja siellähän se oli, viereisellä penkillä. Ja taas ruuhkassa messuille. Kotiin osasin ajaa kerralla oikein :D

    eikka

    VastaaPoista
  9. Eikka, ehkä munkin pitää alkaa ottaa mukaan rinkulassa varalääkkeet. Auttaa ainakin silloin, kun muistaa unohtaneensa. Mutta jos unohtaa muistaa, ei auta.

    VastaaPoista
  10. Minä tässä päivänä muutamana kotoa lähteissäni otin roskapussin mukaan, niinkun aina, että heitän sen ohi kulkiessa roskiin. kävelin hyvän matkaa kävelytiellä ennenkuin huomasin, että jotain ylimääräistä on messissä :D

    VastaaPoista
  11. Lähdin minäkin joskus töihin reinot jalassa niin, että piti palata kipikapi takaisin. Joskus koululaisena olin jo puolivälissä koulumatkaa, kunnes tajusin, että oli sunnuntai.
    Eli pää oli liian täysi. Nyt eläkkeellä ehtii pysyä ajattelunsa tasolla. *Eli hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti...

    Iisi

    VastaaPoista
  12. Kati, roskapussi taisi aiheuttaa muutaman vilkaisun olan yli, näkeekö kukaan. Vielä nolompaa olisi viedä roskat perille asti:D

    Iisi, on lohdullinen ajatus, että pää on liian täysi. Ei siis esimerkiksi liian tyhjä. Nuorempana en ymmärtänyt ollenkaan, kun vanhemmat ihmiset puhuivat hitauden ylistystä. Nythän se on itsestään selvää!

    VastaaPoista
  13. Pakko vielä lisätä yksi juttu: perjantaiaamuna laitoin jalkaan mustat alushousut. Ne tuntuivat napakoilta ja uusilta. Mietinkin, että koskahan tällaisetkin on tullut ostetuksi ja miksi ne ovat käyttämättä. Eilen illalla ripustaessani pyykkiä narulle ihmettelin puolestani, että miten mun uudet bikinihousut ovat pesussa...

    VastaaPoista
  14. Kun ei muista mitään, tulee eteen jatkuvasti uusia asioita...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...