torstai 26. elokuuta 2010

Kello raksuttaa vapaapäivää


Kun on viettänyt sadeyön jälkeistä vapaapäivää kotona, käynyt koiran kanssa toista tuntia talsimassa märässä sienimetsässä ja sen jälkeen nukkunut makeasti päiväunia, voi hyvin katsella tällaisia rauhallisia kotikuvia menneiltä ajoilta.Voi melkein kuulla koivuhalkojen rätinän uunissa ja kellon raksutuksen seinältä.


Päivä on ollut rauhallinen senkin takia, että nettiyhteys ei ole toiminut koko päivänä. Aamulla piti soittaa pojalle töihin, että ilmoittaa minut nopeasti kansalaisopiston Flow Gymnastics-ryhmään, ja juuri se penteleen ryhmä olikin peruttu kokonaan! Juuri kun olin löytänyt mieleiseltä kuulostavan liikuntamuodon näitten perinteisten rinnalle.

Nämä kuvat ovat tietenkin Luostarinmäeltä.






Tiedätkö, mikä on pataluha? Se on tuo lieden päällä oleva olkinen rengas, jonka päälle pyöreäpohjainen rautapata lasketaan pöytään nostettaessa. Opin tuon vasta tänä kesänä museokierroksilla. Ihmettelinkin aina ennen, miksi padat olivat ennen noin epäedullisen pyöreitä, ettei niitä voi nostaa edes pöytään ilman että keikahtaa.





11 kommenttia:

  1. Minä katselin eka kuvia AIKAS kateellisena, että voi että miten ihana paikka ottaa päikkäreitä ;)) Mutta kotona taisit kuitenkin olla nukkumassa!

    VastaaPoista
  2. Ennen oli niin kotoisen selkeää ja ajanpatinoimaa. Kalusteissa näkee käden jäljen. Seesteistä.

    VastaaPoista
  3. "Haukkua pataluhaksi" siis tarkoitta jotain pannualustaksi haukkumista. uusi tieto.

    Flow gymnastics olisi varmasti miellyttävää liikkumista, eikö se ole sitä pallon kanssa tapahtuvaa? Kunpa löytyisi joku korvaava. Mun pilateksen aloitus meni mönkään sairastumisen vuoksi. Vaan siitä olen ylpeä, että osasin kuulla kehon viestit ja en mennyt sinne, vaikka kuin ois houkuttanut. No en kyllä päässytkään, kun oli aika lekuriin :)

    Eikka

    VastaaPoista
  4. Elisa, olisin ikionnellinen, jos olisi joku vanha hirsitupa kesämökkinä (järven rannalla tietysti). Se on vielä unelmatasolla.

    Arleena, tuollaisia kalusteita, joissa kädenjälki näkyy, säilytämme suurina aarteina nykyaikana. Minulla on vain yksi, käsintehty mattopuiden tuoli. Se on kuulunut v. -45 kuolleelle isoäidilleni, jota en siis ole koskaan nähnyt. Se on meillä yöpöytänä.

    Eikka, ei ole sunkaan liikuntasyksy lähtenyt suunnitelmien mukaan. Toivottavasti me keksitään vielä jotakin. Saattaisin mennä mukaan vaikka Merin Feldenkreisiin.
    Toivottavasti olet jo paranemassa!

    VastaaPoista
  5. Oih, miten ihanat kuvat !!!!
    Pataluhan tarkoitus onkin kiva tieto. Olen luullut tuota joulukoristeeksi, joka vain on jäänyt esille ; )

    VastaaPoista
  6. Tuo viimeinen kuva on aivan järjettömän upea, valaistuskin uunin alareunaan on ihan nappiin. (Asettelit tietenkin laukussa tarkoituksella olevan pehmeävaloisen lampun tekemään tunnelmaa.)

    Feldenkraisista olisi toissa lauantaina ollut ilmainen esittelytunti jonka unohdin. Käyn itse aina tiistaisin klo 17:30, paikka on vanha klubitalo siinä Gummeruksenkadun yläpäässä, entisessä naapurissa. Jumppaahan se ei ole vaan melko hienovaraisin liikkein kehon kuuntelua ja luonnonmukaisen liikkumisen oppimista. Ja toimii!

    VastaaPoista
  7. Sariw, kannattaa käydä joskus katsomassa tuo museoalue, jos Turkuun päin on asiaa, se on elämys!

    Meri, heheh, mulla on kuule niin mahtava kamera, se tulitikkulaatikon kokoinen Ixus 100IS, että se ottaa tällaiset kuvat ilman salamaakin. Valo tulee sopivasti ikkunasta.

    VastaaPoista
  8. Mahtavia kuvia! Tuli aivan seestynytolo noita katsellessa.

    VastaaPoista
  9. Mukavia kuvia, kiva kierros oli minullakin :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Rita ja Seijastiina! Noissa vanhoissa tuvisssa sielu jotenkin viihtyyy, siinä pienuudessa ja ajattomuudessa, pois nykyajan vauhdista. Ainakin sen käynnin ajan;)

    VastaaPoista
  11. Hauska yhteensattuma: minäkin opin aikoinaan Käsityöläismuseossa käydessäni, mitä pataluha tarkoittaa.

    Mukavan tunnelmallisia kuvia!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...