lauantai 22. tammikuuta 2011

Uusi ihastus


Joskus tarvitaan vähän potkua persuksille, että alkaisi tapahtua. Sain tässä kaksi mukavaa mojausta mennä viikolla. Arleena oli innostunut siivoamaan kotona kaappejaan ja heittämään turhaa tavaraa pois. Hän oli perustanut oikein uuden blogin sitä varten. Asia ei kiinnostanut ensin yhtään, mutta satuin kaupungilla osumaan tavaratalon astiaosastolla Marimekon hyllyjen eteen ja sain toisen mojovan potkun.


Tämän lasin muoto ja väri iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: se oli saatava!


Meillä on kaikki kaapit täynnä, vaikka olen aina välillä vienyt käyttämättömiä tai rumaksi silmissäni muuttuneita astioita keräykseen. Kävin siis astiakaappien kimppuun ja organisoin niitä vähän uudelleen. Lasipurkkien lukumäärä pieneni huimasti ja ylähyllylle saatoi sijoittaa kaikki käyttämättömät, mutta säilytettävät astiat.

Sen seurauksena saatoin eilen viedä SPR:n kirpputorille kuusi koboltinsinistä Verna-lasia, joitten väriä en enää oikein kestä, niin ihania kuin ne joskus olivatkin. Tykkään nyt läpikuultavista väristä, savunsinertävästä ja vedensinivihreistä, harmaista ja hiekansävyisistä myös. Niitä värejä on Kartio-laseissani, mutta Vernasta ei löydy enää. Onneksi on edes neljä  kauniin sinistä ja vihreää Vernaa jäljellä, juuri samaa väriä kuin mariskooleissani.


Viinilasikaapista lähti sinne kahdeksan vanhaa kultareunaista valkoviinilasia,  niillä ei ole  ollut oikein koskaan käyttöä, joten sain hyvin tilaa näille uusille. -Joita ostin nyt ensin tasan yhden, ovat niin turkasen kalliita!

Mutta ilosta kannattaa maksaa, ja näistä on iloa silmälle, jos ei muuta niin voi katsella sitä valkoisessa lasiovellisessa kaapissa.

Löysin vielä muutakin, mutta jätin kauppaan harkintaa odottamaan:


Nämä ovat Sagaformin martinilaseja, mutta sopisivat tärmälleen pieniksi jälkiruoka-astioiksi. Olen pitkään etsinyt tarpeeksi pieniä ja hiukan juhlavampia, mahtuisivat nyt kaappiinkin. Mies kieltäytyi heti pesemästä niitä käsin, koska konepesu oli kielletty, ja siksi jäinkin miettimään.  Yksi neljän paketti maksaisi saman verran kuin yksi Sukat makkaralla -viinilasi.


No, kun kerran sain kipinän, huitaisin samantien muovikaapin läpi ja heitin sieltä paljon vanhoja pakasterasioita roskiin.  Siivousinnossani kolautin rikki ainoan Aalto-vaasinikin, jonka olen saanut 30 vuotta sitten lahjaksi. Viereisestä vaatehuoneesta heittelin pois vanhoja kenkiä, ikivanhoja kauppakasseja ja muuta turhaa tavaraa.

Vielä odottaa keittiön ala-nurkkakaappi, joka vetää niin paljon ruoanvalmistusastioita ja koneita, että mahtuisin siihen kaappiin itsekin. Taitaa jäädä odottamaan vielä uutta potkua.

14 kommenttia:

  1. Taas meidän miletymykset käyvät yksiin! olen myös ihastellut ja pyöritellyt käsissäni noita Marimekon laseja. Ovat vaan niin kauniin muotoisia ja värisiä. Mutta kun kaappeihin ei mahdu! ja aika vasta on kaappien tyhjennyskin käyty läpi keittiörempan yhteydessä. Sitäpaitsi ensin on vuorossa uudet kahvikupitkin!

    VastaaPoista
  2. kauniit esineet on kivoja,
    lasipurkit olen vienyt kierrätykseen :)

    VastaaPoista
  3. Heh, tämä on nyt selvästi trendi bloggaajien keskuudessa :)

    Kauniit nuo uudet lasit. Kuvasetti niistä on todella upea.

    Mukavaa pöllyytystä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä tämä lasin tähden kannattaa vähän siivotakin paikkoja, on ihana!

    VastaaPoista
  5. Sukat menee ihan makkaralle, siellä kun on niin vireää tuo kevättä kohden meno.
    Jalallisille ei ole vielä minun kaapissani tilaa, mutta onnekseni totesin, että ne jalattomat sukat makkaralla voi pinota kaappiin (ne punaiset)!
    Ei muuta kun kulaus viintä lasiin!

    VastaaPoista
  6. Maaretta, vaikka astioita on tietenkin tarpeeksi, ovat ne käyttöesineitä ja siksi on kiva saada välillä uutta. Onneksi merkkisarjoja voi kerätä hitaastikin.

    Hannele, sitä aina luulee tekevänsä vaikka mitä säilykkeitä ja sinappeja ja silakoita, mutta aika vähiin jää. Hilloista puhumattakaan;)

    Lepis, huomasin nyt, että sinulla oli samanlaiset asiat olleet mielessä. Rojun poisheittäminen ja uusien astiotten hankkiminen on myös sisäistä uudistumista. Vielä on paljon turhaa, josta voisin luopua.

    Manteli, olen tosi laiska kaappien siivoaja, joten tämä puuska on nyt enemmän kuin paikallaan!

    Pioni, punaiset lasit sopivat varmasti sinulle hyvin!

    VastaaPoista
  7. No voi rähmä, juuri kun piti ruveta säästämään, näytät tällaisia houkutuksia : )

    VastaaPoista
  8. Hyviä mojauksia! Arleenan innoittamana minäkin... Lähdin siltä istumalta ulos ja ulkorakennuksesta raivaamaan pois monenlaista roinaa ja hyödytöntä ja tein niistä iloisen nuotion. (täällä metsän keskellä voi)
    Alkavalla lomallani saneeraan minäkin astiakaappeja.

    Kaunis ja tyylikäs lasi - taattua Marimekkoa! tuollaisista käytöesineistä kyllä nauttii ja saa iloa.

    VastaaPoista
  9. Mayo, jotkut houkutukset iskevät kuin lekalla päähän. Luulen, että silloin se muistuttaa jotakin jo nuorena ihailtua esinettä, jota ei silloin voinut saada. Nämäkin Marimekon uudet astiat ovat kaikki kuin suoraan 60-luvun lopun design-hittejä Suomesta.

    Rita, sitä on tosiaan liikkeellä! Kumma vielä, että kaappien siivous tekee itselle niin hyvää, joten antoisaa lomaa sinulle!

    VastaaPoista
  10. Näin aamulla unta, että olit vienyt kaikki vanhat lasitavarat pois ja hankkinut uudet, joita oli aina petrolinsininen ja fuksianpunainen vierekkäin. Lämmin sininen ja kylmä punainen.
    Vaan sitten hereillä ollessa innostuin itsekin katsomaan, mitä astiakaapista joutaisi pois. Pieni laatikollinen tavaraa lähtikin, mutta hyvin hellällä kädellä.
    Meri

    VastaaPoista
  11. Meri, sitä kertyy kuitenkin kaikenlaista, jolla ei ole itselle enää käyttöä, mutta jollekin muulle voi olla. Kirppareilla on toisaalta paljon houkuttelevia astioita tarjolla ja saa tosissaan miettiä aina, tarvitaanko tätä.

    VastaaPoista
  12. Meillä on myös heitetty vanhoja kamoja pois ja tehty tilaa uudelle sohvalle, joka saadaan ehkä maaliskuussa (!). Kirjahyllyistä löytyi paljon poistettavaa, kun niiden sisältöä kärrättiin olohuoneesta työhuoneeseen. Astioista minun on paljon vaikeampi luopua ja niitä on niin monessa kaapissa, että uusia astioita ei mahdu. Nuo martinilasit ovat kyllä älyttömät kauniita, huh huh. Hyvää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  13. Näin se on, jos tahtoo yhden lisää pitää luopua kahdesta.
    Minä olen tosiaan siivoillut ja inventoinnut. Uutta en ole ostanut, täytyy katsoa mitä tarvitsee vai löytyykö vanhoille uusiokäyttöä.

    VastaaPoista
  14. Iinuska, eikö tee hyvää raivata vähän ja viedä pois turhaksi käyneitä tavaroita! Kirjoihinkin suhde voi muuttua ja joistakin voi luopua. Mulla on sellaisiakin kirjoja, joista en ole tykännyt ja vien mielelläni divariin.

    Arleena, minä kyllä kaipaan uusia astioita aina välillä. Vaihtelua, sen perään olen kovasti.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...