keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Alkuvuoden arkea ja juhlaa

 
Tervehdys taas! Vietän pitkästä aikaa vapaapäivää kotona, sellaista siis, jolloin ei ole mitään sovittua tekemistä ja saan olla yksin ajatusteni seurassa. Saan olla vaan, käydä Vilman kanssa ulkona ja olla taas. Joulun jälkeen olen ollut melkein kaikki arkipäivät töissä ja siellä sitä on tohinaa riittänyt. Pyhinä on ollut sitten kaikenlaista kivaa tekemistä. Tietokoneen avaaminen ei ole tullut mieleenkään, sen lataaminen kun kestää yli minuutin ja eihän sellaista jaksa odottaa. Siis illat on maattu sohvalla padin ja telkkarin seurassa.


Vime viikonloppuna olimme yökylässä ystävien luona. Ilta aloitettiin juhlavasti Bollingerin samppanjalla. En ollut ennen maistanut sitä, ja se oli muuten hämmentävän hyvää! Luin myöhemmin, että se on paitsi James Bondin mieleen, myös hovin virallinen samppanja Briteissä. Tätähän voisi ostaa joskus itsekin johonkin spesiaalitilanteeseen. Tähän asti en ole uskaltanut ostaa kallista juomaa, kun ei ole koskaan varmaa, pidänkö siitä vai meneekö rahat hukkaan. Viineissä varsinkin huomaa, että hinta ja laatu tai oma mieltymys eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Vain maistamalla voi tietää, mistä pitää.

Oli pakko kaivaa kamera esille siinä vaiheessa, kun ruokaa alettiin tuomaan pöytään, niin herkullisen näköisiä annoksia emäntä oli loihtinut. Maku vastasi täysin ulkonäön luomia odotuksia. Paella oli varsinkin niin rakkaudella tehtyä, että jokainen osanen oli viedä kielen mennessään. Se on työläs ruoka valmistaa, ja olen itse tehnyt jonkun karvalakkiversion kerran ja syönytkin aidossa ympäristössä Teneriffalla vain kerran (Espanjaan asti en vielä päässyt). Tämä nämä oli  värkätty vielä työpäivän jälkeen perjantaina. Meillä vierailla oli sentään tilaisuus ottaa päikkärit ennen juhlia.




Ilta oli niin hauska, että päädyin laulamaan karaokea talon emännän kanssa yhdessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni muuten ja siis siellä kotona, ei sentään baarissa. Ihastuin siihen kovasti, laulaminen oli yksinkertaisesti ihanaa. Tuolla myös aina tanssitaan, jopa meidän mies. Hänet vetää varmimmin tanssimaan Black Sabbath, minut Haloo Helsingin keikkavideo. Trivial Pursuit oli pakko jättää kesken tasapelitilanteessa. Miehet ovat omasta mielestään ylivertaisia siinä, mutta viimeksi me naiset kyllä voitimme.

Seuraavana päivänä meno jatkui, kun runsaan brunssin jälkeen katsoimme  yhdessä Sami Hedbergin uusinta videota. Tykkäsimme siitä niin paljon, että vuokrattin se sunnuntaina Elisa Viihteeltä ja katsottiin uudestaan nuorison kanssa lounaan jälkeen. Upposi sinnekin. Yhdessä nauraminen tekee hyvää!

Kotiin tullessa muuten huomasin, että joku oli jättänyt silitysraudan päälle. Onneksi siinä on termostaatti, ja saisi näköjään olla jo itsestään sammuva mallikin. Minä se syyllinen tietenkin olin, ja kun hitaasti kelasin mieltäni, muistin aikoneeni lähtöhötäkässä silittää eri housut jalkaan. Käsi oli nopea, mutta ajatus vielä nopeampi, ja päätin tyytyä jalassa oleviin. Kerran on jäänyt kahvinkeitin päälle, mutta silitysrautaa olen pelännyt aina enemmän. Nyt alan neuroottisesti tarkistamaan laitteet ennen lähtöä.


Kotona on työpäivien ja viikonloppumenojen jälkeen kaikki vähän sekaisin. Tavaraa on kasattu makuuhuoneeseen, joulukoristeita on kodinhoitohuoneessa ja lasiastioita on keittiön kaikilla tasoilla. Tiskivastaavana mies ei löydä niille joulun jälkeen oikeaa paikkaa. Niinpä niin, ehkä on vaan helpompi jättää ne pöydälle. Sallittakoon hänelle se, jätän itse vastaavasti käytetyt astiat pöydälle, josta hän korjaa ne tiskikoneeseen.


6 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt hassusti silitysraudan kanssa. Mulla on tiettyjä asioita, mitä tarkistan hysteerisesti ennen kuin astun ovesta ulos: hella, veden. ja kahvinkeittimen töpselit, sekä jääkaappi-pakastimen oven. Hella nyt on itsestään selvyys, veden ja kahvinkeittimet ovat niitä pahimpia itsestään leimahtelijoita onnettomuustilastoissa (siksi töpselit pois) ja jääkaappi-pakastimen oven, etteivät sulamisvedet tee kosteuvauriota lattiaan. :p Mulla on oltava ehdotona rauha, kun lähden kämpästä ulos, muuten ei onnistu. :D

    Ihanaa vapaapäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienkoneet ovat vaarallisia, vedenkeititintä en siksi uskallakaan pitää seinässä. Kahvinkeittimet taas, niitä en muista koskaan ottaa pois seinästä muuta kuin pitkälle matkalle lähtiessä. Nyt en enää jätä pesukoneita päälle yksinään, kuten ennen, ja oikeastaan Vilman takia:)

      Poista
  2. Onpas ihanainen menu! <3

    Oh ... päälle jäänyt silitysrauta olisi kauhea muistaa jos olisi lähtenyt jo kotoa.... Onneksi teidän oli termostaatilla varustettu!

    Mainiota vuodenalkua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva päästä kylään armoitetun ruokaihmisen luo. Jo samppanjan kanssa tarjotut pikkupalat olivat maukkaita. Mutta silti, samanhenkisten ihmisten seura oli parasta. Tässä elämän vaiheessa on ihanaa saada uusia ystäviä.

      Poista
  3. Oi oi miten upeat tarjoilut! Mutta voi ei silitysrautaa, aika pelottava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa ei joskus päätyisi viimetipan vaatteenvaihtoon vielä kerran, mulle se on ainakin tuttua;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...