lauantai 16. heinäkuuta 2016

Keskikesää

Naamat ovat Tuomo-serkkuni tekemiä.

Tämä kesä on tähän asti ollut osaltani lomailua, kulttuuria, automatkoja, tapahtumia, perheen ja sukulaisten tapaamista, kesäjuhlia, vetelehtimistä ja loikoilua kotona ja vähän mökkeilyäkin. Kesä on virallisesti puolivälissä, vaikka heinäkuun tässä vaiheessa alkaakin pelätä sen kohta loppuvan. Koskaan ei tiedä, loppuivathan mansikatkin... Sadetta on myös tullut kiitettävästi.


Vielä toivoisin silti jotakin. Toivoisin kohtuullisesti aurinkoa, metsässä ja luonnossa kulkemista, herkkutatteja ja muita sieniä. Niitä ei ole pahemmin näkynyt täällä muutamaan vuoteen. Toivoisin myös uimista luonnonvesissä. Muistaakseni en viime kesänä uinut kertaakaan. Meidän mökillä (siis vanhempieni) ei ole Oulujoen varressa laituria ja uiminen on liian vaikeaa ilman laituria. Tänä kesänä taas ei ole kotona tullut mieleenkään lähteä uimaan, sopivimmat säät siihen olivat kai toukokuussa.

Olin silti uimassa pari viikkoa sitten, kun kävimme siskon kanssa kylpylän infrapunasaunassa ohjatussa rentoutuksessa. Oli muuten kiva kokemus. Sen jälkeen menimme altaille uimaan ja venyttelemään. Pääsimme kylpylään sisään huomattavalla alennuksella korkean (!) ikämme takia: Osuuspankin jäsenenä yli 55-vuotiaat kuuluvat kuulemma Silver-klubiin. Muutaman kerran saimme nielaista: parasta vaan tottua, kohta ollaan vielä vanhempia.


Olin tässä välillä kolme sateista päivää yksin kotona, kun H. lähti Ylä-Savoon maalaamaan äitinsä taloa. Me nautimme Vilman kanssa hiljaisuudesta monien juhlien ja lomalta työhön paluun jälkeen. Teki tosi hyvää. Monta viikonloppua sitä ennen oltiin menossa ja tavattiin paljon ihmisiä. 


Sadekaan ei nyt yhtään haitannut, paitsi kun lompsin eilen yhteen konserttiin kaatosateessa. Hämmästelin, että kaikessa ankeassa harmaudessa olimme ystäväni kanssa molemmat pukeneet päälle mustat vaatteet, joita ei kesällä juuri tule muuten valittua. Tapahtumateltan oviaukosta näkyi, että kaatosade jatkui koko konsertin ajan. Vielä lauantaina heräsin aamuyöstä kovan sateen rummutukseen, mutta nyt se näyttää loppuneen ja taivas on vihdoin kirkas. 

Ylä-Savossa oli sen sijaan aurinkoista ja talo tuli kolmessa päivässä maalatuksi.

Leikkimökki ja piha Pukkila-nimiseltä huvilalta Oulun Hietasaaresta, jossa olin suvun kanssa juhlissa.




10 kommenttia:

  1. Hienot naamat ja tuo leikkimökki on suloinen. Pionit ovat aina ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukkila-niminen vanha huvila on Steiner-koulun omistuksessa ja se näkyy leikkimökissä, vai onko se ehkä kasvihuone?

      Poista
  2. Ihan mahtavia noi naamat! Ensi viikoksi on luvattu enemmän aurinkoa, hyvä niin, kun itse olen alkanut käydä jo läpi sellaista haikeutta ja kesästä luopumista, mikä on vähän hölmöä, koska elokuussa on usein ne hienoimmat kelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuussa on suorastaan pakko olla lämmintä, kun tällaista on ollut tähän asti. Ihmettelen, miksi olen mennyt ostamaan uusia auringonsuoja-aineitakin, mihin niitä nyt tarvitaan!

      Poista
  3. Se on kumma, miten sitä ajattelee, että kesä on heinäkuun jälkeen ohi. Elokuu tosiaan voi olla lämmin ja on hämärtyvissä illoissakin oma viehätyksensä. Yksin oleminen on tärkeää minullekin, se, ettei tarvitse puhua mitään eikä kukaan pyydä mitään...on taito osata nauttia siitä. Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen kesäkuukausi on mukavasti erilainen. Lapsena elokuu oli pitkä ja koulun alkamista ehti jo odotella kolmen kuukauden loman jälkeen. Aikuisena kesä iloineen humahtaa nopeasti ja elokuussa alkaa nähdä jo merkkejä syksystä. Silti elokuu on omanlaisensa täyteläinen kuukausi:)

      Poista
  4. Kivoja nuo naamat, ihan kuin sellaisia afrikkalaisia naamioita.

    Nyt on jo elokuu ja mä jo tässä vaiheessa tunnen ja haistan ilmassa syksyn. Kauhean aikaisin vaikka onkin ihan lämmintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jäisin elokuuksi kesälomalle, tuntisin itseni tänä vuonna petetyksi. Vaikka moni on nyt lomalla, en ole itse koskaan lomaillut elokuussa. Sää ei ollut kummoinen aiemminkaan, mutta eipähän tuntunut vielä syksyä;)

      Poista
  5. Virpi, mitä kuuluu?
    Et ole aikoihin merkinnyt mitään muistiin tähtihetkistäsi.
    Onko kaikki hyvin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rouva Pioni!
      Hyvää minulle kuuluu:) Jotenkin on vaan tämä blogi jäänyt pois kuvioistani kokonaan. Blogimaailma oli hyvin tärkeä niinä vuosina, kun olin välillä viikon kotona, siis yhdeksän päivää putkeen ja sitten viisi töissä. Nyt on käytännössä torstaina toipumis-/nollauspäivä alkuviikon töistä ja loppuviikko menee taas omasta edestään vähän eloisammin. Mieheni Hannu jäi eläkkeelle yläasteelta kesällä ja sekin on tuonut omat muutoksensa. En ole enää niin paljon yksin kotona ja tunnen olevani elävämpi ja sosiaalisempi.
      Totuuden nimissä on vielä mainittava tablettitietokone: se on vaikuttanut aika paljon. Viihdyn se kourassani luvattoman hyvin ja sillä ei tehdä blogipostauksia eikä käsitellä valokuvia. Sillä ei viitsi enää edes kommentoida blogeja, vaikka niitä seuraankin. Facebook ja Instagram ovat myös kovassa käytössä:)

      Vieläkö sinulla on blogi? Viimeksi oli vain yksityinen. Mitä sinulle nyt kuuluu?

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...