keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Pöytä on katettu


Olen alkanut nyt sairauslomalla taas katsoa televisiota. Aamuisin on mukavaa lehdenluvun jälkeen siirtyä sohvalle tunniksi loikoilemaan ja nauttimaan Laakson kuninkaasta ties monettako kierrosta. Ihmiset siinä vaan ovat niin rakastettavia. Suosikkini on äiti Molly, Susan Hampshire. Ihailin häntä jo ihan kakarana Forsythen tarun Fleurina hirveän Soamesin kynsissä. Molly ja Hector ovat kivasti irti arkirealiteeteista, jotka poika Archie joutuu kantamaan heidänkin puolestaan.

Ilta alkaa sitten mukavasti neljältä McLeodin tyttärillä. Kiva seurata ihmisiä Australian luonnossa. Siellä näkyy maatiloillakin asuvan vain hyvinpukeutuneita mallimittaisia sinkkutyttöjä ja -poikia, ja mikäs meidän on täällä pimeässä lehdettömässä syksyssä heitä katsellessa.


Viideltä tavataan Ballykissangelissa, vaikka sitä olen katsonut vasta pari kertaa. Irkkumeininkiä ja maalla jälleen. Ehkä minusta on kiva katsoa hidasta ja vanhanaikaista elämää, kun olen itse kiireestä toipumassa. Ja kiva kun ei tarvitse siirtyä sohvalta kuin makaamaan toiseen päätyyn välillä niskan väsyessä.

Jossakin välissä ehtii käydä kaupassa tai syödä, kunnes voi palata katsomaan Innoa, joka alkaa olla välillä siinä rajoilla, että menee överiksi. Ohjaaja saisi ryhdistäytyä. Ei Marko sentään niin kiva ole. Sen sijaan Jaakko on: Jaakko ja maailmanvalloittajat. Jaakko Selin on jokaisessa ohjelmassaan ja Etiketin kolumnissaan vakuuttanut minut fiksun sujuvalla maailmanmiehen olemuksellaan.

Cranfordin naiset alkoi lupaavasti, mutta eilen en enää jaksanut kiinnostua siitä. Miehen seuraama Ashes to Ashes sen sijaan on jo muutaman kerran vanginnut ohikulkijan ruudun ääreen. Minulta kun Life on Mars meni kokonaan ohi. Ja Sydämen asialla perjantaisin on must, jota en jätä väliin.

Raija Puukon työt on tehty kierrätysmateriaaleista. Näyttely Suomen käsityön museossa.
Ja nämäkin kuvasin kännykällä, kuten jäljestä näkyy.

Siinäpä kaikki jännittävästä elämästäni. Kävin eilen ohjelmien välissä parissa kamerakaupassa kyselemässä ammattilaisen mielipidettä, kun sellaista ei nettikaupasta saa. Viisastuinkin paljon. Siitä innostuksesta sain taas lievästi puristavan ja ahdistavan tunteen rintaan.

Ei vieläkään passaa innostua mistään, kannattaa vaan jatkaa menneeseen maailmaan uppoutumista sohvalla. Keskittymiskykyni on sen verran olematon, että kirjoja en pysty nyt lukemaan. Ja se on ainoa asia, joka surettaa.

19 kommenttia:

  1. Oikein leppoisalta kuullostaa: minäkin seuraan ihan lonkalta useita sarjoja. Puolisilmälläkin voi pysyä mukana jossain sarjassa.
    Maalaismaisemiin sijoitetut britti- ja irkkusarja on vaan jotenkin niin sympaattisia!

    Meilläkin katsotaan McLeodin tyttäriä, koska siinä on heppoja! Ja minua kiehtoo australialainen meininki. Harvoin näkee sarjoja tai elokuvia sieltä päin.

    Nyt on alkanut Inno ärsyttää. Eilinen jakso,jossa valokuvaajalle tehtiin kokonaan uusi kämppä ärsytti ehkä siksi,että rahaa paloi! Pikkuesineitäkin haettiin sisustusliikkeestä; eikö nyt ihmisellä itsellään olisi henkilökohtaisia tavaroita. Ja seinille olisi voinut laittaa valokuvaajan itsensä ottamia kuvia enemmänkin!
    Lopuksi vielä Kim Herold (ystävä) tuli tsekkailemaan paikkaa,sitten syötiin sushia ja juotiin skumppaa! Hohhoijaaa..

    Mutta JUU: Jaakko on kiva.Viimeksi hän vieraili Los Angelesissa,oli hyvä jakso! Jaakon ohjelmat osaavat uudistua.

    Eli kotona paljon majaileva tv-friikki täälläkin! Ja minä joudun vielä katsomaan lastenohjelmiakin, sinä olet päässyt jo siitä!

    VastaaPoista
  2. Jaakko Selin ja hänen ohjelmansa ovat aina olleet lemppareitani. Innoon olen kyllästynyt jo kauan sitten. Tila-ohjelmasta tykkään. Joitain sarjoja seuraan ja loman myötä olen palaillut tv:n ääreen. Mutta vieläkin katselen tosi vähän.
    Ja jostain syystä en musiikkiakaan paljon jaksa kuunnella vaikka sen pitäisi rentouttaa. Minuun se vaikuttaa päinvastaisesti, joistain musiikkikappaleista tulee surullinen olo, en tiedä miksi!

    VastaaPoista
  3. Itse en jaksa keskittyä television katseluun. Kuuntelen enemmän radiota, selailen lehtiä. Tärkeintä on kuunnella kehonsa viestejä. Lukemisen aika tulee vielä.

    VastaaPoista
  4. Hei Katriina, sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  5. Lisään vielä haasteeseen; jos se tuntuu rasittavan, ei sitä tarvitse ottaa vastaan. Vain jos haaste tuntuu mukavalta :)

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, ajattelin eilen Innoa katsoessa myös, että luulisi nuorella valokuvaajalla olevan silmää hankkia kotiin muutakin kuin kotiteatterin ja kenkiä, jos kerran rahaa on.

    Susanne, tuli mieleen, että ainakin minulle musiikki on tie alitajuntaan. Kotonaollessa tulee mieleen kaikenlaista sellaista, mihin työssäkäydessä ei ole aikaa. Tämä nyt on vain ajatus...
    Mutta haaste: panen mietintämyssyyn. Luulen että kyselen myös mieheltä, omasta mielestähän omat tavat ovat ihan ok!

    Liisa, erilaiset kaudet vaihtelevat, se on huomattu. Itsensä kuuntelemisessa riittää edelleen opettelemista.
    Löysin uuden kuvablogisi ja kävin ihailemassa siellä, jotkut kuvat olivat suorastaan hengästyttävän kauniita! En löytänyt sinua blogilistalta?

    VastaaPoista
  7. Laakson kuningas on tullut katsottua pariin kertaan, se on aivan ihana sarja. Minäkin katson mieluummin teeveetä kuin luen, jos keskittymiskyky on huono tai olen vaikka flunssainen.

    Kameraa kannattaa etsiä hiljaa hyvä tulee -periaatteella, vaikka tekisikin mieli ostaa eka vastaantuleva.

    Sun kännykälläsi saa tarkkoja kuvia!

    VastaaPoista
  8. Näyttää mukavalta uusi blogisi, vaihdoin uuden osoitteesi linkkilistaani.

    VastaaPoista
  9. Aika samoja sarjoja, vallankin tuolla alkupäässä. Laakson kuningasta olen parikin kertaa ennen yrittänyt muistaa katsoa, mutta ainoa pelastukseni ovat nämä aamusarjat - ne muistan aina kun istun lenkin jälkeen soffalle hikoilemaan, muut aikataulut unohtuvat:)

    VastaaPoista
  10. Pistin pränikkää tulemaan.

    VastaaPoista
  11. Tulee mieleen omat ajat kotona toipuessa, silloin tv, musiikki ja tietokone olivat kovassa käytössä, samoin sohva ja sänky kului makaamisesta. Mutta se auttoi. Valokuvausretket metsään ilman paineita olivat myös terapeuttisia, sitähän sinäkin teet. Nyt on sulla tämmöinen aika, joskus sekin loppuu. Sitä saattaa jopa kaivata, kun sai olla kotona, vaikkei kärsimystä kaipaakaan. Lukemisenkin aika tulee, mutta ei kannata edes yrittää vähään aikaan, vain jotain kevyttä. Ei noissa kuvissa ole mitään vikaa, vaikka siitä tunnut huolta kantavan ,kuvien laadusta. Aiheet ovat kuvauksellisia ja tuottavat iloa silmälle, kuten tämänkin postauksen kuvat, hauskoja. Elä nyt ota tästä paineita! Nauti siitä mistä voit ja anna mennä muuten.

    Sun tekstit ovat tärkeitä. Tämä kirjoitus on minusta aito. Uppoutuminen telkkarin maailmaan tarjoaa vapautuksen velvollisuuksista.

    Oulussakin voi toipua, jos innostut..

    VastaaPoista
  12. Minäkin katson, ja oikein odotan, Jaakko Selinin ohjelman perjantaisin. Samoin sen aikaisemmin tulleen. Pidän dokumenteista ja näiss ohjelmissa saa "piipahtaa" ukomailla.
    Laakson kungias on katsottu aikaisemmin ja Ballykissangelis, joka on mielestäni parhaimpia sarjoja, mitä pitkään aikaan olen nähnyt.
    Kiva kun mainitsit tuon Raija Puukon, pitääpä piipahtaa katsomassa mitä löytyy sillä rintamalla.

    VastaaPoista
  13. Mullakin on vaivana keskittymiskyvyn puute ja lukihäiriötäkin on alkanut pukata vanhemmiten. Sekä numerot että kirjaimet vaihtavat oudosti paikkoja. Joudun oikolukemaan moneen kertaan omaa tekstiäni ja väliin en oikeasti ole varma, miten joku sana pitäisi kirjoittaa. Minä, joka olin haka suomen kielessä.

    VastaaPoista
  14. Voi että minä pidän noista taidekuvistasi, melkein kun itse pääsisi näyttelyyn. Etenkin kun täällä phjoisessa ei kovin usein hienoja näyttelyitä osu.

    Täytyy myös tunnustaa, että pikkuisen kadehdin sinua, vaikka tiedänkin sinun potevan vakavalta tuntuvaa uupumusta. Kun itse tänäänkin olin siellä kuhisevassa työmaailmassa (älä edes muistele sitä nyt), en ehdi televisiota katsomaan. Tai ehtisin, jos jättäisin blogistanian vähemmälle.

    Mutta nauti sinä ihan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla levosta. Toivon kyllä että innostuksen voisit pikkuhiljaa jo ottaa käyttöön ilman paineiden nousua.

    Tai voisikotko oikeasti sittenkin vain olla siellä sohvapesässäsi horroksessa ihan niin kauan kun taas tunnet halua ja voimaa herätä!

    VastaaPoista
  15. Iines, onko viikko tarpeeksi hiljaa, että tulisi hyvä? Kävin tänään jo ostamassa, kun en millään jaksanut odottaa kauempaa... ;o)

    Ari, kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa!

    Inkivääri, reipas nainen! Voisinkohan minäkin ehtiä lenkille ennen aamusarjoja, hmm.

    Vicki, kiitos ihanasta tunnustuksesta! Keski-ikäiseen tulee outoja toimintahäiriöitä silloin tällöin. Juuri tuollaisia, että käden tuotos ei ole sama kuin ajatuksen. Numeroissa minä olen ollut aina sellainen, että kirjoitan eri luvun kuin pitäisi. Huomaan sen onneksi itsekin.

    Eicka, puhut taas asiaa. Ehkä mua auttaisi, jos tietäisin, ettei aina tarvitse mennä parin viikon päästä takaisin. Että saisi rauhassa toipua tarpeeksi pitkään, edes kuukauden. Tai nythän mulle se tuleekiin kohta täyteen, välillä vain kävin kolme päivää töissä.

    Arleena, Jaakko Selinissä on paljon samaa tinttimäistä reippautta kuin Arto Nybergissä. Kumpikaan ei lisäksi pyri tuomaan itseään esille vaan keskittyvät vieraaseen.

    Maaretta, ei täälläkään kovin paljon näyttelyitä ole, mutta olen niin viehtynyt tuohon käsityö museoon. Se on sopivasti kävelykadulla ja siinä vieressä on taidemuseokin. Olen aina käynyt niissä perjantai-iltapäivisin kaupungilla pyöriessä.

    Olen ajat sitten joutunut luopumaan töissä kaikista kivoista projekteista ja muusta ylimääräisestä. Kotonakin täytyy suitsia innostustaan. Tällainen laimeus ei oikein sovi minulle, mutta yritetään. Kotonaolo myös passivoi.

    VastaaPoista
  16. Niin siis??? MINKÄ KAMERAN sä nyt sitten ostit?

    VastaaPoista
  17. Heips!

    Sisareni Irenen blogista tupsahdin tänne ja vilkaisin tota kremppakategoriaa ja helpotuksekseni huomasin jonkun muunkin kärsivän paineurtikariasta.
    On ollut kylmäallergiakin, sitä kesti ½ vuotta, myös sauna aiheuttaa oireita, mutta hankalin on toi paineurtikaria parhaillaan. Syön jatkuvasti antihistamiineja, koska jopa mieheni halaus saa posket kuumottamaan, kutiamaan ja punottamaan.Kutina on todella kovaa varsinkin iltaisin jos en ota lääkettä. Nyt mua kiinnostaakin oletko päässyt vaivastasi jo eroon? Itselläni on neljäs kk menossa.

    VastaaPoista
  18. Krisu, en saanut pidettyä mölyjä mahassani, vaikka ensin aioin. Ajattelin että paremmalla kameralla joku voisi odottaa parempia tuloksiakin, vaikka oikeasti uskon, että millä tahansa räpsyllä voi saada hyviä, jos osaa nähdä. Otin sen D80-tarjouksen ja vein vanhan kinokamerani vaihdossa.

    Sesile, hei! Onpa sulla hankala urtikaria. Mulla tuo paine on tullut lähinnä vain rintaliivin kaarista kainalon puolelle. Ja nyt kun mietin, en ole vähään aikaan raapinut eli vyöhyketerapia ehkä auttaa. Menen taas tänään. Saunaa en uskalla kokeillakaan. Toivottavasti sinäkin pääset omastasi eroon, mulle lääkäri sanoi, että se usein liittyy johonkin muuhun.

    VastaaPoista
  19. Aaah! Nikon, hienoa!!! :D

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...