torstai 15. elokuuta 2013

Kampanisut


Olenkohan koskaan kirjoittanut kampanisuista tänne blogiin? En ainakaan löydä sitä itse, joten nyt tulee. Teen näitä peräpohjalaisia herkkuja suunnilleen kerran vuodessa; tekisin useamminkin, mutta kun ovat niin hyviä, että meinaan syödä ihan liikaa. Opin pitämään näistä leivonnaisista Kuusamossa, johon vanhempani muuttivat seitkytluvun lopulla ja jossa oli ihanaa viettää lomiaan. Olihan meillä mökkikin siellä, se josta näen vieläkin päiväunia.

Tästä on perinneruokien tapaan kaikilla emännillä omanlaisensa versio, mutta neste on ainakin hapatettua kaikissa. Kuulemma kermaviili tai rahkan ja kermaviilin seos on parasta, mutta omani olen tottunut tekemään piimään. Ja on siis ihan hirveän hyvä taikina! Helppo tehdä ja helppo leipoa, maistuu raakana ja paistettuna, sen lupaan.

On muuten yllättävän samanlainen taikina, kuin Ravintola Limbun Jumalaisissa skonsseissa, joista postasin pari vuotta sitten. Skonssien ohje löytyi Mondon Ruoka ja Matka -lehdestä, jota muuten ei ole sen jälkeen paljon näkynytkään. Erona taikinoissa on sokeri, jota kampanisuihin tulee hieman, vain häivähdys makeutta, mutta juuri tarpeeksi. Niitä skonssejakin kannattaa tehdä viikonlopun herkuksi, ovat ihana yllätys vaikka vieraille.


KAMPANISU  ohjeesta tulee noin 25 kpl, oma taikina kaksinkertainen 
400 g tai noin 7 dl vehnäjauhoja
250 g voita
2,5 dl piimää / kermaviiliä / maitorahkaa
½ tl    soodaa
1½ tl  leivinjauhetta
1 dl    sokeria


Sekoita taikinakulhossa kuivat aineet vehnäjauhoihin. Leikkaa kylmä voi kuutioiksi ja nypi käsin jauhojen joukkoon. Tämän voi hyvin tehdä myös yleiskoneella, tulee ihanan nopeasti. (Ja taas joku sanoo, että ei missään tapauksessa koneella!)
Kun jauhoseos on hienon ryynimäistä, lisää piimä ja sekoita taikinaksi. Pyörittele taikinapalloa vähän käsissäsi, lisää tarvittaessa jauhoja, ja vie se peitettynä jääkaappiin lepäämään hetkeksi. Taikinaa on helpompi kaulita jäähtyneenä.


Ei tullut otettua jauhoisilla käsillä yhtään kuvaa leikkausvaiheesta, mutta kampanisut saa helposti muotoonsa.
Kaaviloi osa taikinasta jauhotetulla pöydällä noin sentin paksuiseksi levyksi, torttutaikinan tapaan. 
Leikkaa sitten taikina pizzaleikkurilla tai veitsellä 5 x 10 cm paloiksi.
Leikkaa pienellä ruokaveitsellä palan sivuun kolme viiltoa korkeintaan puoliväliin asti. 
Nosta pala leivinpaperille ja käännä hiukan kaarevaksi. Minusta näitä ei voidella eikä missään nimessä sokeroida. 


Vanhassa ohjeessani sanotaan, että paistetaan hyvässä uuninlämmössä. Se tarkoittaa varmaan leivinuunia, mutta olisiko se sähköuunissa jotain 225°. Kampanisujen kuuluu olla kovahkoja, mutta ei palaneita, joten siinä onkin pieni pähkäilyn paikka. Täällä sanotaan, että 250° ja kymmenen minuuttia, ja se pitää varmasti paikkansa. 


Omat nisuni paistoin sopivan näköisiksi, mutta kokeilin kahta pellillistä kerrallaan kiertoilmalla. Ei tullut tarpeeksi kovia, vaikka muuten paistuivatkin tasaisesti. Ihan älyttömän hyviä silti!


9 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut leipoa näitä spelttijauhoista? Yritän käyttää vehnäjauhon sijasta muita jauhoja, mutta joistakin leipomuksista taitaa tulla vehnäjauhoa käyttämällä parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut huomaavinani, että speltistä leivottu ei nouse, joten se sopii hyvin piirakkapohjiin. Eipä nouse paljon kampanisukaan, joten varmasti voi yrittää. Olen samaa mieltä, että joskus on parasta käyttää valkoisia vehnäjauhoja, vaikka mielellään vaihdan tummempiin jauhoihin aina, kun mahdollista.

      Poista
  2. Minulla on jossain Kemijärven mummon ohje, mutta en ole niitä koskaan tehnyt. Siitä ohjeesta muuten taisi puuttua paistolämpötila ja -aika. Pitäis varmaan kokeilla. Hyviä ovat kyllä. Toisilla kampanisut ovat selkeästi vähän suolaisen oloisia ja toisilla enempi makeita. Kummatkin uppoaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen harvoin törmännyt kampanisuihin edes Lapissa, vaikka luulisi niitten olevan suosittuja kahviloissa. Voisivat olla täälläkin, mistä tulikin mieleen, että mieluisimmat kahvilat ovat sellaisia, joissa on itse leivottu.

      Kokeilepa joskus, veikkaan että lapset tykkäävät:)

      Poista
  3. Lempiherkkuja! Kuusamon kampanisuihin kai kun tottui, ovat parraita. Harvoin saa juuri omaan suuhun sopivan murean, happaman ja aavistuksen makean sekoituksen. Kerran leivoin, ei tullut hyviä, murenivat.

    Noeijoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taikina on Kuusamosta Pitkäsen Taimilta peräisin, muistatko sen Koikkarin vakiokirjoittajan? Ei murene, ja on juuri tuon kuvailemasi makuista.

      Poista
  4. Kampanisut näyttävät niin makoisilta.

    Pitäisi vihdoinkin opetella leipomaan kunnolla. En ole mikään leipojatyyppi, ihailen vain muitten taitoa ja maistelen herkullisia luomuksia enemmän mielelläni! :)

    VastaaPoista
  5. Mikä ihme typopäivä mulla tänään on.. aivan uskomatonta! :)

    'maistelen herkullisia luomuksia enemmän KUIN mielelläni.'

    Ja nyt menen syömään! :) Kiitokset ruokahalun nostatuksesta <3

    VastaaPoista
  6. Hei. Ihana blogi =) Äitini joka on lapintyttöjä, leipoo usein "nisuja". Itse en ole oikein koskaan niille lämmennyt, en tiedä miksi, vaikka ihan hyviä ne ovat. Mutta joskus jossain sain maistaa kanelisokeri päällysteisille "kammoille", ja ne olivat kyllä huippuhyviä..Ehkä joskus kokeilen itsekin tehdä..ja molempia =)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...