maanantai 13. joulukuuta 2010

Ruusuvettä ja lukemisen iloa


Kuusikymmentäluvulla tyttöjä neuvottiin ostamaan apteekista appelsiininkukkavettä  kasvovedeksi. Nyt kävin ostamassa ruusuvettä jälkiruokaan. Enkä tietenkään apteekista, vaan etnisestä ruokakaupasta.

Olen nimittäin taas päässyt lukemisen makuun. Ja nyt luin Marsha Mehranin toisen kirjan Ruusuvettä ja lammaspataa. Ajattelin kokeilla siitä yhtä yksinkertaista jälkiruokaa: ruusu-pistaasijäätelöä. Kirja itsessään oli niin ihana, että se piti ahmaista kolmessa päivässä. Tarjoaisipa vielä täällä joku ravintola aitoa iranilaista ruokaa!

Ensimmäinen kirja Lumoavien mausteiden kahvila ilmestyi 2006 ja luin sen pari vuotta myöhemmin. Tämä riemastuttava kertomus hyvin kuvailtu Booky.fi -sivustolla:
"Kolme Aminpourin sisarusta, Marjan, Bahar ja Layla, joutuu pakenemaan Iranin vallankumousta vuonna 1979. Heidän tiensä vie lopulta syrjäiseen Ballinacroaghin kylään, joka kyhjöttää tuulten piiskaamana Irlannin rannikolla. Perinteistä kiinni pitävien asukkaiden tyrmistykseksi yritteliäät siskokset perustavat kylänraitille Babylon Cafén, ja pian kahvilassa tarjottujen ruokien eksoottiset tuoksut ja viettelevät maut saavat koko kylän sekaisin. Persialaisista mausteista ja irlantilaisesta temperamentista syntyy ennennäkemättömän hauska ja monipuolinen keitos. Lumoavien mausteiden kahvila on tarina toivosta ja sisaruudesta, onnen kadottamisesta ja sen uudelleen löytämisestä."

Ruusuvettä ja lammaspataa jatkaa samoilla linjoilla kuin ensimmäinen kirja, nyt noin vuotta myöhemmin. Vieläkään kaikki kyläläiset eivät sulata sisaruksia ja heidän suosittua kahvilaansa. Lämpimällä huumorilla kirjoitettu teos on ihana tuulahdus tänne talven keskelle ja saa lukijansa ajattelemaan maailmasta hyvää.


Kuvassa on sunnuntain tomaattikastikkeella täytetyt munakoisot eli Imam bayildi eli Kun imaami pyörtyi. Tämä ohje ei ole kylläkään tästä kirjasta, vaan meidän perheen ikisuosikkeja. Tällä kertaa oikaisin vielä ja pidin munakoisonpuolikkaita ensin parikymmentä minuuttia uunissa, täytin ne  Pirkan valmiilla pastakastikkeella ja työnsin takaisin hautumaan reiluksi puoleksi tunniksi. Nämä maistuvat vielä parhaalta, kun ovat saaneet hieman jäähtyä. TÄSSÄ Hesarin ohje. Lisänä syötiin hirvenjauhelihapihvit.


Mutta takaisin vielä siihen ruusuveteen. Jälkiruoka kuulosti niin kauniilta ja herkullisen yksinkertaiselta: vaniljajäätelöpallon päälle pirskotellaan lusikallinen ruusuvettä ja koristellaan annos rouhituilla pistaasimanteleilla.


Ruusuvesi ei maistu miltään, mutta tuoksuu ihanalta. Yhdistettynä jäätelöön sen sijaan pisti miettimään. Ehkä tätäkin pitää maistaa se kymmenen kertaa, että oppii ymmärtämään yhdistelmän päälle...Leivonnaiseen voisin sen tuoksun kuvitellakin, ja baklavaan se vissiin kuuluukin.  Ja se appelsiininkukkavesi voisi olla kiinnostavaa myös.



P.S. Oikeastaan tänään piti kirjoittaa joulukortit, mutta se siirtyy aina vaan eteenpäin. Vuosi vuodelta käy vaikeammaksi, mistähän sekin mahtaa johtua.



11 kommenttia:

  1. Ai että nuo munakoisojutut on hyviä!

    Tuon ykkös kirjan luin joskus ja sen sivuilta leijaili kyllä mielettömät tuoksut, tuli nälkä lukiessa. Siinäkin käytettiin muistaakseni ruusuvettä ruuanlaittoon.

    noeijoo

    VastaaPoista
  2. Kiitos houkuttelevasta kirjaesittelystä! Kuulosti juuri tunnelmiini sopivalta joulunpyhien lukemiselta!

    VastaaPoista
  3. Täytetyt munakoisot kuulostavat herkullisilta. Ja kirjat myös houkuttelevilta.

    VastaaPoista
  4. Eikka, ihan samanlainen tunnelma jatkuu tässäkin kirjassa, juoni vaan etenee. Nautittava välipala kaiken kouhotuksen keskelle!

    Maaretta, tuo kirja on yhtä mukava kuin tämän illan elokuva Holiday:)

    Arleena, tomaatilla ja juustolla kuorrutettuna söisi vaikka kengänpohjia, joten tunnetusti mauton munakoiso on hyvä valinta pohjaksi:D

    VastaaPoista
  5. Ihana profiilikuva :) - tyttö ja helmikorvakoru löytyy kirjahyllystäni.

    VastaaPoista
  6. Kiitos taas uudesta ruokaohjeesta! Meille kun on nyt tullut perheeseen pojan mukana kasvisruokailija ja nuo näyttää tosi hyviltä! Meillä ongelmana pojan kasvissyöjä tyttöystävä ja tyttären vannoutunut kokolihapihvin rakastaja, eli sompailepa siinä välissä...;(

    VastaaPoista
  7. Tarja, käytin tuota profiilikuva joskus aikaisemminkin. Ei ehkä vastaa todellisuutta, vaan unelmaa:)

    Tuula, meillä minä tykkään kasvisruoista ja mies lihasta ja makkaroista. Siinä välissä sompaillaan vaihtelevalla menestyksellä.

    VastaaPoista
  8. Tuli aivan kyyneleet silmiin kun katsoin noita kuvia. Viikon ajalta olikin sivut katsomatta, olen siis onnistunut olemaan viikon istahtamatta tietokoneen ääreen!

    50 vuotta jaksoin inhota vaaleanpunaista ja nyt kaikkein kauneimmat kuvat minulle näissäkin ovat vaaleanpunainen tulppaani ja ruusu. Nuo sunnuntaiset jalat ovat hurmaavat!

    Meri

    VastaaPoista
  9. Meri, kiitos taas ihanista sanoista!

    VastaaPoista
  10. Olet sie vaan aika kokki!
    Kiitos kirjavinkistä. Kuvauksesi kuulosti niin mielenkiintoiselta, että pitänee suunnata kirjastoon. Lämmintä iloa ei ole koskaan liikaa.

    VastaaPoista
  11. Ruska, lämmintä iloa on kiva nauttia ennen nukkumaanmenoa. Voi sitten nukahtaa hymy huulilla:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...