tiistai 20. toukokuuta 2014

Arkikuvaa ja juhlaakin tiistailta


Huomaan toteuttavani tätä arkikuvahaastetta vähän omalla tavallani, mutta sallinette sen. Tämä aamu alkoi normaalien aamukahvi-sanomalehtirutiinien jälkeen sikäli oudosti, että netti oli poikki eikä edes puhelimen 3G-yhteys toiminut. Apua, en päässyt blogeihin enkä facebookiin, rutiini meni sekaisin! Eilisillan ukkonen kiersi kyllä jostakin kauempaa ja jyrähteli täällä vain kohtuullisesti. Sadetta ei saatu juuri ollenkaan. Yleensä kaupungissa ei mene sähköt poikki eikä juuri verkkoyhteydetkään ukkosten takia, joten siksi tämä oli aika outoa. 

Otin ulkona muutaman kuvan kukkivista puista ja pensaista. Tuomi aloittelee kukintaansa, samoin   pensaat. Puolenpäivän jälkeen tekaisin  nopean lounaan yhdelle, tosin samanlaisen kuin edellisenäkin päivänä, eri vihanneksilla vaan. Onneksi kolesterolini ovat matalat ja voin syödä munia. Pidän niistä kaikilla tavoilla valmistettuna, ehkä eniten pehmeäksi keitettynä. Jääkaapissa oli tuoreita herkkusieniä ja parsaa, jotka keitin ennen pannulle laittoa. Pyöräytin ne sitten punasipulin ja tomaattien kanssa öljyssä. Yrttilaatikosta pilkoin tuoretta timjamia ja salviaa joukkoon.


Sitten alkoikin tulla jo kiire. Nopea laittautuminen, siistit kesävaatteet päälle ja kävelemään pysäkille: kahdella bussilla työpaikalle juhliin. Kolme lähintä työkaveriani on nyt jäänyt peräkkäin eläkkeelle ja se se kolmas lähti tänään. Olemme hänen kanssaan tosin joutuneet eroon toisistamme jo aikaa sitten, kun olemme kumpikin olleet jo vuosia osa-aikatyössä ja meillä on ollut yhteinen sijainen. Olemme siis voineet tavata vain työn ulkopuolella. Minä jään pakertamaan vielä vuosiksi, ja niin tietysti moni muukin. Kaksi seuraavaa lähtee tietääkseni ensi vuonna, eli paljon muutosta on tiedossa. Toivottavasti hyvä yhteishenkemme säilyy uusien tulokkaittenkin kanssa, sillä sen varassa ollaan kaikki jaksettu niin, että vain yksi on lähtenyt pois muuten kuin eläkkeelle kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. 
  


4 kommenttia:

  1. Toisaalta saa olla onnellinen, että näin viiskymppisenä vielä on työelämässä. Ei ole ulkoistettu nuorempien tieltä, eikä terveyskään ole kokonaan mennyt. Naapurin mies on 55 ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Tässä keväällä kävi haudan partaalla ja selvisi, toivoi vielä parikymmentä elinvuotta, jos hyvin käy. Meillä pitäisi olla reilusti kauemmin laskennallista elinikää, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa. Omiin elintapoihin voi ja tällä riski ennenaikaiseen kuolemaan pienenee. Kun tuossa lähipiirissä ja naapurissa on seurannut alkoholi-tupakka-liikkumattomuus-epäterveellinen ruoka -elämäntapaa, täytyy vaan ihmetellä että viis-kuuskymppisenä ylipäätään ollaan elossa.

    Kivoja kuvia, meillä ei ole vielä tuomenkukkaa näkyvissä. Lehtipuut pukkaavat kovasti vihreää ja siitepöly lentää pilvinä. Näillä korkeuksilla tuomi kukkii yleensä päättäjäisten aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityisellä puolella on raakaa menoa, vaihdetaan väkeä vanhemmasta päästä pois. Tunnen myös muutaman, jotka on viisikymppisenä hyllytetty. Uuden paikan löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi, vaikka olisi kuinka taitava ollut työssään.
      Itse olisin jo mullan alla, jos en olisi päässyt osa-aikaiselle. Silti en haluaisi lopettaa työtekoa, se on tosi kivaa ja antaa paljon, silloin kun pääsee välillä pois eikä ala kantaa vastuuta ja taakkoja liikaa;D

      Poista
  2. Kuusi on niin nätti, kun se kukkii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihmeellisen näköinen, ihmettelen joka vuosi noita punaisia kukkia. Kauemmas ei huomaa mitään, vasta läheltä erottaa värin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...