lauantai 21. helmikuuta 2009

Vihdoinkin paistaa

Jäällä on aina elämää ja kulkijoita-

Koska en nyt saa millään nostettua katsettani tisseistä ylemmäksi ja kauemmaksi horisonttiin, huvitan armaita lukijoitani pienellä nippelitiedolla. Mittasin nimittäin nämä rintahaavani ja sain yhteenlasketuksi pituudeksi 86 cm!

Ei ihme, jos tuntee itsensä vielä puolikuntoiseksi ja epävarmaksi.

Jos ihan tarkkaan katsoo, tuossa koivussa on myös haava alhaalta ylös asti. Mistä lie raukka sen saanut, varmaan elonsa alkuaikoina.



No sen verran sain riuhtaistua, että änkesin ulkoilemaan jo ennen puoltapäivää. Mies lähti kävelemään kaupunkiin ja viettämään -hyvin kosteaa- päivää ja iltaa vanhojen ystäviensä kanssa. Ukkokööri kokoontuu vain kerran vuodessa.

Utuinen auringonpaiste-
Minä suuntasin lähimmälle järvelle ja nautin kävelystä jäällä leudossa pakkasessa ja auringonpaisteessa. Tunsin miten aurinko hiveli sielua samalla kun silmiäkin.

Ja illaksi on myös suunnitteilla jotakin hauskaa. Mukavaa lauantainjatkoa kaikille!

13 kommenttia:

  1. Olemme arponeet lahteako pienelle kevatlomalle Suomeen, juuri noihin maisemiin ja nyt taas hieman nousi matkakuume..

    Oikein mukavaa lauantaita!

    VastaaPoista
  2. Kunpa täälläkin paistaisi, mutta ei paista ei. Väsyttää kovasti, onneksi sinä sait lähdettyä ulos.

    Ihan kuin olisin lukenut lauseen "ukkokööri koontuu vain kerran vuodessa" päätteeksi että "luojan kiitos"..

    VastaaPoista
  3. Pikkujutut, juuri nyt täällä olisi ihanat säät ja koko maassa lunta. Toivottavasti matkanne toteutuu!

    Noeijoo, luit ihan oikein. Kokoontuvat eri puolilta Suomea kerran vuodessa. Ennen Tampereella, nyt täällä.

    VastaaPoista
  4. Ei tällaisena talvipäivänä mikään voita kunnon ulkoiluhetkeä :)

    Jäällä käytiin mekin aamusella koiran kanssa. Ihanaa oli!

    Mukavaa lauantai-päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Mukavalta näyttää ulkoiluhetki olleen. Ja että illaksikin vielä jotain kivaa?

    On se hurjaa kun ajattelee, että 86 senttimetrin verran on ihmisessä aukaistua haavaa, kiinni ommeltuna. Hurjalta tuntuu.

    VastaaPoista
  6. Jos suomalainen keski-ikäinen nainen on keskimäärin noin 165 cm pitkä, niin haava yltäisi varpaista napaan tai päälaelta navan alapuolelle. Se on aika pitkä haava, se.

    Täällä paistaa välillä ja välillä on paistamatta. Pakkanen on hellittänyt hieman, mutta edelleen emmin, uskallanko tuulettaa keuhkojani ulkona. Pieni happihyppely tekisi kyllä hyvää, siis mielihalua olisi, kun saisin vain aikaiseksi. Myös kuvasi innostavat kovasti ulkoiluun. :)

    VastaaPoista
  7. Hanna, jäällä sai varmaan koirakin juosta vapaana, se näyttää minusta aina kivalta. Ja aurinko kruunaa kaiken.

    Sooloilija, siinä on tasan 86 cm huolta: tihkuttaako, pysyykö kiinni ja eikö mustelmat ikinä häviä. Mutta sehän kuuluu asiaan. Onneksi elokuvissa unohtuu.

    Celia, kun rintaliivi löysänäkin painaa 23 cm pitkiä alahaavoja, hermostuttaa hiukan. Mutta niitä on pakko pitää yötä päivää.

    Mulla on ollut vaikeuksia iltaulkoilussa, hengästymistä kohtuuttoman nopeasti. Tänään aamupäivällä olisin jaksanut mitä vain. Toivottavasti sinäkin tulit kuitenkin lähteneeksi ulos!

    VastaaPoista
  8. Onpa siinä haavalla mittaa, mutta se paranee tuossa tuokiossa. Usko pois.

    Paistaisipa täälläkin. Me ollaan saatu luntakin tänä aamuna ja nyt nuo pilvet roikkuvat katoilla.

    Talvikoivut alkavat olla komeimmillaan.

    Leppoisaa lauantaita sinne auringonpaisteeseen.

    VastaaPoista
  9. Tuon koivun haavan on aiheuttanut joko salama tai pakkanen. Ihan aikuisena on tuon haavan saanut. Tuomiojärvi on hienoa paikka ulkoilla.

    VastaaPoista
  10. Kauniin utuista ja raikasta ulkoilua mukavampaa ei keskipäivällä voi olla.
    Nautin maisemista.

    VastaaPoista
  11. Pitkät haavat...mutta kyllä ne vielä paranee.Kestää vaan aikansa. Kylmäpuristettu kookosrasva (ei se kaupan kookosrasvakuutio)on kuulemma erittäin hyvää haavoille. Mukavaa että pääsit nauttimaan ulkoilmasta ja vielä mukavempaa, että on vielä illallekin jotain mukavaa tiedossa...

    VastaaPoista
  12. Siellähän on kirkasta! Täällä sen sijaan tuhnuista säätä. Kävimme bongaamassa muutaman kätkön ja siippa tuumi, että ei kyllä jaksakaan lähteä viel huomenna hiihtämään. Hengästytti niin. Vai lähet sie Ouluun, vie pikkusiskolle terkkuja!

    VastaaPoista
  13. Lepis, onneksi ehdinkin ulos auringon aikaan, iltapäivän puolella se loppui kuin seinään ja alkoi sataa lunta täälläkin.

    Irma, kiitos koivutiedosta! Olen aina miettinyt, mistä se voi tulla. Havupuitten palokoroja olen sentään nähnyt luonnonpuistossa.

    Arleena, jäällä kulkeminen on eksoottista, kun pääsee näkemään paikkoja ihan uudesta kulmasta.

    Yelian, alan uskoa, että haavat paranevat joskus, kun yksi rumasti tursottava paikka on jo tasaanut lupaavasti. Olen hieronut Ceridal-öljyä niihin, mikä lie siinä pohjana.

    Vicki, saatte aika paljon liikuntaa noissa kätköpuuhissa. Meri kävi tänään katkomassa vähän pilkistäviä ompeleita ja itsekin nykäisin muutaman langan pois. Erittävät silti vähän kudosnestettä edelleen. Ja nuo alahaavat jäävät tosiaan liivin alle, nytkin elokuvissa painoi koko ajan.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...