maanantai 6. helmikuuta 2017

Kymmenen vuotta: se oli ihanaa niin kauan kuin se kesti!



Huh, vuosikymmen on vierähtänyt verkon pauloissa. Aloitin ensimmäisen blogin kymmenen vuotta sitten. Ja puoli vuotta on mennyt nyt ilman yhtään julkaisua, siinä missä ennen jo viikko tuntui pitkältä. En olisi koskaan uskonut, että tulee päivä, jolloin panen pillit pussiin, niin innostunut olin. Enimmäkseen.

Viime kesään se loppui. Ei ollut nää tarvetta, ei niin paljon vapaata aikaa, ei niin paljon yksin kotona olemista. Mieheni H. jäi eläkkeelle, joten vapaapäivinäni on muutakin tekemistä kuin valokuvata ja kirjoitella. Tai...ei se niin mennyt, halu hiipui jo ennen sitä. 

Viime kesän jälkeen en ole ollut kiinnostunut enää kuvaamisesta. Tuntui että kaikki on kuvattu jo moneen kertaan. Kameraa en ole enää aikoihin kuljettanut mukana, kun puhelimesta saa välitettyä kuvat niin kätevästi sosiaaliseen mediaan ja kavereille. 

Ainoa kuvaaminen, mistä olisin kiinnostunut, on vanha intohimoni kosmetiikka: haluaisin tehdä meikkivideoita vanhemmille naisille. Valokuvissa joita olen kokeeksi ottanut, näytän armottoman uurteiselta ja vanhalta haahkalta, ei sellaista kukaan katselisi, oli meikki tai ei. Pitäisi panostaa kunnon videointivaloihin enkä halua ryhtyä nyt mihinkään hankintoihin.  Minulla on nimittäin toinen projekti menossa: aion lopultakin löytää meille uuden kodin.

Nykyinen on liian iso. Haluan löytää tilavan kolmen huoneen rivitaloasunnon kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Huomenna siistin loputkin pikkutavarat piiloon ja alan kuvata huoneita myyntiä varten. Valmistaudun henkisesti pitkään myyntiaikaan, vanhalla alueella kun ollaan. Toivon, että pääsemme uudehkoon ja pelkistettyn kauniisti tehtyyn kotiin tämän vuoden aikana. Eikö se ole kohtuullista?


Minulle kuuluu siis hyvää, ei mitään mullistavaa uutta. En ole vielä(kään) isoäiti. Saan jäädä eläkkeelle ensi vuonna, loppuvuodesta. Ei yhtään paha, vaikka tykkään työstäni tosi paljon ja pidän itseäni hyvin onnekkaana, kun saan tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa. Aikansa kutakin ja kolmekymmentä vuotta samassa työssä varmaan riittää. Vähän niin kuin nyt kymmenen vuotta tätä blogia:) Joten, tää on nyt tässä.

Kaikkea hyvää ja suuret kiitokset 
suurenmoisille lukijoille ja blogiystäville!


26 kommenttia:

  1. Onnea asuntokauppoihin ja kaikkea hyvää tuleville vuosille!

    VastaaPoista
  2. Ikävä tulee <3, tuuthan edes joskus moikkaamaan minun blogiin, vaikka itse et kirjoita? Olisi niin outoa, jos Virpiltä ei joskus tulisi kommenttia, edes hihkaisu, että olet hengissä. <3 Olen kyllä eri mieltä, minä katselisin vanhankin "haahkan" meikkikuvia, olenhan itsekin ihan pian sellainen. :D Itsellä on videoiden tekeminen mielessä, ehkä tänä vuonna vielä repäisen. Onnea asunnon myyntiin ja leppoisia eläkepäiviä sitten kun ne koittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, seuraan edelleen blogeja Bloglovinin kautta ja luen ilman muuta kaikki postauksesi! Kommentointi on vaan jäänyt lähes kokonaan pois, tabletilla yhdellä sormella tökkien. Olet suurinpiirtein ainoa, jolle kirjoitan kommentteja. Juttusi ovatkin aivan huippuluokkaa lajissaan. Ihonhoitovideoitasi odottelen:)

      Poista
  3. Kiitos näistä vuosista. Hyppäsin kelkkaan, tai paremminkin omenapuun alle, lähes alkumetreistä. Vuosien varrella olen tosi montaa reseptiä täältä kokeillut, ja vieläkin tulen etsimään sivupalkin ihania reseptejä, mm. tuo ensimmäisenä oleva tomaattipiirakka on tosi herkullinen.
    Koirajutut, matkakertomukset ja kauneudenhoidon päivitykset ovat olleet suoria, inhimillisiä, aikuisen naisen juttuja, huippukuvin.
    Kiitos ja kuulumisiin jollain tavalla :)
    <3
    terkuin entinen Sooloilija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sooloilija, tiedät itsekin, että se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Intoa ei piisaa enää tähän, on tullut muuta kaikkea tilalle. Minulla on nyt enemmän sosiaalista elämää kuin innokkaina bloggarivuosina, jolloin halusin ja tarvitsin yksinoloa ja hiljaisuutta työn vastapainoksi. Blogimaailmassa saattoi olla mukana omassa tahdissaan ja omilla ehdoillaan.

      Poista
  4. Onnea blogivuosista ja kiitos rinnalla kulkemisesta! Uudet kujeet kotopuolessa varmasti virkistävät ja asunto löytyy varmaan hetkessä.

    Ajattelin juuri sinua tuota omaa 10 v. postausta tehdessä, että missä mahdat mennä kun nämä meidän "synttärit" sattuu niin samalle viikolle. Jos kuitenkin jättäisit tämän blogin ja kokkiblogin vielä henkiin maukkaiden reseptien lukemiseksi.

    Mukavaa blogitonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut sinullekin Lepis! Paljon on muuttunut kymmenessä vuodessa, ihmiset ovat täällä koko nimillään ja blogeja on tosi paljon. Seuraan nykyään paljon videoblogeja ja siellä on huutava pula järkevistä aikuisista. Et ole vielä kiinnostunut aluevaltauksesta siellä..?
      Jätän tietysti blogin tänne, sehän on hengenetuotteeni, josta olen ylpeä!

      Hyvää jatkoa sinulle!

      Poista
  5. Olipa yllätys, mutta tutun kuuloista mietintää kuin omassa elämässä valokuvauksen, vloggaamisen ja asunnon myynnin kohdalla. Niin ne ajat ja mielenkiinnot muuttuvat, mutta yhdyn edellisiin kiittäjiin: ihanan ihanat kuvat matkoilta ja asuntomessuilta ja taidenäyttelyistä muiden muassa ynnä kukat tietysti! Ja osaathan sinä kirjoittaakin, eikun muistelmia tekemään! Parhain terveisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, ajat muuttuvat pikkuhiljaa itse kunkin kohdalla, niin se menee. Innostuin valokuvaamisesta palavasti juuri sen takia, että blogi antoi mahdollisuuden näyttää kuvia muillekin. Ennen saattoi näyttää paperikuvan yhdelle ja kahdelle kiinnostuneelle ja siinä se oli. On ollut ihana tunne sekin, kun on saanut jakaa omaa innostustaan tauluihin täällä. Monesti on ollut mielessä äitini, joka on opettanut käymään taidenäyttelyissä ja jolle olen halunnut niitä kuvia esitellä.

      Kirjoittaminen on se, mitä blogista kaipaan. Joskus rustaan mielessäni kirjoitusta ja mietin taas aloittamista. Mutta ei, se alkaisi tuntua työltä.

      Poista
  6. Onnea uuteen <3. Toivon kuitenkin kuulevani sinusta vielä. Ja olet upea, et todellakaan mikään vanha haahka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ninni! Oman naaman valokuvaus on sitten vaikeaa. Varjoja tulee aivan eri tavalla kuin peilissä, pitäisi järjestellä pehmeitä valoja sopivasti ympärille, että ei näyttäisi niin pahalta. Kamera kaivaa näkyviin kaikkea sellaista, mitä ei itse näe ja kuva näyttää niin armottomalta! Kun katsoo ystävän kasvoja, ei katso virheitä, näkee ihmisen. Kamera näkee vain rypyt.

      Poista
  7. Kiva, kun annoit kuulua itsestäsi!
    Näin se vaan menee, aikansa kutakin, totta.
    Unelma elämähän saat elää, terveyttä ja omaa aikaa.
    Jaa mahdollisuus toteuttaa uusia haasteita, uuteen pienenpään kotiin vaihto, hienoa!
    Kiitos blogivuosista! Kaikkea hyvää elämääsi ja tulevaan eläkeaikaan!

    Sylissä ja lähellä
    käsin koskettavissa.
    Joskus se on tuoksu,
    uni tai aavistus.
    Sitä se on,
    onnellisuus.

    Maria Vaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rita! Ehkä mukavinta blogintekemisessä oli löytää kivoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, sellaisia kuin sinä. Olisi kiva, jos minulla olisi sellainen ystävä tai työtoveri kuin sinä. Yksi toisensa jälkeen moni kiva hengenheimolainen on lopettanut, kun elämään on tullut enemmän muita värejä. Onnellista elämää sinullekin!

      Poista
  8. Kauan jaksoit, onnittelut. Minulta into hiipui viidessä vuodessa, lapsenlapselle uhraan nyt aikaani ja huomiotani. Kesällä syntyy seuraava lapsonen ja ensi vuoden kesäkuussa jään eläkkeelle. Itse kuvailen edelleen, kuten ehkä ig:sta saatat havaita. Välillä mietin blogin elvytystä, mutta nyt on siellä kaikki lähestulkoon niin kaupallistunut, etten taida jaksaa innostua. Enpä juuri seuraakaan enää blogeja, tulen niistä usein huonolle tuulelle tietynlaisen feikkiyden vuoksi. Valtaosa mainostaa suoraan tai epäsuorasti ilmaiseksi saamiaan tuotteita - ei vois vähempää kiinnostaa.

    Hyvää jatkoa sinulle, Virpi Katriina! Blogisi oli yksi harvoista minua innostavista ja tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi. Ig:ssa seuraillaan toisiamme, eikö vaan.

    Päivi (ent. murustelija ja sisäsiiteilijä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi! Tunnistin sinut heti Ig:ssa, kuten sinäkin varmaan minut. Kyllä sitä aika hyvin oppii näkemään, kuka mitäkin on naisiaan:) Siellähän se on Ollin emäntä ja Rouva Pionikin, ja moni muu.

      Lapsenlapsi, on ihana, ja voin kuvitella isoäidin tunteet, kun sellaista ihmettä pääsee seuraamaan läheltä. Meillä ei siitä tiedetä vielä muuta kuin muitten kertomana. Kaikilla ystävilläni on useita lapsenlapsia ja juttuja kuulen paljon. Odottakoon vaan, kun pääsen leväyttämään joskus omat kertomukseni kehiin!

      Poista
  9. Kiitos kaunis! Blogisi on ollut tärkeä, elin hankalia aikoja kun sinäkin kirjoitit avoimesti uupumuksesta ja vaikeista hetkistä. Toki olen tykännyt myös ruokaohjeista ja elämän ihmettelystä ja kaikesta. Kaikkea hyvää elämään!

    Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele! Ajattelin itse, että haluan olla avoin, näen siinä vain hyviä puolia. Jos joku ajattelee minusta jotain vähemmän sen takia, ei sillä ole väliä. Verenpainetta alentavia lääkkeitä pidetään neutraaleina, minä tarvitsen myös mielialalääkettä pysyäkseni normaalissa tilassani. Enkä aio kokeilla lopettamista ennen kuin pääsen eläkkeelle. Niin, ja käytänhän estrogeeniakin, ilman sitäkään en olisi selvinnyt!
      Hyvää jatkoa sinunkin elämääsi!

      Poista
  10. Kiitos blogistasi ja kuvista!
    Oikein mukavaa jatkoa asuntoprojektin ja muiden mukavien asioiden parissa!
    On ollut mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi Jyväskylästä, koska käyn lähikulmillasi (niin ainakin kuvittelen) poikani luona kylässä. Olen saanut monta kulttuurivinkkiä.

    Kaikkea hyvää sinulle! Terttu

    VastaaPoista
  11. Kiitos blogivuosista. Hyvää jatkoa asuntoprojektin ja vaikka niiden kosmetiikkavideoiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Tuuli, lukemattomista hyvistä resepteistä! Otan usein itselleni ylös ruokiasi ja kokeilen sunnuntailounaalla. Hyvin harvoin, jos koskaan, tulee palattua kiittämään:)

      Poista
  12. Tuli haikea olo. Kaikkea hyvää uusiin haasteisiin Virpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin haikeana, jatkuvasti kirjoittelen mielessäni kaikenlaista. Kirjoittamista tulee ikävä. Hyvää jatkoa sinullekin!

      Poista
  13. Tiedätkö, että löysin blogisi vasta ekaa kertaa. Toivottavasti into ja tunne palaa joskus ja jatkat kirjoittamista ja kuvaamista, koska tykkäsin kovasti lukemastani :) Varsinkin kun aikuistubettajille on nykyään ihan oma ryhmänsäkin. Jos Pinkit korkokengät ei ole tuttu sulle entuudestaan niin tutustu ihmeessä. Terkkuja mäykylle toiselta täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä olen seurannut sinua jo pitkään! Käyn katsomassa viinivinkkejäsi ja otan jatkuvasti ylös kivoja ruokaohjeita: viimeksi tänään porkkana-kikhernekeiton. Nautin blogeista vapaamatkustajana eli en juuri koskaan kommentoi. Se on raivostuttavaa, koska ilman kommentteja kirjoittaja luulee, ettei kukaan luekaan! Ainoa verukkeeni on se, että seuraan niin monia videoblogeja ja muitakin, enkä viitsi näpytellä tabletilla.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...